Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta (, ), pidemmin Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta, nimettömänä (), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka puolustaa lahjusten ottamisesta syytettyä. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 21.

Historia

Tämän puheen ensimmäinen osa, jossa syytetty vastasi häntä vastaan esitettyihin yksityiskohtaisiin syytteisiin, on kadonnut; nykyaikaan säilynyt osa sisältää vain hänen vetoomuksensa, joska koskee hänen aikaisempaa elämäntapaansa ja yleistä luonnettaan. Syytteen täsmällinen luonne on siksi epävarma. Puheessa vastaaja pyytää, ettei häntä tuomittaisi syylliseksi lahjusten ottamiseen;Lysias: Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta 21. tästä on peräisin katkelmalle annettu otsikko. Syytetty oli luultavasti hoitanut Ateenassa jotakin virkaa ja joutunut tilivelvollisuutta antaessaan syytteeseen vilpillisistä menettelyistä.

Vihje puheen ajankohdasta saadaan siitä, että puhuja tuli täysi-ikäiseksi eli täytti kahdeksantoista vuotta Theopompoksen arkonttivuonna eli 411 eaa.,Lysias: Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta 1. ja oli suorittanut leiturgioita () eli julkisia velvoitteita vuosittain aina Eukleideen arkonttivuoteen eli 403 eaa. saakka.Lysias: Puolustuspuhe lahjusten ottamisesta 4. Richard C. Jebbin mukaan ei näytä olevan mitään syytä sille, että hänen julkiset palveluksensa olisivat äkillisesti päättyneet juuri tuolloin. Toisaalta, jos hän olisi suorittanut velvoitteita vielä vuoden 403 eaa. jälkeen, hän olisi todennäköisesti maininnut niistä. Siksi Jebb arvioi puheen ajoitukseksi vuoden 402 eaa. ja puhujan iäksi 26 vuotta.

Sisältö

Vastattuaan jo yksityiskohtaisesti syyttäjilleen puhuja siirtyy säilyneessä katkelmassa luettelemaan julkisia palveluksiaan. Koregina ja trierarkkina hän on käyttänyt kahdeksan vuoden aikana yli kymmenen talenttia - yli nelinkertaisesti sen määrän, joka olisi täyttänyt lain vaatimukset (kohdat 1–5). Hänen kolmisoutunsa oli trierarkian aikana niin hyvä, että Alkibiades oli laivaston komentajana suonut hänelle kyseenalaisen kunnian purjehtimalla juuri siinä (7); ja se kuului niihin kahteentoista laivaan, jotka onnistuivat pelastautumaan Aigospotamoin taistelusta (10).

Näistä kalliista palveluksista hän voisi oikeutetusti vaatia jotakin merkittävää tunnustusta; mutta hän pyytää vain, ettei häneltä riistettäisi hänen omaa omaisuuttaan (11–19). Lopuksi hän muistuttaa tuomareita siitä, ettei mies, joka oli vaarantanut henkensä ja koko omaisuutensa valtion puolesta, ollut todennäköisesti ottanut lahjuksia sen vahingoittamiseksi (21–22). Kerjuulle joutumisen uhka oli usein vaaninut hänen vaimonsa ja lastensa yllä silloin, kun hän taisteli Ateenan puolesta; olisi kohtuutonta, jos se nyt lopulta toteutuisi ateenalaisen tuomioistuimen tuomion seurauksena (24–52).

Arviointia

Lysiaan puheen keskeinen ansio on Jebbin mukaan sen eetos: hän osoittaa puheessa vaikuttavasti kykynsä sovittaa kieli puhujan luonteeseen. Puhe ilmaisee vahvaa ja rehellistä tunnetta miehessä, joka on tehnyt uhrauksia isänmaansa hyväksi, joka on tietoinen ansioistaan ja joka pikemminkin vaatii kuin anoo vapauttavaa tuomiota. ”Minusta, tuomarit, olisi paljon oikeudenmukaisempaa, että valtiontalouden virkamiehet haastaisivat teidät oikeuteen minun omaisuuteni hallussapidosta, kuin että minä nyt olisin vaarassa syytettynä valtionkassan omaisuuden hallussapidosta – – En ole ylpeä siitä, mitä minulle on jäänyt, vaan siitä, minkä olen käyttänyt teidän hyväksenne. Omaisuuteni on tullut minulle muilta – sen käyttämisen ansio on minun.” (16–17.)

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Defence Against A Charge of Taking Bribes. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Απολογία δωροδοκίας. Wikiaineisto. Lysias: Defence against a Charge of Taking Bribes. Perseus. Lysias: Defence against a Charge of Taking Bribes. Perseus. Lysias: Defence against a Charge of Taking Bribes. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet