Volganturkki, joka tunnetaan myös nimillä vanha tataari ja vanha baškiiri, oli turkkilainen kirjakieli pääasiassa Volga-Uralin alueella noin 1200-luvulta 1900-luvun alkuun. Volganturkki kehittyi tänä aikana useissa eri vaiheissa, ja sen pohjalta muodostuivat tataarin ja baškiirin varhaiset kirjakielet.Burbiel, Gustav: Tatar Grammar: A Grammar of The Contemporary Tatar Literary Language. Tukholma / Moskova, 2018.
Volganturkki oli Kultaisen ordan ja myöhemmin Kazanin kaanikunnan kirjallinen ja hallinnollinen kieli. Sitä käytettiin myös muualla, kuten Astrahanin kaanikunnassa sekä osittain kazakkien ja kirgiisien keskuudessa. Volganturkki toimi myös Venäjän hallinnon ja maan turkkilaisten kansojen välisenä viestintäkielenä sekä Venäjän yhteydenpidossa itäisiin maihin.
Varhaisin säilynyt teos volganturkilla on runoilija Qolğalin Qissa-i Yosıf (قصه یوسف, "Tarina Joosefista", 1233).
Historia Volganturkki kehittyi etenkin karahanid-uiguurin ja horezminturkin kirjallisten kielten pohjalta. Varhaisessa vaiheessa siinä esiintyi rinnakkain vanhan uiguurin, bolgaarin, oguusilaisen ja kiptšakkilaisen turkin piirteitä. Arabian ja persian lainasanoja ilmeni runsaasti, ja osmaniturkin ja tšagatain vaikutus oli myöhemmin myös merkittävää, joskin kitpšakkilaiset piirteet vahvistuivat samalla entisestään.
1500-luvulta alkaen volganturkki lähestyi vähitellen kansan puhuttua kieltä.
Huomautukset
Lähteet
Luokka:Turkkilaiset kielet