Mustavirta (Blackwater) on televisiojakso HBO:n fantasiasarja Game of Thronesin (2011–2019) toisella tuotantokaudella. Se on kauden toiseksi viimeinen jakso ja sisältää sarjan ensimmäisen huomattavan taistelukohtauksen, joka on käännekohta tuotantokaudella käynnistyneessä viiden kuninkaan sodassa.

Lähdemateriaalina jaksolle toimii kirjailija George R. R. Martinin Kuninkaiden koitos -romaanin (1998) loppupuolella käytävä Mustavirran taistelu. Martin itse käsikirjoitti jakson. Ohjaajana toimi Neil Marshall.

Jakson massiivinen taistelu kuvattiin yöaikaan pohjoisirlantilaisella louhoksella, ja HBO:lle jakso maksoi 8 miljoonaa dollaria. Mustavirta-jakso esitettiin 27. toukokuuta 2012, ja se sai hyvän vastaanoton ja voitti palkintoja. Yhtä suuria taisteluita sarjassa esitettiin myöhemmin jaksoissa “Muurin vartijat”, “Hardhome”, “Äpärien taistelu” ja “Pitkä yö.”

Juoni Sarjalle poikkeuksellisesti kaikki jakson tapahtumat sijoittuvat pääkaupunki Kuninkaansatamaan.Kaiser 2017, s. 261–265 Stannis Baratheonin laivasto saapuu Mustavirta-lahdelle ja valmistautuu valtaamaan kaupungin. Stannisilla on takanaan ylivoimainen joukko, mutta Tyrion onnistuu tuhoamaan ison osan laivastosta järjestämällään ansalla, jossa käytetään räjähtävää elovalkeaa. Räjähdyksen voimasta Davos lentää mereen, ja hänen poikansa Matthos menehtyy. Räjähdyksestä selvinneet Stannisin joukot tekevät maihinnousun ja pyrkivät tunkeutumaan kaupunkiin. Stannis itse osallistuu taisteluun ja kiipeää ylös muurille. Hän komentaa joukkojaan murtamaan Mutaportin, jotta hyökkäys voisi edetä sisälle kaupunkiin. Vastahyökkäystä rannalla johtaa kuninkaankaartiin kuuluva Sandor Clegane, mutta hänen joukkonsa kärsii kovia tappioita.

Punalinnan hovin naiset suojautuvat Maegorin turvapaikkaan, vallihaudoin ympäröityyn pienempään linnaan. Cersei saa suurmestari Pycelleltä myrkkyä tehdäkseen itsemurhan, mikäli Stannisin joukot onnistuvat valtaamaan kaupungin. Lisäksi kaupungin kukistumisen varalta teloittaja Ilyn Payne määrätään tappamaan kuningas Joffreyn kihlattu Sansa Stark. Cersei kertoo Sansalle, että miehitetyssä kaupungissa kaikki naiset ovat vaarassa tulla raiskatuksi. Joffrey seuraa taistelun etenemistä muurilta, mutta Cersei käskee serkkuaan Lancelia tuomaan kuninkaan turvaan Punalinnaan.

Elävältä palavat sotilaat laukaisevat Sandor Clegane tuleen liittyvän trauman, ja hän päättää uhmata kuninkaan käskyjä ja vetäytyä taistelusta: Clegane ilmoittaa Joffreylle ja Tyrionille hylkäävänsä Lannisterit ja koko kaupungin. Hän tarjoaa Sansalle pakomatkaa pohjoiseen ja lupaa suojella tätä, mutta Sansa kieltäytyy. Puolustuksesta ottaa vastuun Tyrion: hän pitää joukoilleen rohkaisevan puheen ja johtaa tunneleiden kautta vastahyökkäyksen Stannisin joukkojen selustaan. He onnistuvat tuhoamaan muurinmurtajan ja merkittävästi hidastamaan hyökkäystä, mutta Stannisilla on edelleen miesylivoima. Tyrion haavoittuu ja menettää tajuntansa taistelukentällä, kun kuninkaankaartiin kuuluva Mandon Moore yrittää murhata hänet. Aseenkantaja Podrick Payne pelastaa Tyrionin tappamalla Mandonin.

Tappiota pelkäävä Cersei siirtyy valtaistuinsaliin ja valmistautuu myrkyttämään poikansa Tommenin. Taistelu kääntyy kuitenkin Lannisterien voitoksi, kun Cersein isä Tywin saapuu kaupunkiin uuden liittolaisensa Tyrell-suvun kanssa ja kukistaa Stannisin joukot ratsuväellä. Stannis joutuu vetäytymään, ja Tywin julistaa taistelun päättyneeksi.

Näyttelijät

Tuotanto

Mustavirran taistelusta tuli Game of Thronesin ensimmäinen koko jakson mittainen taistelu. Vielä ensimmäisellä tuotantokaudella taistelujen kuvaamista oli budjettisyistä vältetty. Myös Mustavirta-jaksoa ehdotettiin toteutettavaksi tavalla, jossa valtaosaa taistelusta ei näytettäisi, vaan tapahtumien kulku välitettäisiin uutisina dialogissa.Hibberd 2020, s. 93–100 Vaihtoehdoksi esitettiin myös laivojen sivuuttamista ja taistelun kuvaamista täysin maataisteluna. Showrunner David Benioffin mukaan toisen tuotantokauden juonessa oli pitkälti kyse sodasta, ja sarja olisi pettänyt katsojien odotukset, mikäli viiden kuninkaan sodan ratkaisevinta taistelua ei olisi näytetty. Lähdemateriaalissa eli Kuninkaiden koitos -kirjassa Mustavirran taistelu kestää viiden luvun verran, ja se kerrotaan Tyrion Lannisterin, Davos Merenverron ja Sansa Starkin näkökulmasta.

Showrunnerit David Benioff ja D. B. Weiss onnistuivat neuvottelemaan HBO:lta jakson tekemiseen lisää rahaa: budjetti nostettiin 6 miljoonasta 8 miljoonaan dollariin, joka on poikkeuksellisen suuri summa yhdelle televisiojaksolle. Lisäksi he saivat viikon lisäaikaa kuvauksille. Iso osa budjetista kului erikoistehosteisiin. Lisäksi asuja ja aseistusta tarvittiin yli 250 avustajalle.

Korotetusta budjetista huolimatta taistelun mittasuhteita täytyi pienentää Kuninkaiden koitos -romaanista: käsikirjoittaja George R. R. Martinin mukaan jaksolla olisi täytynyt olla Taru sormusten herrasta -elokuviin verrattava budjetti, mikäli kirjassa kuvattu taistelu olisi saatu mukaan sarjaan. Lisäksi jakso tuli kuvata alle kuukaudessa. Jakson kirjoitti Martin, mutta showrunnerit Benioff ja Weiss lisäsivät siihen kohtauksen, jossa Sandor Clegane ja Bronn ovat vähällä ryhtyä kaksintaisteluun bordellissa. Martin ei myöskään kirjoittanut Tyrionin kannustuspuhetta joukoilleen.

Ohjaus Alkuperäinen nimeämättömäksi jäänyt ohjaaja jouduttiin sairastapauksen vuoksi vaihtamaan, mutta showrunner D. B. Weissin mukaan tarjolla oli vain vähän nopeasti saatavilla olleita ohjaajia. Lisäksi tarvittiin ohjaaja, joka varmasti hallitsisi taisteluiden kuvaamisen. Lupaavana pidettiin Neil Marshallia, sillä hän oli hiljattain ohjannut elokuvan Centurion, jossa oli David Benioffin mukaan pienestä budjetista huolimatta vaikuttavia toimintakohtauksia. Benioff oli vaikuttunut myös Marshallin ohjaamasta pienen budjetin elokuvasta The Descent – loukussa (2005). Marshall oli ensimmäisen tuotantokauden tuotantovaiheessa tarjoutunut yhdeksi Game of Thronesin ohjaajista, mutta HBO oli tuolloin kieltäytynyt.

Kertomansa mukaan Marshallilla oli Pohjois-Irlantiin saapuessaan vain puolitoista viikkoa aikaa valmistautua jakson ohjaamiseen ennen kuvausten alkua. Hän totesi, että niin kokemus pienen budjetin elokuvista kuin elokuvien leikkaamisesta oli opettanut häntä työskentelemään nopeasti. Hyödylliseksi hän koki myös kiinnostuksensa sotahistoriaan. Marshallin mukaan taistelukohtauksissa on tärkeää hahmottaa ja näyttää osapuolten strategiset tavoitteet. Marshallin mukaan elokuvilla on tapana esittää ”kaksi sotajoukkoa kentän vastakkaisissa päissä ja juoksemassa toisiaan kohti, mikä on aivan idioottimaista”.

George R. R. Martinin mukaan Neil Marshallin palkkaaminen ohjaajaksi oli suuri etu. Budjettisyistä Martin oli joutunut karsimaan käsikirjoituksesta huomattavasti sisältöä, mutta Marshall toi jaksoon paljon uutta, kuten muurinmurtajan ja tikapuut. Benioffin mukaan Marshall keksi jatkuvasti uusia otoksia ja pyrki lisäämään taisteluun sisältöä, vaikka aikaa oli niukasti. Marshall pyrki lisäämään jaksoon keskiaikaisen taistelun tuntua muurinmurtajalla ja esimerkiksi otoksella, jossa kivi pudotetaan muurilta hyökkääjän päälle. Neil Marshall palasi myöhemmin sarjaan ohjaamaan neljännen tuotantokauden jakson “Muurin vartijat” (The Watchers on the Wall), jossa on huomattava taistelu Yövartion ja villien välillä.Kaiser 2017, s. 152

Kuvaukset Punalinnaan sijoittuvat sisäkohtaukset toteutettiin studiolla Kroatiassa, mutta kaikki osat taistelusta kuvattiin Magheramoren kivilouhoksella Pohjois-Irlannissa lokakuussa 2011. Louhokselle rakennettiin Kuninkaansataman muuria esittävä lavaste. Samaan paikkaan oli lavastettu Yövartion Mustalinna jo ensimmäisellä tuotantokaudella.Hibberd 2020, s. 43 Kuvauksissa oli kylmää, sateista ja paljon mutaa, ja jaksoa kuvattiin louhoksella kuukauden ajan joka yö. Kuvauksia onkin kutsuttu uuvuttaviksi. Kun sade tietyn ajan jälkeen lakkasi, näyttelijöitä piti jatkuvuuden vuoksi kastella keinotekoisesti.

Kirjassa taistelu tapahtuu päivällä, mutta sarjassa se päätettiin kuvata yöllä, jotta budjettia ei tarvinnut käyttää kohtausten taustalla näkyviin yksityiskohtiin erikoistehosteineen. D. B. Weissin mukaan yö toi taisteluun myös tunnelmaa ja epätoivon tuntua. Jaksoa kuvatessa vältettiin kalliita laajakulmaotoksia, joihin olisi tarvittu lukuisia laivoja ja sotilaita, ja tapahtumat pyrittiin sen sijaan esittämään subjektikeskeisesti yksittäisten hahmojen näkökulmasta. Neil Marshallin mukaan ahdas ja tiivis kuva täynnä sotilaita saa minkä tahansa taistelun näyttäytymään hurjalta ja massiiviselta, vaikka näyttelijöitä olisi käytössä suhteellisen vähän.

Tarinassa taistelukohtaus sijoittuu Mustavirta-nimiselle lahdelle, mutta todellisuudessa lahti ja suurin osa laivoista luotiin erikoistehosteilla. Lavasteeksi rakennettiin vain yksi laiva, jota lopulta käytettiin esittämään myös kaikkia muita aluksia seuraavilla tuotantokausilla. Laivalle rakennettiin sekä kansi että ruuma, ja lavaste toteutettiin tyhjälle pysäköintialueelle.

David Benioffin mukan taisteluun saatiin vaikutteita elokuvasta Pelastakaa sotamies Ryan (1998), ja lisäksi tekijät tutkivat esimerkiksi elokuvia Spartacus (1913) ja Arabian Lawrence (1962). Yhdessäkään sarjan aiemmassa jaksossa ei ollut käytetty yhtä paljon erikoistehosteita, mutta Benioffin ja Weissin mukaan jaksossa pyrittiin välttämään erikoistehosteita niin paljon kun mahdollista. Weissin mukaan tietokoneanimaatiot säästävät kuvausaikaa mutta käyvät kalliiksi eivätkä takaa yhtä hyvää lopputulosta kuin perinteiset tehosteet, kuten maskeeraus ja proteesit. Jaksossa verisiä kuolemia ja mestauksia ei totetettu animoidusti vaan käsin valmistetuilla nukeilla ja tekoruumiinosilla. Kuvauksiin palkattiin myös amputoituja avustajia. Kuvausten aikataulu oli niin tiukka, että jakson erikoistehosteita viimeisteltiin vielä viikkoa ennen jakson lähetystä.

Eroavaisuudet kirjaan Jaksossa on joitakin eroavaisuuksia romaanin tapahtumiin: tuottaja Christopher Newmanin mukaan taistelu on televisiosarjassa kymmenen kertaa pienempi kuin kirjassa. Kirjassa Stannis ei ole merellä vaan Mustavirta-joen eteläpuolella ratsujoukkojensa kanssa. Laivastolle viritetään ansa jättimäisellä kettingillä niin, ettei yksikään alus pääse pakenemaan. Loukkuun jääneistä laivoista muodostuu silta, jota Stannisin joukot käyttävät joen ylittämiseen. Kirjassa Stannisin joukot hyökkäävät kolmelle portille samaan aikaan, televisiosarjassa vain Mutaportille. Martin kirjoitti kettinkiansan mukaan jaksoon, mutta budjetti ei riittänyt siihen eikä myöskään sillan lavastamiseen. Lisäksi käsikirjotuksesta poistettiin katapultti, jolla Joffrey sinkoaa Stannisille myötämielisiä ihmisiä mereen. Martin kertoi, että hänelle oli luontevaa aloittaa käsikirjoittaminen kunnianhimoisesti ja sitten pienentää jakson elementtejä budjettirajoitteiden mukaisesti. Showrunner D. B. Weissin mukaan jaksoon haluttiin sisällyttää niin paljon taistelusta kuin mahdollista, mutta taistelun yksityiskohtia muokattiin jatkuvasti, jotta budjettia ei olisi ylitetty.

Marshallin mukaan Stannis-hahmo oli vielä jakson käsikirjoituksessa suhteellisen toimeton johtaessaan taistelua rannalta, ja hahmo ikään kuin katosi käsikirjoituksesta maihinnousun aikana. Marshallin mukaan Stannis oli tärkeää esittää kuin vastakohtana kuningas Joffreylle, ja siksi hän päätti laittaa hahmon kiipeämään rohkeasti ensimmäisenä kaupungin muurille ja taistelemaan vihollisia vastaan. Martinin mukaan ratkaisu ei ehkä ollut täysin linjassa hänen luomansa hahmon kanssa, mutta hän tiedosti televisiosarjan toimivan eri tavalla kuin kirjasarja. Kuninkaiden koitos -romaanissa ei myöskään ole kohtausta, jossa Cersei aikoo myrkyttää itsensä ja poikansa. Benioffin mukaan vaikutteita kohtaukseen saatiin tapauksesta, jossa saksalainen Magda Goebbels myrkytti kaikki lapsensa pian Adolf Hitlerin kuoleman jälkeen.

Vastaanotto