Yhdysvaltain 20. presidentti James Garfield murhattiin hänen jouduttuaan Charles J. Guiteaun ampumaksi 2. heinäkuuta 1881. Garfield kuoli vasta 19. syyskuuta, mutta hän on joka tapauksessa toinen Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnin jälkeen, joka joutui salamurhan kohteeksi.
Tausta Garfiled oli vastentahtoinen presidentti, mutta hyväksyi kuitenkin republikaanipuolueen nimityksen presidenttiehdokkaaksi. Garfieldin aikana Yhdysvalloissa oli yleisesti käytössä niin sanottu spoils-järjestelmä, jossa kuka tahansa, pätevyydestä riippumatta, saattoi pyytää presidenttiä nimittämään hänet johonkin virkaan. Presidentti saattoi ottaa vastaan sata viranhakijaa päivässä.
Charles J. Guiteau oli epäonnistunut lähes kaikessa, mitä hän oli elämänsä aikana yrittänyt. Hän katsoi kuitenkin, että Garfieldin vaalivoitto oli nimenomaan hänen ansiotaan, joten hän pyrki saamaan virkanimityksen presidentiltä spoils-järjestelmän kautta. Aluksi hän lähetti valtavan määrän kirjeitä Garfieldin hallitukselle vaatien esimerkiksi nimitystä konsuliksi. Lisäksi hän vieraili kutsumatta Valkoisessa talossa useampaan otteeseen muistuttamassa asiasta ja onnistui jopa tapaamaan Garfieldin henkilökohtaisesti. Yhdellä näistä vierailuistaan Guiteau kohtasi ulkoministeri James Gillespie Blainen, jolta hän uteli mahdollista virkanimitystä. Tästä suuttuneena Blaine huusi "älä ikinä enää härnää minua Pariisin konsulinimityksellä niin kauan kuin elät!"Clark (1992): s. 130–132 Epäonnistunut Guiteau päätti murhata presidentin ja uskoi, että Garfieldin varapresidentti Chester A. Arthurilta virkanimitys sen sijaan heruisi.
Guiteau lainasi rahaa kaukaiselta sukulaiseltaan ostaakseen murha-aseen. Hän asioi John M. O'Mearan omistamassa asekaupassa Valkoisen talon lähettyvillä. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin ampunut pistoolilla ja O'Meara tarjosi hänelle kahta asetta, joista toisessa kahdeksan dollarin hintaisessa pistoolissa oli kumipäällysteinen kahva ja toisessa kymmenen dollarin pistoolissa puolestaan helmiäispäällysteinen (toisten lähteiden mukaan norsunluupäällysteinen). O'Meara antoi kaupanpäällisenä myös pienen veitsen ja laatikollisen ammuksia. Guiteau valitsi kalliimman aseen vain siksi, että ajatteli sen näyttävän hienolta museossa.
Kesäkuun 1881 alussa Guiteau suunnitteli ampuvansa Garfieldin, mutta suunnitelma kariutui siihen, että presidentti oli matkalla kirkkoon, eikä Guiteau kehdannut ampua häntä tässä yhteydessä. Toisella kertaa hän seurasi Garfieldia Baltimore and Potomac -rautatieasemalle Washingtonissa 18. kesäkuuta, jolloin Garfield oli siellä saattamassa malariaa sairastavaa vaimoaan hoiton. Guiteau ei taaskaan halunnut ampua Garfieldia, koska hänen vaimonsa olisi paikalla.
Tapahtumien kulku
Murha Guiteau tiesi, että hänellä olisi vielä yksi mahdollisuus yllättää presidentti samalla rautatieasemalla 2. heinäkuuta, jolloin hänen oli määrä nousta 9.30 lähtevän junaan. Garfieldin oli tarkoitus matkustaa Washingtonista Massachusettsiin ja viedä kaksi poikaansa tutustumaan Williams Collegeen, jossa Garfield itse oli aikoinaan opiskellut.
Garfield saapui rautatieasemalle ulkoministeri Blainen kanssa ja he siirtyivät naisille tarkoitettuun odotushuoneeseen, jonne Guiteau oli mennyt odottamaan jo melkein tuntia aikaisemmin ja ramppasi vuoron perään myös ulos huoneesta hermostuneena. Kun presidentti lopulta saapui huoneeseen, Guiteau seurasi häntä. Guiteau ampui Garfieldia kahdesti .44-kaliberisella British Bull Dog -revolverillaan.Clark (1992): s. 134–135 Kumpikaan luoti ei osunut elintärkeisiin elimiin. Garfieldin kerrotaan huutaneen "Luoja, mitä tämä on? ()" Hän sai ensiapua jo rautatieasemalla paikalla olleilta lääkäreiltä, jotka yrittivät kaivaa luoteja likaisilla käsillään pois. Tuohon aikaan suurin osa amerikkalaisista lääkäreistä ei vielä uskonut mikrobien olemassaoloon eikä Garfieldin haavoja siksi puhdistettu.
Guiteau antautui poliisille ilman sen suurempaa vastarintaa. Hän oli etukäteen käynyt katsomassa Washingtonin vankilaa ja todennut, että se oli mieluisa paikka olla pidätettynä. Guiteau otti myös kaiken ilon irti saamastaan julkisuudesta lehdistössä antaen muun muassa haastatteluita, joissa hän kertoi tekonsa olleen kansakunnan hyväksi.
Garfield selvisi itse ampumisesta, mutta oli seuraavat 80 vuorokautta vuoteenoma ja allekirjoitti tuona aikana vain yhden virallisen asiakirjan. Garfield kuoli 19. syyskuuta verenvuodon, verenmyrkytyksen ja sydänkohtauksen jälkeen. Garfieldin presidenttikausi on Yhdysvaltain historian toiseksi lyhin. Garfieldin kuoltua Guiteau lähetti uudeksi presidentiksi nousseelle Arthurille kirjeen, jossa hän manasi olevansa Jumalan lähettämä ja että Arthurin olisi hyvä pitää tämä mielessään.
Guiteaun oikeudenkäynti Oikeudenkäynti alkoi marraskuussa 1881 ja hänen lankonsa George Scoville toimi hänen asianajajanaan. Puolustuksen mukaan Guiteau oli mielenvikainen ja tunnettu psykiatri Edward Charles Spitzka antoi oikeudelle lausunnon, jossa hän luonnehti Guiteauta "moraaliseksi hirvitykseksi". Guiteau muotoili oman puolustuspuheenvuoronsa runon muotoon, haukkui valamiehistön jäseniä ja väitti toimivansa Jumalalta saamien ohjeiden mukaisesti.
Valamiehistö teki päätöksensä tunnissa ja julisti Guiteaun syylliseksi. Hänet tuomittiin kuolemaan hirttämällä ja hän oli loppuun asti vakuuttunut siitä, että toimi Jumalan valtuuttamana. Guiteau teloitettiin 30. kesäkuuta 1882. Guiteau teloitettiin myös siitä huolimatta, että hänen katsottiin olevan sekaisin.Clark (1992): s. 139
Jälkipyykki Garfieldin presidenttikausi jäi vain neljän kuukauden mittaiseksi ja verrattuna Lincolnin, Kennedyn ja McKinleyn salamurhiin se on myös neljästä amerikkalaispresidenttien murhista vähiten kuuluisa.
Garfieldin presidenttikauteen oltiin ladattu suuria odotuksia ja hänen kuolemansa jälkeen amerikkalaiset alkoivat vaatia yhteiskunnallisia uudistuksia aiempaa aktiivisemmin ja paremmin järjestäytyneenä. Garfieldin seuraaja Arthur allekirjoitti vuonna 1883 säädetyn Pendleton Act -lain, jonka nojalla liittovaltion työpaikkoja alettiin jakaa ansioiden eikä suhteiden tai henkilökohtaisten mielipiteiden perusteella. Tämän myötä liittovaltion virkamieskunnasta tuli aiempaa ammattimaisempi.
Lähteet
Viittteet
murha Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia Luokka:Murhat Yhdysvalloissa Luokka:Washingtonin (DC) historia Luokka:1881