Yksinkertainen murhaaja () on ruotsalainen Hans Alfredsonin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1982. Se voitti Guldbagge-gaalassa parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan miespääosan palkinnot. Elokuva perustuu Alfredsonin kertomukseen Idiotens berättelse, joka kuuluu En ond man -novellikokoelmaan (1980).
Juoni
Eletään 1930-lukua Ruotsin Skånessa. Lapsena orvoksi jäänyt nuori mies Sven (Stellan Skarsgård) on julman tehtailija Höglundin (Hans Alfredson) palkaton renki. Svenillä on lievä huulihalkio, ja sen aiheuttaman puhevian vuoksi häntä pidetään henkisesti jälkeenjääneenä, ”idioottina”. Hän näkee, kuinka Höglund jatkuvasti kohtelee toisia ihmisiä kaltoin, viettää aikaa fasistisissa piireissä ja viihdyttää itseään maksullisilla naisilla. Svenin siskoa Höglund on lapsena käyttänyt seksuaalisesti hyväksi. Kun sisko myöhemmin aikuisena tulee Svenin luokse käymään, Sven ilahtuu, mutta sisko kieltää kertomasta kenellekään, että he ovat sisaruksia.
Iltaisin Sven lukee ystävänsä, pyörätuolilla liikkuvan Anna Anderssonin (Maria Johansson), innoittamana kynttilänvalossa Raamattua, jossa kerrotaan, kuinka enkelit tulevat eräänä päivänä laskeutumaan maan päälle. Näin käykin kohtauksessa, jossa enkelit vapauttavat Svenin Verdin Sielunmessun soidessa taustalla. Sven pakenee Annan perheen luokse ja saa siellä työpaikan palkallisena renkinä. Sven toteuttaa säästöillään ja isännältä saamallaan lainalla suurimman unelmansa ja ostaa moottoripyörän. Katkera Höglund alkaa vainota Annan perhettä: hän muun muassa pahoinpitelee Annan veljen, junailee tielinjauksen Anderssonien maiden halki ja polttaa heidän sikalansa. Lopulta hänen onnistuu saada väärennettyjen vekselien avulla Anderssonien koko maatila irtaimistoineen pakkohuutokaupatuksi. Sven ja Anna ajautuvat riitaan, jonka seurauksena koko elokuvan täydellisen kilttinä kuvattu Sven kaataa Annan pyörätuolin. Sven purskahtaa itkuun ja he sopivat riitansa heti. Sven huomaa moottoripyöränsä kadonneen; katsojalle näytetään, kuinka Höglundin autonkuljettaja taluttaa sen metsään, lyö palasiksi ja upottaa jokeen.
Kun Sven myöhemmin löytää hajotetun moottoripyöränsä, hänet valtaa pyhä viha. Jälleen enkelien ympäröimänä hän irrottaa silppurin terän, kulkee kylän läpi (tässä vaiheessa on siirrytty elokuvan nykyhetkeen eli 1980-luvulle) tehtailijan luokse ja ottaa hänet hengiltä. Ulos palattuaan hän tönäisee Höglundin autonkuljettajan sivuun, istuu rattiin ja ajaa Annan luokse. He siirtyvät salaiseen piilopaikkaan, jossa he kuulevat lähestyvien ihmisten äänet ja koirien haukuntaa. He makaavat sylikkäin mahdollisesti jo kuolleina, kun auringonlasku maalaa maiseman punaiseksi.
Muuta Tehtailija Höglundin henkilöhahmo perustuu Alfredsonin kuulemiin tarinoihin eräästä todellisesta henkilöstä, ja esimerkiksi kohtaus, jossa tehtailija heittää vuokralaisensa tuoman vajavaisen rahasumman takkatuleen, on kertoman mukaan oikeasti tapahtunut. Svenin hahmo puolestaan perustuu niin ikään todelliseen renkiin, jonka Alfredson oli itse tavannut. Elokuvan lopussa tapahtuneen yhtäkkisen hyppäyksen 1980-luvulle oli tarkoitus korostaa aiheen jatkuvaa ajankohtaisuutta, mutta Alfredson piti sitä jälkikäteen epäonnistuneena.
Ingmar Bergman ylisti elokuvaa kirjassaan Bergmans 1900-tal. Erityisen vaikuttunut hän oli kohtauksesta, jossa enkelit johdattivat Sveniä Verdin sävelien mukana.
Rooleissa
Lähteet
Luokka:Ruotsalaiset draamaelokuvat Luokka:Elokuvat orvoista Luokka:Vuoden 1982 ruotsalaiset elokuvat