Emporium (lat., ”Kauppapaikka”) oli antiikin Rooman kaupungin jokisatama, joka sijaitsi Tiberin itärannalla Aventinus-kukkulan lounaispuolella. Se kehittyi myöhäistasavallan ajalla ja keisariajalla ja ohitti merkityksessä varhaisemman jokisataman Portus Tiberinuksen.

Historia

Emporiumin sataman paikka oli alun perin puutarhojen ja hautausten aluetta. Satama kehittyi myöhäistasavallan aikana ja varhaisella keisariajalla 100-luvulta eaa. ensimmäiselle vuosisadalle jaa., jolloin siitä tuli Rooman tärkein tavarasatama ja kauppakeskus. Vaikuttaa siltä, että Rooman kaupallinen satama siirtyi mainitun ajanjakson kuluessa vähitellen Forum boariumin alueella olleesta vanhasta jokisatamasta Portus Tiberinuksesta etelämmäksi Emporiumiin.

Antiikin lähteiden mukaan sataman perustivat – tai ainakin sen kehitykselle antoivat ratkaisevan sysäyksen – Aemilius Lepidus ja Aemilius Paullus toimiessaan kuruulisina eedi­leinä vuonna 193 eaa.Livius: Rooman synty 35.10.12: ”porticum unam extra portam Trigeminam emporio ad Tiberim adiecto” (”yhden portiikin Porta trigeminan ulkopuolelle Tiberin rannalla sijaitsevan kauppapaikan yhteyteen”); 40.51.6; 41.27.8: ”extra portam Trigeminam emporium” (”Porta trigeminan ulkopuolella sijaitseva kauppapaikka”). He rakennuttivat ensimmäiset laiturit sekä suurikokoisen varastorakennuksen ja portiikin Porticus Aemilian eli Aemiliuksen portiikin. Kensorit Fulvius Flaccus ja Postumius Albinus laajensivat varastorakennusta ja laitureita vuonna 174 eaa.

Emporium oli ennen kaikkea Ostiasta ja Portuksesta Tiberiä pitkin tuotujen kauppatavaroiden uudelleenlastaus- ja varastoalue ja markkinapaikka. Ajan kuluessa siitä tuli osa laituri- (portus) ja varastorakennusjärjestelmää (horrea), joka ulottui joen vasenta rantaa pitkin kilometrin verran Porta trigeminasta etelään. Keisari Claudiuksen aikana vuonna 49 jaa. Emporiumin alue liitettiin lopullisesti kaupungin pomeriumiin eli sen pyhään ja oikeudelliseen rajaan. Satamaa parannettiin sekä hänen että Trajanuksen aikana.

pienoiskuva|vasen|Emporium ja lähikohteita merkittynä nykyisen Rooman karttaan. Emporium saavutti suurimman käyttöasteensa 100-luvun puolivälissä. Kun Aurelianuksen muuri rakennettiin 200-luvulla, monia joenvarren laitureita käytettiin uudelleen muurin perustuksina. Tämä viittaa siihen, että Emporium oli alkanut tuossa vaiheessa taantua. 300-luvun lopulla sataman laiturit olivat edelleen käytössä, mutta sitä ei mainita Rooman alueluetteloissa. Tuossa vaiheessa satamatoiminnan arvellaan alkaneen siirtyä takaisin pohjoisemmaksi Forum boariumin alueelle. Myöhäisantiikin aikana satama toimi pääasiassa marmorisatamana, ja siitä koko alue sai nimen Marmorata.

Sataman jäänteitä tutkittiin arkeologisesti ensimmäisen kerran 1860-luvulla joenrannan pengerrysten uudelleenrakentamisen yhteydessä. Satamaa on kaivettu erityisesti vuosina 1915–1925 sekä 1952 ja 1970-luvun lopulla.

Rakennelma ja rakennukset

Emporiumin satama sijaitsi Regio XIII Aventinuksessa. Satama käsitti Tiberin rantavyöhykkeen Aventinuksen ja Tiberin välissä, joen itärannalla kulkevan nykyisen Lungotevere Testaccio -kadun kohdalla, sekä laajan tasaisen alueen nykyisessä Testaccion kaupunginosassa. Sataman aluetta rajasivat lännessä Tiberin kaartuva uoma, kaakossa Serviuksen muurin linja ja koillisessa Via Ostiensis. Satama oli erinomaisella paikalla jokiteitse kaupunkiin tuotujen tavaroiden purkamista ja edelleenjakelua varten.

Emporiumissa oli laituri, varastoja ja toimistoja, ja se oli päällystetty ja suljettu aitauksella. Satamaan liittyen on löydetty muun muassa laiturin ja muurin sekä portaiden ja päällystettyjen luis­kien jäänteitä, jotka johtivat alas veteen purkamisen helpottamiseksi. Samoin on löydetty muutamia olkakiviä, joskus leijonanpäiden muotoisia, jotka ulottuivat laiturista ulos ja joihin oli tehty reikiä kiinnitysrengas­teita varten.

Varhaisimmat, tasavaltalaisaikaiset tuffista opus quadratum -tekniikalla rakennetut laiturit ulottuivat Porta trigeminalta Via Ostiensiksen mutkaan, ja ne olivat luultavasti 100-luvun eaa. työtä. Myöhemmät, suuremmat laiturit ajoitetaan Claudiuksen aikaan ensimmäisen vuosisadan jaa. puoliväliin, ja ne rakennettiin suoraan tasavaltalaisajan rantapenkereiden päälle. Näitä laitureita ja niihin liittyviä rakennuksia vahvistettiin Trajanuksen aikana. Tuolloin rakennettiin vielä korkeammat travertiiniverhoillut opus caementiciumista tehdyt laiturit, joissa oli kiinnityspaikkoja useilla eri tasoilla Tiberin vaihtelevien vedenkorkeuksien vuoksi. Jokirannan laajemmat kiveystyöt muodostivat hinaustien, joka ulottui koko Tiberin vartta Ostian ja Emporiumin välillä, jotta tavaralastissa olleita proomuja voitiin vetää vetojuhtien avulla vastavirtaan.

Suuren osan Emporiumista täyttivät suuret varastorakennukset. Monet niistä rakennettiin ensimmäisen vuosisadan eaa. ensimmäisen puoliskon aikana; näitä olivat muun muassa Horrea Galbana, Horrea Lolliana ja Horrea Seiana sekä Porticus Aemilia, joka oli alueen suurin rakennus: sen koko oli noin 487 × 60 metriä ja neliömetriä. Sen tunnistus raunioiden joukossa on kuitenkin epävarma, ja joskus löydökset on yhdistetty Navaliaan, joka oli sotalaivojen säilytys- ja korjaustelakka. Se sekä muita alueen eteläpuoliskon varastorakenteita on merkitty Forma urbis Romaen säilyneeseen osaan.

Muutama opus reticulatum -tekniikalla tehty huone, jotka löydettiin vuonna 1919, on rakennettu pengerrykseen juuri nykyisen Ponte Aventinon yläpuolelle. Kauempana rannasta, Via Romolo Gessin ja Via Beniamino Franklinin välillä, on laajan suorakaiteen muotoisen opus incertum -rakenteen jäänteitä, jotka luultavasti ovat peräisin ajalta ennen Sullaa, ja joita pidetään osana Emporiumia.

Sataman lähellä sijaitsi viljatori Forum pistorum. Usein oletetaan, että sataman varastorakennuksia käytettiin pääasiassa viljan varastointiin. Kuitenkin myös oliiviöljy vaikuttaa olleen tärkeä ja joidenkin varastorakennusten tärkein hyödyke, mikä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että Monte Testaccio sijaitsee sataman lähellä. Se oli keinotekoinen kukkula, joka syntyi vuosisatojen aikana käytettyjen ja tarkoituksella rikottujen, pääasiassa oliiviöljyn ja viinin kuljetukseen käytettyjen amforoiden järjestelmällisestä kasaamisesta.

Porticus Aemilian ja Monte Testaccion välissä sijaitsevan Mercato di Testaccion alla tehdyissä kaivauksissa on löydetty suuren, kolmionmuotoisen, 100-luvulle jaa. ajoitetun varaston jäännökset sekä osa toisen mahdollisen varaston jäännöksistä. Rakennus näyttää olleen käytössä viiniamforoiden varastointiin. On todennäköistä, että myös Rooman statio marmorum sijaitsi tällä alueella. Se oli kaupungin tärkein marmorivarastoalue, jota alettiin käyttää Neron hallituskauden lopulta lähtien. Porticus Aemilian läheltä on löydetty paljon marmoria.

Porticus Aemilian Tiberin puoleisella sivulla kulkeneen kadun ja Aventinuksen juurella kulkeneen Via Ostiensiksen lisäksi Emporiumin alueelle voidaan kaivausten perusteella rekonstruoida suuri tie, joka seurasi Tiberin kulkua yhdistäen joen varrella sijainneet varastorakenteet.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Antiikin Rooman kaupungin satamat