Historia ja tekniikka
pienoiskuva|Hella merkkinen moottoripyörä Emora rungolla
pienoiskuva|Kuva Emora rungon takapäästä
Hella-moottoripyörien tuotanto liittyi tiiviisti 1920-luvun alun saksalaiseen apumoottorivaiheeseen, jolloin polkupyörämäisiin runkoihin alettiin asentaa pieniä polttomoottoreita. Tuotannon taustalla oli yritys nimeltä Raufer & Co. Maschinen- und Motorenfabrik, jolla oli Münchenin keskustassa osoitteessa Giselastraße 1 hallinnollinen toimisto, jonne oli puhelinnumero 32393. Vuoden 1922 virallisen saksalaisen teollisuus- ja osoiterekisterin mukaan yritys valmisti polkupyörän apumoottoreiden lisäksi koneenosia ja työkaluja. Varsinainen tuotantolaitos stanssaamoineen ja sorvaamoineen sijaitsi Münchenin Obersendlingin teollisuusalueella osoitteessa Baierbrunnerstraße 26. Siellä valmistettiin massatuotantona sähköteknisiä eristysosia, kuten kuumuutta kestävästä Wenjacit-materiaalista tehtyjä silitysrautojen pistokkeita, holkkeja ja hylsyjä . pienoiskuva|An advertisement for Raufer & Co. electrical factory from 1923.Raufer&co joka valmisti muumoassa Hellan moottorit. pienoiskuva|Original identification plate of a Hella motor (Serie 5), manufactured by Raufer & Co. München, Giselastraße. Motor power 1 P.S. (1 hp). Last two digits of the serial number are obscured.
Yrityksen teknisenä johtajana, pääomistajana ja moottorin suunnittelijana toimi diplomi-insinööri Julius Raufer, jonka sukunimi luki myös moottorien tyyppikilvissä. Paikallisten kaupparekisterimerkintöjen ja teollisuusrekistereiden mukaan yritys muuttui myöhemmin osakeyhtiöksi nimelle Hella Aktiengesellschaft für Motorenbau ja myöhemmin muotoon Hella Motoren GmbH. Julius Rauferin lisäksi yhtiön virallisina johtajina, hallituksen jäseninä ja prokuristeina vaikuttivat müncheniläiset liikemiehet ja insinöörit Max Hofweber sekä tohtori Christian Heß.
pienoiskuva|Emoran valmistama etuhaarukka
Müncheniläinen tehdas teki yhteistyötä Nürnbergiläisen Hans Heckerin kanssa, joka toimitti valmiita Emora runkoja ja keularakenteita. Hella asensi näihin Heckerin toimittamiin runkoihin oman moottorinsa.
pienoiskuva|Hella moottori Emora rungossa
pienoiskuva|Hella moottori
Voimansiirto moottorista takapyörään tapahtuu pitkällä hihnalla ilman perinteistä vaihteistoa. Pyörän hallintalaitteisto on erittäin pelkistetty: vasemmalla puolella ohjaustankoa sijaitsee puolipuristimen vipu ja oikealla puolella peukalolla toimiva kaasu sekä kytkimen vipu. Pyörässä ei ole lainkaan mittaristoa, ja sen valaistuksena toimii erillinen karbidilamppu.
pienoiskuva|Hella-Motoren Beschreibung in Illustrierte Motorzeitung (21. September 1922).
Hella-moottorin esittely saksalaisessa Illustrierte Motorzeitung -lehdessä 21. syyskuuta 1922. Tekstissä kuvaillaan moottorin olevan vaakatasossa oleva yksisylinterinen kaksitahtinen, joka painaa 12,5 kg ja saavuttaa 45 km/h huippunopeuden. Artikkelissa mainitaan myös moottorin magneettosytytys, kytkin sekä suuri ulkopuolinen vauhtipyörä.
(Esittely on 1922 vuonna ja Suomessa olevassa Hellassa on "kytkin ns. hammasratas tekniikka eli sitä ei voi luistattaa)
pienoiskuva|Hella Einbau Motor 1hv 19211921 Vuoden ilmotus. Sama kuin Suomessa olevan moottoripyörän pienoiskuva|Emora Motorrad mit HellaTämä ilmotus todistaa Hellan moottoreiden käytön Emoran Rungoissa.
Tekniset tiedot
Moottori Teho: 1 hv (0,74 kW) Iskutilavuus: 122 cm³ Poraus: 50,00 mm Iskunpituus: 62,13 mm
Mitat ja tilavuudet Kokonaispituus: 213 cm Leveys: 76 cm Korkeus: 98 cm Istuinkorkeus: 81 cm Polttoainesäiliön tilavuus: 3,5 litraa
Suomen-historia ja pelastaminen
Hella TS -moottoripyörät ovat kansainvälisesti äärimmäisen harvinaisia, eikä merkistä ole juurikaan säilynyt virallisia tehdastietoja tai dokumentteja saksalaisissa museoissa. Tiettävästi ainoa julkisesti tunnistettu ja kokonaisena säilynyt yksilö sijaitsee Suomessa.
Kyseinen pyörä tuotiin uutena maahan vuonna 1921 Parkanoon, josta kauhavalainen puukkomestari Iisakki Pollari(1884–1959) osti sen itselleen ennen sotia. Pollarin kuoleman jälkeen puretun pyörän osat olivat vuosikymmeniä talletettuina Rokan kotimuseossa Kauhavalla, josta ne päätyivät myöhemmin kiertoon Teerijärvellä asuneen keräilijän kautta.
Vuonna 1991 pyörän huonokuntoiset osat löytyivät Juthbackan romumarkkinoilta Uudestakaarlepyystä. Laitteen tunnistus ja merkki varmistuivat myöhemmin eurooppalaisia moottoripyöriä käsittelevästä hakuteoksesta (Nostalgia-Cycles).
Alkuperäinen punainen väritys ja kultaiset raidoitukset onnistuttiin todentamaan rungon alaosasta, jota pakoputken noki ja öljy olivat suojanneet ruosteelta.
Harvinainen entisöintiprojekti herätti kiinnostusta myös Saksan Hecker-asiantuntijoissa, jotka vahvistivat kyseessä olevan kansainvälisesti merkittävä harvinaisuus. Valmis pyörä on palkittu 1 palkinnolla Suomen veteraanimoottoripyöräilijöiden valtakunnallisessa entisöintikilpailussa Punkaharjulla vuonna 2006. Luokka:Moottoripyörät