Akseli Alfons Kajanti, sukunimi vuoteen 1906 Kajander (2. kesäkuuta 1886 Helsinki – 23. maaliskuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen kirkkoherra, joka vaikutti sekä Suomessa että Inkerissä.Kajanti, Akseli Alfons. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017– (viitattu 24.5.2026).Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)Päivästä päivään. 50 v. täyttää tänään..., Helsingin Sanomat, 2.6.1936, nro 146, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.5.2026
Akseli Kajannin vanhemmat olivat veturinkuljettaja, tehtaanjohtaja Axel Josef Kajander ja hänen ensimmäinen puolisonsa Edla Maria Bergman. Kajanti pääsi ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta 1904 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologisen erotutkinnon 1908 ja pastoraalitutkinnon 1920. Kajanti vihittiin papiksi 1909. Hän teki opinto- ja edustusmatkoja Viroon 1914, Saksaan 1929, Ruotsiin 1922, 1949, 1950 ja 1951, Norjaan 1939 ja Tanskaan 1950.
Kajanti toimi aluksi v.t. kirkkoherrana Pukkilassa, mutta siirtyi jo samana vuonna 1909 Pietarin hiippakuntaan toimiakseen pappina Inkerin suomalaisten keskuudessa. Hän oli kirkkoherran apulaisena Skuoritsa-Ropsassa ja Tyrössä 1909—1915 ja vt. kirkkoherrana Serepettassa ja osin myös Pyhän Nikolain seurakunnassa Kronstadtissa 1913. Kajanti tuli kappalaiseksi Venjoelle 1916 ja saman seurakunnan kirkkoherraksi 1917. Hän toimi Venjoen kirkkoherrana vuoteen 1919, jolloin hän oli pakotettu siirtymään Suomeen. Vuosina 1915-1917 Kajanti matkusti pari kertaa vuodessa Moskovaan pitääkseen siellä suomen ja ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia.
Suomeen palattuaan Kajanti oli Suomen valkoisen kaartin ja Helsingin varuskunnan pastorina vuoteen 1922. Lisäksi hän oli autopataljoonan, 1. divisioonan kranaatinheitinkomppanian, radiojoukkojen ja Tilkan sotilassairaalan pappina 1921–1922. Kajanti oli Suomen lähettämän lähetystön virkamiehenä Petrogradissa 1921 ja hän toimi tällöin myös pappina Slavankassa ja Pyhän Marian suomalaisessa seurakunnassa. Myöhemmin keväällä 1925 Kajanti oli Suomen pääkonsulaatin virkamiehenä Leningradissa, jolloin hän hoiti myös kirkkoherran virkaa Pyhän Marian suomalaisessa seurakunnassa ja Slavankassa.
Kajanti oli Kylmäkoskella kirkkoherrana 1922–1925 ja Lohjalla kappalaisena 1925–1952 sekä vt. kirkkoherrana 1950–1952. Viimeksi Kajanti oli Lohjan kirkkoherrana 1952–1958. Kajanti sai rovastin arvon 1945.
Kajanti valittiin toukokuussa 1917 komiteaan jonka tarkoitus oli suunitella suomalaisen konsistorin perustamista Venäjälle. Hän oli jäsenenä Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton diasporatoimikunnassa vuodesta 1921 ja toimikunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1948. Hän oli Kylmäkosken kunnanvaltuuston jäsen, Kylmäkosken kirkonkylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja 1922–1925, Lohjan yhteiskoulun uskonnon opettaja 1925–1953, Lohjan kauppalan säästöpankin hallituksen jäsen vuodesta 1925, Lohjan kauppalan kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja 1930–1944 ja Lohjan kauppalan valtuuston varapuheenjohtaja 1930–1936.
Akseli Kajanti oli naimisissa vuodesta 1912 Elsa Natalia Modéenin (1888–1970) kanssa, jonka isä oli Tyrön kirkkoherra Emanuel Teodor Modéen (1839-1917). Heidän poikansa oli tietokirjailija, toimittaja, kääntäjä ja kustantaja Caius Kajanti.Modéen, Emanuel Teodor. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017– (viitattu 24.5.2026).
Lähteet
Aiheesta muualla Persoonallisuuksia Inkerissä. Rovasti Akseli Kajanti kertoo. Äänite vuodelta 1960. Yle Areena 2012
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Lohjan kaupunginvaltuutetut Luokka:Kylmäkosken kunnanvaltuutetut Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1970 kuolleet