pienoiskuva|350x350px|Brysselin kuninkaallinen palatsi. Brysselin kuninkaallinen palatsi (ransk. Palais royal de Bruxelles; holl. Koninklijk Paleis van Brussel; saks. Königlicher Palast von Brüssel) on Belgian kuninkaan ja kuningattaren virallinen palatsi maan pääkaupungin Brysselin keskustassa. Sitä ei kuitenkaan käytetä kuninkaallisena asuntona, sillä kuningas ja hänen perheensä asuvat Laekenin kuninkaallisessa linnassa Pohjois-Brysselissä. pienoiskuva|Kuninkaallinen palatsi. Belgian monarkian verkkosivustolla palatsin tehtävää kuvataan seuraavasti: "Kuninkaallisessa palatsissa Hänen Majesteettinsa kuningas käyttää valtionpäämiehen oikeuksiaan, pitää vastaanottoja ja hoitaa valtiollisia asioita. Kuninkaan ja kuningattaren kanslioiden lisäksi palatsissa sijaitsevat hovin suurmarsalkan, kuninkaan kansliapäällikön, kuninkaan sotilashuoneiston päällikön sekä kuninkaan siviililistan intendentin toimistot. Palatsissa on myös edustustiloja, joissa järjestetään suuria vastaanottoja, sekä tiloja, jotka on varattu ulkomaisille valtionpäämiehille virallisten vierailujen aikana."

Nykyisen rakennuksen varhaisimmat osat ovat peräisin 1780-luvulta. Palatsin aukion edessä olevalla paikalla oli aikoinaan keskiaikainen Coudenbergin palatsi. Nykyinen uusklassinen julkisivu rakennettiin vasta vuoden 1900 jälkeen kuningas Leopold II:n aloitteesta ja valmistui vuonna 1930.

Kuninkaallinen palatsi sijaitsee Brysselin puiston (Parc de Bruxelles / Warandepark) edustalla; niiden välissä on pitkänomainen aukio nimeltä Place des Palais / Paleizenplein.

Rakennushistoria pienoiskuva|350x350px|Brysselin kuninkaallinen palatsi eli Coudenbergin palatsi, Pieter Brueghel nuorempi ja Sebastian Vrancx noin 1627.

Coudenbergin palatsi Coudenbergin kukkulalle rakennettiin ensimmäinen rakennus 1000-luvun jälkipuoliskon ja 1100-luvun alkupuoliskon välisenä aikana. Tuolloin se muistutti todennäköisesti linnoitettua linnaa, joka oli osa kaupungin puolustusjärjestelmää. Se toimi Brabantin herttuoiden kotina; he asuivat myös läheisessä Leuvenin kaupungissa sekä Tervurenin linnassa. Seuraavien vuosisatojen aikana rakennusta uudistettiin, laajennettiin ja paranneltiin Brabantin herttuoiden ja heidän seuraajiensa Burgundin herttuoiden, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n, Itävallan arkkiherttua Albrekt VII:n ja Espanjan infanta Isabella Clara Eugenian sekä Habsburgien Espanjan ja Itävallan Alankomaiden myöhempien käskynhaltijoiden kasvavan arvovallan mukaisesti.

Aula Magna, valtava sali kuninkaallisia vastaanottoja ja muita juhlallisuuksia varten, rakennettiin Burgundin herttua Filip III Hyvälle 1400-luvulla. Siellä pidettiin vuonna 1465 ensimmäiset säätykokouksen varsinaiset istunnot; kokous koostui Burgundin Alankomaiden porvariston, papiston ja aateliston edustajista. Tässä samassa salissa Itävallan herttuatar Margareta luovutti vuonna 1515 muodollisesti Alankomaiden sijaishallitsijuuden tulevalle Kaarle V:lle. Samassa tilassa myös keisari Kaarle V luopui vallasta vuonna 1555 poikansa, Espanjan kuningas Filip II:n hyväksi.

Vaikuttava rakennuskompleksi kärsi useista tulipaloista vuosisatojen saatossa. Vuonna 1679 tulipalo tuhosi osan katosta. Suuri tulipalo, joka syttyi 3. helmikuuta 1731, tuhosi rakennuksen lähes kokonaan. Vain hovikappeli ja Aula Magnan seinät säästyivät osittain. Rauniot hävitettiin vasta, kun aluetta uudistettiin vuoden 1775 jälkeen. Tuolloin luotiin nykyisen Brysselin puiston (Parc de Bruxelles / Warandepark) kaupunkirakenteelliset akselit. Place Royale (Koningsplein) rakennettiin raunioituneen palatsin päälle. Arkeologisissa kaivauksissa on paljastunut jäänteitä palatsin eri osista sekä ympäröivästä kaupungista. Aukion ja sitä ympäröivien rakennusten alla säilyneisiin monumentaalisiin holveihin voi tutustua vierailulla.

Uusi Kuninkaallinen palatsi pienoiskuva|Kuninkaallinen palatsi 1830-luvulla. pienoiskuva|Uusi Kuninkaallinen palatsi, William Wyld n. 1843.|350x350px Lothringenin prinssi Karl Alexander, joka toimi tuolloin Itävallan Alankomaiden käskynhaltijana, rakennutti vuoden 1761 jälkeen uuden palatsin lähellä sijainneelle entisen Orania-Nassaun palatsin paikalle. Lothringenin prinssi Karlin palatsi on nykyään osa Belgian kuninkaallista kirjastoa (KBR) ja vanhan palatsin puutarha muutettiin julkiseksi puistoksi. Pohjoispuolelle ranskalainen arkkitehti Gilles-Barnabé Guimard suunnitteli uuden rakennuksen Brabantin neuvostolle. Nykyään rakennuksessa toimii Belgian liittovaltion parlamentti, ja se tunnetaan Kansakunnan palatsina (Palais de la Nation / Paleis der Natie). Puiston toisella puolella nykyisen kuninkaallisen palatsin tontilla puiston keskiakseli jatkui katuna kahden vastarakennetun kartanon välissä. Toinen niistä toimi läheisen Coudenbergin luostarin apotin asuntona, kun taas toisessa asui merkittäviä hallinnon edustajia.

Vuosien 1814–1815 Wienin kongressin jälkeen Brysselistä tuli Haagin ohella vastaperustetun Yhdistyneen Alankomaiden kuningaskunnan yhteinen pääkaupunki. Kuningas Vilhelm I:n hallintokaudella katu kivettiin ja kaksi rakennusta yhdistettiin toisiinsa gallerialla. Uusi ”kuninkaallinen palatsi” sai arkkitehti Tilman-François Suysin suunnitteleman uusklassisen julkisivun, jonka keskellä oli pylväikkö (peristyyli) ja ensimmäistä kerrosta kiersi takorautakaiteella varustettu parveke.

Uuden kuninkaallisen palatsin vieressä kulkevaa katua levennettiin, jolloin syntyi Place des Palais / Paleizenplein (”Palatsien aukio”). Aukion nimi on monikollinen, koska kuninkaallisen palatsin vasemmalle puolelle rakennettiin toinen palatsi. Tämä uusi rakennus vuodelta 1823 suunniteltiin kruununprinssin eli Oranian prinssin, tulevan Alankomaiden kuningas Vilhelm II asunnoksi. Nykyään rakennuksessa toimii viisi belgialaista akatemiaa, kuten Belgian kuninkaalliset tiede- ja taideakatemiat (RASAB), minkä vuoksi sitä kutsutaan Akatemian palatsiksi. Vanhojen kartanoiden huoneet ja salit liitettiin osaksi uutta kuninkaallista palatsia, ja ne sisustettiin uudelleen vain osittain. Jotkin niistä säilyivät 1800- ja 1900-lukujen uudistustöistä huolimatta ja ovat yhä osittain alkuperäisessä asussaan. Merkittävä lisäys Vilhelm I:n aikaiseen sisustukseen on niin kutsuttu ”Empire-huone”, joka suunniteltiin tanssisaliksi. Sen kermanvärisen ja kultaisen koristelun on suunnitellut ja toteuttanut kuuluisa ranskalainen kuvanveistäjä François Rude. pienoiskuva|Empire-sali. Empire-sali toimi aikoinaan Itävallan keisarillisen edustajan juhlasalina. Kultaukset sekä musiikkia soittavia ja tanssivia enkeleitä esittävät korkokuvat kuvastavat ancien régimen loppukauden tyyliä. Salia laajennettiin myöhemmin Vilhelm I:n hallintokaudella. Peilien yläpuolella olevat naishahmot ovat peräisin tältä ajalta, ja ne ovat Jean-Louis Van Geelin käsialaa. Huoneen keskelle asetetaan tietyissä tilaisuuksissa persialainen Kerman-matto, jonka Persian šaahi Muzaffar al-Din lahjoitti maton kuningas Leopold II:lle Belgian-valtiovierailunsa yhteydessä vuonna 1900.

Itsenäisyyden aika ja Leopold II:n aika pienoiskuva|Kuninkaallinen palatsi vuonna 1905.|350x350px Vuosien 1830–1831 Belgian vallankumouksen jälkeen kuninkaallinen palatsi tarjottiin Saksi-Coburg-Gothan prinssi Leopoldille, kun tämä nousi valtaistuimelle Belgian ensimmäisenä kuninkaana Leopold I:nä. Edeltäjänsä Vilhelm II:n tavoin hän käytti palatsia pääasiassa virallisiin vastaanottoihin ja muihin edustustehtäviin, mutta asui itse Laekenin kuninkaallisessa linnassa. Hänen hallintokaudellaan vuoteen 1865 saakka palatsiin tehtiin vain vähän muutoksia. Vasta hänen poikansa ja seuraajansa kuningas Leopold II, joka piti rakennusta liian vaatimattomana asemansa mukaiselle kuninkaalle laajensi ja koristeli palatsia jatkuvasti aina kuolemaansa vuonna 1909 saakka.

Leopold II:n hallintokaudella palatsin pinta-ala lähes kaksinkertaistui. Eri rakennusten välissä sijainneet talot purettiin, ja niiden tilalle rakennettiin kaksi symmetristä, kaarevaa galleriaa, jotka kasvattivat huomattavasti rakennuksen pituutta. Myös suuri osa palatsin edustalla olleesta matalasta maastosta täytettiin, jotta julkisivun eteen saatiin lisää tilaa. Kuninkaan hoviarkkitehti Alphonse Balat'n suunnitelmien pohjalta palatsiin lisättiin vaikuttavia tiloja, kuten Suuri portaikko, Valtaistuinsali ja Suuri galleria. Balat suunnitteli myös uuden julkisivun, mutta kuoli ennen kuin suunnitelmat ehdittiin toteuttaa. Valtaistuinsalin keskiosaa koristavat neljä Auguste Rodinin korkokuvaa. Ne kuvaavat Belgian provinsseja edustavia elinkeinoja lukuun ottamatta Brabantia, jonka alueella palatsi sijaitsee. Ovien yläpuolella on Thomas Vinçotten veistokset, jotka esittävät Schelde- ja Maas-jokia Flanderin ja Vallonian symboleina.

Palatsin nykyinen julkisivu toteutettiin vasta vuoden 1904 jälkeen arkkitehti Henri Maquet’n uusien suunnitelmien mukaisesti. Tätä hanketta varten arkkitehti Tilman-François Suysin 1800-luvun alussa suunnittelema julkisivu purettiin, ja uusi julkisivu rakennettiin sisätiloiltaan tyhjennettyjen salonkien yhteyteen. Itäsiiven salongit ja Empire-sali kunnostettiin, samoin kuin länsisiiven peilisali ja uudet salongit. Julkisivun päätykolmion veistosryhmän on tehnyt kuvanveistäjä Thomas Vinçotte, joka esittää Belgian allegorista hahmoa, jonka molemmin puolin on teollisuutta ja maataloutta symboloivia ryhmiä. Uuteen suunnitelmaan kuuluu myös muodollinen etupiha kullattuine aitoineen, portteineen ja kaiteineen; se erottaa rakennuksen Place des Palais -aukiosta.

Nykyaika 1900–2000 -luku pienoiskuva|Saksalaisten joukkojen paraati Kuninkaallisen palatsin edessä 24. kesäkuuta 1940. Työ joka jäi kesken Leopold II:n kuoltua vuonna 1909 ja arkkitehti Henri Maquet’n kuoltua vuonna 1911, jatkui kuningas Albert I:n valtakaudella Maquet’n oppilaan Octave Flanneau’n johdolla. Ensimmäinen maailmansota keskeytti työt, mutta ne jatkuivat vuonna 1920. Vuonna 1930 itäsiiven sisätilat rakennettiin uudelleen. Vuosina 1934–1936 arkkitehti Henry van de Velde laati suunnitelman pohjakerroksen tilojen järjestelystä. Länsisiivessä asui Flanderin kreivi prinssi Charles, joka muutti kasvihuoneen flaamilaiseksi saliksi vuonna 1938.

Tämän jälkeen palatsissa ei ole tehty merkittäviä muutoksia lukuun ottamatta kunnossapito- ja entisöintitöitä. Kuninkaallisia huoneistoja käytettiin vuoteen 1935 saakka, mutta kuningatar Astridin kuoleman jälkeen kuningas Leopold III päätti asua Laekenin linnassa, kuten kaikki hänen jälkeensä tulleet kuninkaat. pienoiskuva|Kuninkaallinen palatsi vuonna 2018. Palatsin sisätilat kunnostettiin täysin vuosina 1955–1958. Vuonna 1987 julkisten töiden ministeriö käynnisti muun muassa Empire-salin, Valtaistuinsalin sekä Pienen ja Suuren valkoisen salongin entisöinnin. Vuodesta 1965 lähtien palatsi on ollut säännöllisesti avoinna yleisölle Belgian kansallispäivästä 21. heinäkuuta lähtien aina syyskuun alkuun saakka.

Vuonna 2010 osa palatsin saleista muutettiin kokoushuoneiksi, joihin asennettiin mukautetut äänentoistojärjestelmät ja laitteistot simultaanitulkkausta varten. Maaliskuussa 2023 aloitettiin palatsin julkisivun uusi kunnostusurakka, johon kuului muun muassa kaksinkertaisten ikkunoiden asentaminen. Myös kaiteita, kiviportaita, puutarhamuureja, portteja ja aitoja kunnostettiin. Hankkeen kustannukset olivat noin 6 miljoonaa euroa.

Kuvagalleria

Lähteet

Aiheesta muualla

Palais Royal, Place des Palais 1 - Inventaire du patrimoine architectural, yksityiskohtainen rakennusinventaario (ranskaksi)

Luokka:Brysselin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Palatsit Luokka:Uusklassinen arkkitehtuuri Luokka:Belgian kuninkaalliset