Oksana Šatško (31. tammikuuta 1987 H’melnytskyi, Ukraina – 23. heinäkuuta 2018 Pariisi, Ranska) oli ukrainalainen taiteilija ja ihmisoikeusaktivisti. Hän oli Kiovassa perustetun Femen-aktivistiryhmän perustajajäsen yhdessä Hanna Hutsolin ja Oleksandra Ševtšenkon kanssa. Femenin tavoite oli kiinnittää huomiota naisten oikeuksiin, poliittisten oikeuksien tukahduttamiseen ja uskonnollisten instituutioiden valtaan. Ryhmä tuli tunnetuksi yläosattomista mielenosoituksistaan.
Femen syntyi vuonna 2008 vastareaktiona Ukrainassa ja Venäjällä vallinneeseen korruptioon, miehiä suosivaan kulttuuriin ja autoritaarisiin hallintoihin. Šatško osallistui useisiin mielenilmauksiin, joissa vastustettiin naisten hyväksikäyttöä, Vladimir Putinia, epädemokraattisia järjestelmiä ja uskonnon vaikutusta politiikkaan. Femenin jäsenet joutuivat useita kertoja pidätetyiksi Ukrainan Venäjä‑myönteisen hallinnon aikana. Vuonna 2013 Šatško pakeni Ranskaan ja haki siellä turvapaikkaa.
Šatško oli eri mieltä Ranskan Femenin uusista toimintatavoista. Ryhmän johtajaksi oli noussut Inna Ševtšenko. Oksana Šatško ja Oleksandra Ševtšenko syrjäytettiin Ranskan Femenin toiminnasta vuosina 2013–2014. Femenistä lähdettyään Šatško keskittyi taiteeseensa.
Šatško opiskeli nuorena ikonimaalausta. Tultuaan ateistiksi hän alkoi käyttää ikonitaiteen kuvastoa yhteiskuntakriittisessä taiteessaan. Hänen ikoninsa yhdistivät perinteisen estetiikan feministisiin ja poliittisiin aiheisiin. Charlène Favier on ohjannut Šatškosta kertovan elämäkertaelokuvan Oxana (2024).
Nuoruus
Oksana Šatško syntyi vuonna 1987 H’melnytskyissä Ukrainan länsiosassa. Hänellä oli yksi veli. Vanhemmat työskentelivät tehtaassa, joka suljettiin Neuvostoliiton romahdettua. Isä alkoholisoitui ja äiti elätti perhettä yksin. Šatško harrasti lapsesta alkaen maalaamista.
Šatško sai ortodoksisen kasvatuksen. Hän ryhtyi opiskelemaan ikonien maalausta 8-vuotiaana Nikošin ikonimaalarikoulussa, joka oli aikuisille tarkoitettu oppilaitos. Šatško maalasi jo 10-vuotiaana ikoneita ja freskoja. Hän osallistui koulun järjestämiin ryhmänäyttelyihin Pohjois-Amerikassa vuosina 1996–2001. Oksana Šatško valmistui ikonimaalauskoulusta vuonna 2000.
Teini-iässä Šatškosta tuli ateisti. Hänen mielestään papit käyttivät uskontoa taloudellisesti hyväkseen. Šatško rinnasti heidät Ukrainan uusrikkaisiin oligarkkeihin. Šatško liittyi joksikin aikaa kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön.
Vuonna 2000 Šatško ryhtyi opiskelemaan filosofiaa. Šatško katsoi, ettei ukrainalaisessa yhteiskunnassa kuunneltu naisia. Hän tapasi opiskelun kautta Hanna Hutsolin ja Oleksandra (Saša) Ševtšenkon. He perustivat vuonna 2003 naisten keskusteluryhmän. Heihin vaikutti vahvasti August Bebelin teos Nainen ja sosialismi vuodelta 1891. Kolmikosta tuli aktivisteja, jotka toimivat naisten oikeuksien ja sananvapauden puolesta. Ryhmän ensimmäinen mielenosoitus tuomitsi korruptiosta johtuvan laiminlyönnin, joka oli johtanut useiden naisten kuolemaan H’melnytskyin synnytyssairaalassa.
Šatško, Hutsol ja Ševtšenko muuttivat parempien vaikutusmahdollisuuksien vuoksi Kiovaan vuonna 2008. Šatško vietti parin vuoden ajan noin puolet ajasta H’melnytskyissä, jossa hänellä oli tila taiteen tekemiseen.
Femenin alku
pienois|Femenin mielenosoitus vuonna 2009. Šatško, Hutsol ja Ševtšenko perustivat Kiovassa vuonna 2008 aktivistiryhmän nimeltä Femen. Aktivistien mielestä vuoden 2004 oranssi vallankumous ei ollut tuonut muutosta Ukrainan naisten kokemiin ongelmiin, kuten laajalle levinneeseen perheväkivaltaan ja rankaisemattomiin raiskauksiin. Femen ei ollut vain feministinen liike, vaan aktivistit näkivät sen osana laajempaa taistelua epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Heidän mukaansa naisten heikko asema oli yhteydessä muunlaiseen sortoon.
Aluksi ryhmä kampanjoi naisopiskelijoiden oikeuksien puolesta. Pian ryhmä alkoi järjestää mielenosoituksia erityisesti ukrainalaisten naisten seksuaalista hyväksikäyttöä sekä seksiturismia vastaan. Šatškon mukaan ”Femen on idea, taistelua patriarkaattia ja seksismiä vastaan sekä tapa protestoida. Jos nainen, missä tahansa maassa, hyväksyy ajatuksemme ja menetelmämme, hän voi julistautua Femeniksi.”
Femenin toimintamuodot kehittyivät vähitellen. Aluksi ryhmä sai huomiota osoittamalla mieltään alusvaatteissa. Elokuussa 2009 Šatško paljasti rintansa mielenosoituksessa. Vuodesta 2010 lähtien Femen-aktivistit järjestivät säännöllisesti yläosattomia protesteja. Šatškon mukaan naisen kehoa pitäisi voida käyttää yhteiskunnallisten viestien levittämiseen, jos naisen kehoa kerran sai käyttää seksialalla. Tempaukset toivat ryhmälle laajaa huomiota. Aktivistien mukaan tarkoitus oli kääntää perinteinen asetelma: ”Emme ole objekteja, olemme poliittisia subjekteja.”
Šatško toteutti Femenin julisteet ja vartalomaalaukset. Hän näki ryhmän toiminnan taiteena, esimerkiksi performanssitaiteena. Šatško halusi luoda Femenille selkeän visuaalisen hahmon. Sellaiseksi vakiintui nuori nainen, jolla oli päässään perinteinen ukrainalainen kukkaseppele ja joka seisoi päättäväisenä nyrkki pystyssä, vartalossaan maalattuja iskulauseita. ”Kruunu on ukrainalainen symboli ja edustaa naimattomien tyttöjen tilaa: he ovat vapaita, nuoria ja vahvoja. Meille kukat edustavat vapautta, itsenäisyyttä, rauhanomaista protestia. Ja lisäksi ne ovat kauniita.”
Vuonna 2012 Femenillä oli ilmoituksensa mukaan 300 jäsentä, joista 20–50 saattoi osallistua yläosattomiin protesteihin. Ryhmä sai lahjoituksia ulkomailta ja hankki varoja myymällä itse valmistamiaan asusteita. Viiden hengen ydinjoukko ansaitsi muutamia satoja euroja kuukaudessa ja omistautui Femenin toimintaan täysipäiväisesti. Haastattelun mukaan he käyttivät aktivismiin kaiken mahdollisen aikansa. Šatško vastasi liikkeen taiteellisesta suunnasta. Saša Ševtšenko hoiti järjestelyjä ja uusien jäsenten rekrytointia. Hutsol ei osallistunut yläosattomiin mielenilmauksiin, sillä ryhmä tarvitsi jonkun, joka jatkaisi, jos muut joutuisivat vankilaan. Muut keskeiset jäsenet olivat Inna Ševtšenko ja Jana Ždanova.
Protestit autoritaarisia hallintoja vastaan
Femenin jäsenet joutuivat useita kertoja pidätetyiksi presidentti Viktor Janukovytšin Venäjä‑myönteisen hallinnon aikana. Kun Janukovytš nousi valtaan vuonna 2010, Femen järjesti Kiovassa mielenosoituksen iskulauseella ”Janukovytš on seksistinen ääliö, joka on myynyt itsensä Venäjälle.”
Vuonna 2011 Šatško ja kaksi muuta Femenin aktivistia, Oleksandra Nemtšinova ja Inna Ševtšenko, protestoivat Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. He vaativat poliittisten vankien vapauttamista samalla kun yksi aktivisteista oli sonnustautunut presidentti Aljaksandr Lukašenkaa esittävään naamioon. Myöhemmin Valko-Venäjän turvallisuuspalvelun työntekijät sieppasivat naiset, veivät heidät metsään, kaatoivat heidän päälleen öljyä ja uhkasivat polttaa heidät elävältä. Lopuksi heidät jätettiin riisuttuina selviytymään omin avuin pois talvisesta metsästä. Naiset löysivät kylän, josta he soittivat Ukrainan lähetystöön.
Femen protestoi talvella 2012 Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalin edustalla. Heidän iskulauseensa oli ”Jumala ajakoon Putinin pois”. Myöhemmin samana vuonna venäläinen Pussy Riot -ryhmä käytti samantapaista iskulausetta. Helmikuussa 2012 Femen protestoi Gazpromin pääkonttorilla Moskovassa Ukrainan painostamista maakaasun avulla. Monet ukrainalaiset taloudet eivät kyenneet maksamaan venäläisen kaasun korkeaa hintaa, vaikka talvi oli ankara. Venäjä halusi laskea hintaa vain, jos se voisi sitoa Ukrainan tiukemmin itseensä. Šatško nosti Ukrainan lipun vartiointirakennuksen katolle. Hänet tuomittiin sakkoihin.
Maaliskuussa Šatško osallistui yläosattomaan protestiin moskovalaisella äänestyspaikalla. Hän yritti viedä presidentinvaalien äänestyslaatikon, joka sisälsi Vladimir Putinin äänestyslipun. Iskulauseet olivat ”Varastan Putinin puolesta” ja ”Putin on varas”. Šatško sai 12 päivän vankeusrangaistuksen. Kaksi muuta aktivistia sai kymmenen ja viiden päivän tuomiot. Kaikki kolme saivat vuosien maahantulokiellon Venäjälle.
pienois|Oksana Šatško mielenosoituksessa Pariisissa vuonna 2012. Elokuussa 2012 Femenin neljä aktiivia kaatoi toimittajien läsnäollessa moottorisahalla puuristin Kiovassa. Risti oli pystytetty vuonna 2005 ilman virallista lupaa. Protesti tehtiin solidaarisuuden osoituksena Venäjällä oikeudessa ollutta Pussy Riotia kohtaan sekä uskonnon vallan vastustamiseksi. Presidentti Janukovytš ilmoitti julkisesti, että ristin kaataneita tuli rangaista. Sahaa käyttänyt Inna Ševtšenko siirtyi Ranskaan.
Kesällä 2012 ryhmä ranskalaisia naisoikeusaktivisteja kutsui Femen-aktivistit Pariisissa järjestettävään mielenilmaukseen. Mielenosoitus vastusti burkien pakottamista musliminaisille. Ranskaan perustettiin Femenin haaraosasto. Šatško osallistui myös protesteihin Maailman talousfoorumin kokouksen yhteydessä Sveitsissä vuonna 2012 sekä Italian pääministeri Silvio Berlusconia vastaan vuonna 2013.
Vuonna 2013 Šatško osallistui Hannoverissa mielenilmaukseen, jossa Femenin paljasrintainen aktivisti yllätti Vladimir Putinin tämän ollessa liittokansleri Angela Merkelin vieraana. Putinin huudettiin olevan diktaattori.
Venäläismieliset turvallisuusjoukot tekivät hyökkäyksiä Femeniä vastaan Ukrainassa. Vuonna 2012 Šatškon asunto pengottiin. Femenin mukaan tuntemattomat hyökkääjät pahoinpitelivät Šatškon ja muita aktivisteja Putinin Ukrainan-vierailun aikana vuonna 2013. Šatškon asianajajan mukaan hän joutui lyhyeksi aikaa sairaalahoitoon. Myöhemmin Šatško mursi molemmat ranteensa paetessaan miehiä, joiden hän katsoi olevan valtion palkkaamia hyökkääjiä. Femenin päämajaan tehtiin ratsia ja keskeiset aktivistit pidätettiin lyhyeksi aikaa. Femenin mukaan turvallisuusjoukot sijoittivat tiloihin aseita, minkä tarkoituksena oli lavastaa heidät syyllisiksi rikoksen valmisteluun.
Šatško haki apua Ranskan suurlähetystöstä. Ranska myönsi hänelle oikeuden hakea turvapaikkaa. Šatškon väitteen mukaan Putin oli painostanut Ukrainan hallitusta häiritsemään Femeniä.
Ranskassa
pienois|pysty=1.1|Oksana Šatško ja Inna Ševtšenko Ranskassa vuonna 2012. Šatško osallistui Ranskassa Putinia ja äärioikeistoa vastustaviin Femenin mielenosoituksiin. Hän asui Pariisissa niukoissa oloissa ja työskenteli taidemaalarina. Hänen ystäviään oli muun muassa taiteilija Apolonia Sokol. Šatško asui aluksi Sokolin omistamassa kokeellisessa teatterissa. Vuonna 2014 äärioikeistolainen mies tunkeutui teatteriin ja puukotti satunnaisia naisia. Iskijän tavoitteena olivat Femen-aktivistit.
Šatško jätti Femenin vuosina 2013–2014. Ranskassa Inna Ševtšenko oli ottanut Femenin johdon haltuunsa. Šatškon, Saša Ševtšenkon ja Jana Ždanovan mielestä ryhmän uusi linja oli etääntynyt liikaa juuristaan. Inna Ševtšenko uskoi hierarkkiseen organisaatioon, kun taas Šatškon asenne oli anarkistinen. Šatškon ja Saša Ševtšenkon mielestä Femen oli tasa-arvoisesti järjestäytynyt yhteisö. Vuonna 2014 Femen Francen aktiivit sulkivat Šatškon ja Saša Ševtšenkon pois järjestön toiminnasta.
Vuonna 2014 julkaistiin Alain Margot’n dokumenttielokuva Šatškosta, Je suis Femen (’Minä olen Femen’). Šatško oli mukana myös Kitty Greenin dokumentissa Ukraine Is Not a Brothel (2013) sekä Caroline Fourestin ja Nadia El Fanin dokumentissa Nos seins, nos armes! (2013). Šatškoa ja muita aktivisteja haastateltiin Galia Ackermanin kirjassa Femen (2013, myös englanniksi). Toimittaja Olivier Goujonin kirja Femen. Histoire d’une Trahison (’Femen. Petoksen tarina’, 2017) dokumentoi Šatškon ja Saša Ševtšenkon erottamisen ryhmästä.
Šatško piti ensimmäisen yksityisnäyttelyn Pariisissa toukokuussa 2016. Hänen teossarjansa nimi oli Iconoclaste (’ikonoklasti’). Šatško maalasi perinteisellä ikonimaalaustekniikalla teoksia, joihin liittyi yhteiskunta- ja uskontokriittisiä aiheita ja yksityiskohtia. Esimerkiksi risti muuttuu triptyykissä rynnäkkökivääriksi. Šatško asetti ikoneissaan naiset keskiöön. ”Uskonnossa nainen on toissijainen, ja päätökset tekevät miehet.”