Sula () on Dneprin vasen sivujoki, mikä virtaa Keski- ja Koillis-Ukrainan Sumyn, Pultavan ja Tšerkasyn alueilla.

Sulan ja Loh’vytsjajoen yhtymäkohdassa sijaitsee historiallinen kaupunki Loh’vytsja. Lähellä Romny-kaupunkia Sulajoki yhtyy oikeapuolisen, 111 kilometrin pituisen sivujoen Romenin kanssa. Sulan vasemmalla rannalla sijaitsee Zavodske ja oikealla rannalla, noin 200 kilometriä Kiovasta sijaitsee Lubny-kaupunki.

Joen kuvaus Sula saa alkunsa 155 metrin korkeudessa merenpinnasta, Keski-Venäjän ylängön lounaisrinteillä, läheltä samannimistä kylää Sumyn piirissä, Sumyn alueella. Joki kulkee Ukrainan kolmen alueen halki. Sumyn alueella Sula virtaa noin 152 kilometrisen matkan verran länteen läpi Sumyn ja Romnyn piirien. Sen jälkeen Sulan suunta kääntyy lounaaseen, Pultavan alueelle, missä se virtaa 213 kilometrin verran halki Loh’vytsjan, Lubnyn, H’orolin, Oržytsan, Semenivkan ja Hlobynen piirien. Koko matkallaan Sula ylittää sekä Pultavan tasangon että Dneprin alangon. Lähellä Demjanovkan kylää, Semenivkan piirissä, Pultavan alueella se laskee Krementšukin tekojärven kautta Dnepriin 628 kilometrin päässä sen suulta. Laskupaikalle on muodostunut leveä ja matala suistoalue eli Sulalahti saarineen. Tähän päättyvät sekä Sulan että sen sivujokien vedet, mikä tekee niin joesta Udain suulta alkaen kuin alajuoksusta lautta- ja venekulkukelpoisen. Pultavan ja Tšerkasyn alueiden välinen raja kulkee Sulan suistoa pitkin noin 11 kilometrin verran.

Sula on 413 tai 415 kilometrin pituinen joki, minkä leveys on 10, paikoin jopa 40–75 metriä, syvyys vaihtelee 1,5–3,5 ja jopa 6 metrin välillä. Joen valuma-alue on pinta-alaltaan 19 600 neliökilometriä. Krementšukin tekojärven valmistumisen myötä Sulajoen pituus lyheni 52 kilometriä eli 363:een kilometriin ja valuma-alueen pinta-ala kutistui 18 500:aan km²:iin. Joki saa vetensä sekalähteistä, pääasiassa lumesta ja pohjavedestä. Kylmien maanalaisten lähteiden ansiosta joen vesi on kirkasta ja sen keskilämpötila kesällä on 3 °C alhaisempi kuin muissa joissa. Tämän ominaisuuden vuoksi leväkukinnat alkavat huomattavasti myöhemmin ja kestävät elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Veden mineraali- ja jodipitoisuus on runsasta. Joen kaltevuus on 0,2 m/km, virtaus on paikoin jopa 0,6 km/h. Keskimääräinen virtaama on hidas, joen suusta 106 kilometrin etäisyydellä 29 m3/s. Joen rannoilla ja rotkoissa on pieniä sekametsäalueita, joissa kasvaa mäntyä, tammea ja haapaa. Ilmasto on kohtalaisen mannermainen ja lämmin aurinkoisine kesineen ja maltillisen kylmine, lumisine talvineen. Joki jäätyy marras-joulukuussa ja jo maaliskuussa tai huhtikuun alkupuoliskolla jää alkaa sulaa.

Joen uoma on selkeästi erottuva, vaikka se on tiheän kosteikkokasvillisuuden peitossa. Lähes koko yläjuoksun Demjanovkan kylään saakka Sulan vasemmalla rannalla tulvatasankoa halkovat joenhaarat ja lammet, tulvivat järvet ja suot. Joella on koko pituudeltaan kohoava oikea ranta, mikä on jyrkkä, paikoin syvien, kallioiden, sarakasvien, ruokojen, harvan pensaan ja metsien peitossa. Sulan pohja on mutainen. Joki mutkittelee voimakkaasti ja siinä on lukuisia saaria, haaroja ja puroja. Sulajoen varrella on yhteensä 32,0 neliökilometrin verran järviä ja 1 300 neliökilometriä kosteikkoalueita. Jokilaakso on puolisuunnikkaan muotoinen, usein epäsymmetrinen ja soinen. Maaperä on pääasiassa savimaista ja jokien tulvatasangoilla on turve- ja hiekkamaata.

Sivujoet Joidenkin lähteiden mukaan Sulalla on 70 sivujokea. Pisimmät oikeapuoliset ovat Udai (327 km), Oržytsja (117 km), Romen (111 km) ja Sliporid (83 km). Vasemmat sivujoet ovat lyhyitä ja niitä on oikeapuolisia huomattavasti vähemmän. Pisimmät niistä ovat Artopolot (38 km), Sulka (22 km) ja Bodakva (20 km).

Joen merkitys Muinaisina aikoina Sula toimi luonnollisena rajana ja vesiväylänä. Uskotaan, että Sulajokea mainitaan proosarunoelmassa Laulu Igorin sotaretkestä venäläisten ja polovtsien välillä käydyn verisen taistelun päätteeksi. Siinä kuvataan Igorin armeijan kärsineensä tappion, mikä varjosti auringonpaisteen, ja puiden lehtiään pudottaessa surraan sekä sotureiden kuolemaa että vaikeita aikoja, jolloin Venäjän maan rajajoilla Rosilla ja Sulalla viholliset tuhoavat tai jakavat kaupunkeja. Kiovan Rusin ja kasakoiden aikakaudella sen rannoille rakennettiin asutusta, linnoituksia ja ylityspaikkoja. Joki mainitaan aikakirjoissa ja historiallisissa lähteissä myös osana vasemman rannan Ukrainan puolustus- ja talousaluetta. Vuonna 2010 perustettiin joen alajuoksulle Ala-Sulan kansallispuisto ja siihen kuuluu myös Krementšukin tekojärven ja jokisuun alueella Ukrainan kansallisesti tärkeä Sulan rauhoitettu maisemasuojelualue. Sulan tulvatasangot ovat kutualueita. Sen takia Pultavan alueen Oržytskin piirissä, Oržytsyn kylän itäpuolella, Sula-joen oikean rannan tulvatasangolla ja Oržytsyn suulla sijaitsee Velikoseletsken tai Velykoseletskin suo, mikä on suojeltu kansallisesti tärkeänä hydrologisena suojelualueena. Tulvatasangot toimivat elinympäristönä vesilinnuille, sammakkoeläimille ja pienille nisäkkäille.

Sulan tulvatasangot ovat täynnä turvepeltoja, mitä käytetään viljelymaina. Maankäyttöä parannetaan ja viljelysmaata yhä laajennetaan. Sulan vettä käytetään teollisiin tarkoituksiin, vesihuoltoon ja kasteluun. Sulalla on vähemmän asutusta kuin muilla vesistöillä ja suurin osa valuma-alueesta on kynnetty. Joessa on tyyni virtaus, ei patoja tai tukoksia ja runsas kalakanta. Erilaisten geologisten olosuhteiden vuoksi kaikki täällä esiintyvät kalalajit eivät ole samoja kuin Dneprissä. Joen kalat ovat karppi, ruutana, särki, ahven, valkoahven, monni, lahna, suutari, toutain, törö ja kiiski. Harvinaisempia ovat kilohaili, hauki, siniahven ja kuha. Jokilaakson kaakkoisosassa merkittäviä alueita ovat padoilla suojatut kalanviljelylampia.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Dneprin vesistö Luokka:Sumyn alue Luokka:Pultavan alue Luokka:Tšerkasyn alue Luokka:Ukrainan joet