Lausetyypiksi nimitetään vakiintuneita lausekonstruktioita eli lauseiden vakiintuneita rakenne- tai tehtävätyyppejä. Lauseet voidaan tyypitellä kahdella tavalla: modaalisiin ja syntaktisiin lausetyyppeihin.

Modaaliset lausetyypit Modaalisiksi lausetyypeiksi nimitetään lausetyyppejä, joissa esiintyvät rakenne- ja taivutuspiirteet osoittavat, että kyse on tietystä puhefunktiosta. Esimerkiksi kysymyslauseen tunnistaa kysymykseksi suomessa ja useissa muissakin kielissä joko interrogatiivipronominista, jostakin muusta kysymyssanasta tai kysymyksenmerkitsimestä (kuten suomen liitepartikkeli -kO) tai tietystä sanajärjestyksesta tai intonaatiosta. Keskeisiä puhefunktioiden mukaan määriteltyjä lausetyyppejä ovat

deklaratiivi- eli väitelause, joka tyypillisesti toteaa jonkin asiaintilan (esimerkiksi Minä lähden nyt); interrogatiivi- eli kysymyslause, jolla puhuja tyypillisesti pyytää puhuteltavalta tietoa tai varmistusta (esimerkiksi Lähdetkö sinä nyt?); imperatiivi- eli käskylause, jolla puhuja tyypillisesti käskee tai kehottaa puhuteltavaa tekemään jotakin (esimerkiksi Mene pois!).

Neljäntenä modaalisena lausetyyppinä erotetaan usein eksklamatiivi- eli huudahduslause. Se on rakenteeltaan monimuotoisempi ja vaihtelevampi: siihen saattaa sisältyä erityisiä huudahduslauseille tyypillisiä sanoja tai muita aineksia, erilaisia sanajärjestysmalleja (On sinulla puheet!), se voi muistuttaa muodoltaan käskyä (Ota siitä nyt selvä!) tai kysymystä (Ai miten ihanan rauhallista!).

Modaalisia lausetyyppejä voidaan käyttää muussakin kuin tyypillisessä funktiossaan. Suomessa ja useissa muissakin kielissä esimerkiksi väitelausetta voidaan käyttää käskynä (Sinä menet nyt heti huoneeseesi!) tai kysymyslausetta kohteliaana pyyntönä (Sammuttaisitko valot?).

Syntaktiset lausetyypit Syntaktiset lausetyypit määritellään sen perusteella, mitä jäseniä lauseeseen verbin lisäksi kuuluu ja missä järjestyksessä ne ovat. Lausetyypin käsitteellä on ollut erityisen keskeinen merkitys suomen kielioppiperinteessä. Sen avulla on kuvattu etenkin suomen kielen niin kutsuttuja erikoislausetyyppejä, joissa subjekti puuttuu tai on muodoltaan tai sijainniltaan epätyypillinen ja joita siksi on hankala kuvailla pelkästään perinteisten lauseenjäsenten ja niiden keskinäisen järjestyksen avulla.

Iso suomen kielioppi jakaa suomen kielen lausetyypit monikäyttöisiin ja erikoislausetyyppeihin. Monikäyttöisillä lausetyypeillä voi olla monenlaisia merkityksiä. Niihin kuuluvat

transitiivilause, jossa verbillä tyypillisesti on objekti (Te rikoitte ikkunan); intransitiivilause, jossa verbillä ei ole objektia (Lokit lentelevät ja kirkuvat); kopulalause, jossa verbi on olla ja siihen liittyy subjektin lisäksi predikatiivi (Sinä olet ihana) tai adverbiaali (Paketti on Oulusta).

Suomen kielen erikoislausetyypeissä subjekti puuttuu tai se on vähemmän subjektimainen, ja lauseen alussa sijaitsee tyypillisesti jokin muu lauseenjäsen kuin subjekti. Erikoislausetyyppejä ovat

eksistentiaalilause (esimerkiksi Pöydällä on kirjoja); omistuslause (Vaarilla on saari); ilmiölause (Syttyi sota); tilalause (Ulkona sataa ja on kylmä); kvanttorilause (Syitä on monenlaisia); tuloslause (Meistä tulee kuuluisia); tunnekausatiivilause (Minua pelottaa); genetiivialkuinen erikoislause (Minun on sääli häntä).

Lähteet

Luokka:Lauseoppi