Papillon on pieni ranskalais-belgialainen koirarotu. Se kuuluu seura- ja kääpiökoiriin, FCI-ryhmään 9. Papillon on vain ulkönäöltään hieman poikkeava muunnos phalènesta. Niillä on sama rotumääritelmä ja ne voi erottaa ainoastaan korvien asennon perusteella. Papillonille voi syntyä phalènepentuja ja päinvastoin.
Papillonia ja phalènea kutsutaan myös nimillä perhoskoira ja mannermainen kääpiöspanieli (). Perhoskoira-nimitys viittaa korvien perhosmaiseen ulkomuotoon. Papillon-nimi viitannee päiväperhosten ranskan- ja latinankieliseen nimeen.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 70. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200 papillonia.
Vuonna 2018 papillon oli Ranskassa phalènen kanssa yhteen laskettuna 13. suosituin paikallinen rotuLOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019. – listauksessa se on 14. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.
Ulkonäkö left|thumbnail|Papillon Papillon on siro kääpiörotu, joka on ilmeeltään valpas ja älykäs. Liikkeet ovat vapaat ja tyylikkäät. Sillä on pitkäkarvaiset, pystyt perhosmaiset korvat, joista juontuu rodun nimi, joka tarkoittaa ranskaksi päiväperhosta.
Pitkä karvapeite korvissa, raajojen takaosassa, varpaiden välissä ja hännässä. Turkki on pohjaväriltään valkoinen. Laikuissa kaikki värit ovat sallittuja, mutta yleisimpiä ovat tummanruskea ja punertava. Päässä valkoinen väri ei saisi olla vallitseva, mutta otsapiirto on toivottava.
Luonne ja käyttäytyminen Pentuina papillonit ovat vilkkaita. Aikuisina ne vähän rauhoittuvat, mutta säilyttävät aina valppaan ja iloisen luonteensa. Helposti koulutettavina koirat sopivat hyvin monenlaisiin harrastuksiin. Pienestä koostaan huolimatta papillonit tulee kouluttaa tavoille, kuten muutkin koirat. Papillonit pitävät ulkoilusta, mutta tyytyvät myös lyhempään ulkoiluun.
Alkuperä Satoja vuosia sitten Länsi-Euroopassa oli pieniä luultavasti metsästysspanieleista kehittyneitä kääpiöspanieleita. Papillonilla saattaa olla yhteyksiä Aasian ja Amerikan pieniin rotuihin, mutta luotettavaa tietoa ei ole vielä pystytty selvittämään. Alun perin rotu on todennäköisesti tullut Italiasta 1100–1200-lukujen aikaan, mutta kehittynyt myöhemmin (1800-luku) Belgiassa ja Ranskassa.
1990-luvun alkupuolella papillon ja phalène yleistyivät Suomessa nopeasti, mutta suosio on sittemmin laskenut.
Terveys pienoiskuva|Papillon Papillon elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä sydänsairaudet. Papillonin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.
Johtuen papillonien pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 11 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 tutkittuja papilloneja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Erilaisista silmäsairauksista rodulle tavallisimpia ovat ylimääräiset ripset (distichiasis), puutteellinen kyynelkanavan aukko ja lasiaisen rappeuma. Papillonin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen polvilausunto ja silmälausunto.
Papillon on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 12-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä röntgenkuvista, ja pahimmillaan välilevyntyrään. Välilevyntyrä voi pahimmillaan johtaa halvaantumiseen ja eutanasiaan. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Merkittävä osa papilloneista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.
Yksi papillonien yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös papillonien tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Papillonit ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Papillonien jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 17 %.
Katso myös
Phalène Chihuahua Markiesje
Lähteet Suomen Papillon- ja Phalèneyhdistys r.y. Tapio Eerola: Suomen koirarodut, Tammi 2010 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Belgialaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit