thumb|Lapsia pelaamassa jalkapalloa. thumb|Perinteisiin maanviljelytekniikoihin liittyy paljon liikuntaa.
Liikunta tarkoittaa suunniteltua ja tarkoituksellista fyysistä aktiivisuutta, joka on yleensä toistuvaa ja jolla pyritään johonkin tavoitteeseen.
Liikunta on perinteisesti liitetty työntekoon. Nykyisin suuri osa etenkin länsimaiden asukkaista harrastaa myös vapaa-ajan liikuntaa, jonka tarkoituksena on esimerkiksi kunnon kohottaminen, painonhallinta, stressin purkaminen, terveyden edistäminen tai liikunnan itsessään tuottama mielihyvä.
Käsitteistö Liikunta on kokoava käsite, joka sisältäähyötyliikunnan lisäksi monenlaisia liikuntaharrastuksia mukaan lukien myös kilpa- ja ammattilaisurheilun. Liikunta on määritelty Suomen liikuntalaissa kuitenkin niin, että se ei sisällä huippu-urheiluahttp://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150390. Terveysliikunnalla tarkoitetaan kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jolla on terveyttä edistäviä tai ylläpitäviä vaikutuksia ilman intensiiviseen urheiluun liittyviä terveysriskejä. Terveysliikunta jakautuu arkiliikuntaan ja kuntoliikuntaan. Terveysliikuntaa on sittemmin alettu kutsua terveyttä edistäväksi liikunnaksi, ja tällä hetkellä hallintokielessä on käytössä terveyttä ja hyvinvointia edistävä liikunta, jonka määritellään tarkoittavan elämänkulun eri vaiheissa tapahtuvaa kaikkea fyysistä aktiivisuutta, jonka tavoitteena on terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen. Erityisliikunta on erityisryhmien, kuten vammaisten ja ikäihmisten liikuntaa.
Hyötyliikuntaa on harrastuksen ulkopuolinen fyysinen aktiivisuus (esimerkiksi lumen luonti ja portaissa kulkeminen). Kuntoliikunnan tavoitteena on parantaa tai ylläpitää fyysistä kuntoa. Kuntoliikunta kuten esimerkiksi sauvakävely, hölkkä, uinti ja voimistelu kehittää arkiliikuntaa tavoitehakuisemmin hengitys- ja verenkiertoelimistöä ja/tai tuki- ja liikuntaelimistöä. Kuntourheilua on esimerkiksi maratonin juokseminen.
Luontaiseksi mikroliikunnaksi kutsutaan tahattomia kehon liikkeitä, kuten asennon vaihtoja paikallaan ollessa tai käsien liikuttamista puheen mukana. Nuorilla sitä esiintyy enemmän kuin vanhoilla.
Arki- ja kuntoliikunta yhdessä kunto-, kilpa- ja huippu-urheilun kanssa muodostavat liikuntakulttuurin, johon osallistutaan omakohtaisen liikkumisen, harrastuksen, vapaaehtoistoiminnan, ansiotyön tai urheilun seuraamisen ja kuluttamisen kautta. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2006) mukaan yli 500 000 suomalaista tekee vapaaehtoistyötä liikunnan parissa, keskimäärin 10 tuntia kuukaudessa.
Fysiologiset vaikutukset Elimistön hapenkulutus kasvaa fyysisessä rasituksessa moninkertaiseksi lepotilaan verrattuna. Samalla kasvaa myös reaktiivisten happiradikaalien muodostus ja oksidatiivinen stressi. Happiradikaalien aiheuttamilla kudosvaurioilla on merkittävä osuus liikunnan jälkeisestä lihassärystä ja -vaurioista. Tästä huolimatta sopivantasoisella liikunnalla on todettu olevan myös myönteisiä vaikutuksia, joiden uskotaan olevan seurausta elimistön omien antioksidatiivisten mekanismien, kuten glutationijärjestelmän, kohonneesta aktiivisuudesta.
Liikunta kiihdyttää aineenvaihduntaa, mikä voi johtaa esimerkiksi hormonitasapainon paranemiseen. Liian suuri liikunnan määrä voi johtaa kuitenkin hormoneja tuottavan aivolisäkkeen toimintahäiriöön, joka aiheuttaa lapsettomuutta.
Vaikutukset yksilölle ja yhteiskunnalle
Liikunta tuottaa monelle iloa ja nautintoa sekä parantaa väestön kuntoa. Liikunnan harrastamisella on havaittu olevan myös merkittäviä välillisiä hyötyjä. Liikunta ylläpitää ihmisen toimintakykyä ja edistää itsenäistä suoriutumista etenkin elämän loppupuolella.
Suomalainen tutkimusryhmä on toisaalta havainnut identtisiä kaksosia tutkimalla, että runsas vapaa-ajan liikunnan harrastaminen lisää ennenaikaista kuolleisuutta jopa enemmän kuin se, ettei harrasta lainkaan liikuntaa. Runsas liikunta näyttäisi myös vanhentavan kehoa. Sekoittavien tekijöiden vakioinnin jälkeen havaittiin, että sillä ryhmällä oli pienin kuolleisuus, joka harrasti vain jonkin verran liikuntaa. Tutkittavia seurattiin 30 vuotta.The associations of long-term physical activity in adulthood with later biological ageing and all-cause mortality – a prospective twin study . https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2023.06.02.23290916v1.full.pdf Työiässä harjoitetun liiallisen liikunnan on havaittu myös lisäävän eläkeikäisten ennenaikaisen raihnaistumisen riskiäFYYSISEN TYÖKUORMITUKSEN YHTEYS ELÄKEIÄN KOETTUUN FYYSISEEN TOIMINTAKYKYYN KUNTA-ALAN TYÖNTEKIJÖILLÄ JA TOIMIHENKILÖILLÄ. Sanni Julkunen: Gerontologian ja kansanterveyden pro gradu-tutkielma, Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto 2016. .
Liikuntavamma on lisäksi Suomen yleisin tapaturmalaji ja liiallinen liikunta lisää myös useiden sairauksien riskiä. Urheilusuoritusten yhteydessä tapahtuu lisäksi välillä sydänperäisiä äkkikuolemia.
Liikunnalla on kuitenkin myös positiivisia vaikutuksia esimerkiksi aivoterveyteen. Liikunta tehostaa lisäksi oppimista etenkin silloin, kun opettelu tapahtuu välittömästi muutaman minuutin kestävän liikuntatuokion jälkeen.
Liikuntasuositukset Pitkäkestoisen liikunnan olisi hyvä tapahtua liikkujan anaerobisen kynnyksen alapuolella, jolla tarkoitetaan korkeinta mahdollista kuormitustehoa, jossa keho pystyy saavuttamaan tasapainon maitohappojen kertymisen ja poistumisen välille. Jos anaerobinen kynnys ylittyy, maitohappojen kertyminen lihaksiin aiheuttaa liikkujan uupumisen.
WHO suosittelee 18–64-vuotiaille vähintään 150 minuuttia fyysistä aktiivisuutta tai 75 minuuttia rasittavaa liikuntaa viikossa. Liikunnan voi koota esim. kymmenen minuutin pätkistä. Lihasvoimaa kehittävää toimintaa tulisi olla ainakin kahdesti viikossa. 65-vuotiaille suositukset ovat terveyden salliessa muuten samat, mutta erityisesti huomautetaan tasapainon merkityksestä. Liikunta kannattaa aloittaa maltillisesti.
WHO:n suosituksen mukaan kaikkien 5–17-vuotiaiden tulisi saada ainakin tunti reipasta fyysistä aktiivisuutta joka päivä. Suositusten perusteluina käytetään terveyden lisäksi liikunnan yhteyttä oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen.
Suomen kansallisessa suosituksessa liikunnan määräksi vuodelta 2008 ilmoitetaan sopivaksi liikuntamääräksi vähintään 1–2 tuntia viikossa monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.. Varhaisvuosien suositukseksi on määritelty 3 tuntia, johon sisältyy myös kevyt liikunta.
Aikuisten liikkumisen suositus uudistui Suomessa 2019. Siinä suositellaan WHO:n suosituksen tavoin kohottavaa liikettä eli reipasta liikkumista 150 minuutin ajan viikossa. Jos liikkumisen tehon nostaa rasittavaksi, on suositeltu liikkumisen määrä on 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Uudistetusta suosituksesta on poistettu vaade vähintään 10 minuutin kestoisista liikkumishetkistä: jo muutaman minuutin pätkät kerrallaan riittävät. UKK-instituutti julkaisi aikaisemmin terveysliikuntasuositukset liikuntapiirakkana.
Liikunnan käypä hoito -suositus julkaistiin vuonna 2016. Vuonna 2014 arvioitiin, että liikkumattomuuden suorat terveysmenot muodostaisivat teollisuusmaissa arviolta noin 1,5–4 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. UKK-instituutissa on arvioitu, että liikkumattomuus maksaa Suomessa 1–2 miljardia vuodessa. Liikuntavammoista aiheutuvat kulut arvioitiin vain 0,2 miljardiksi.
Liikunta Suomessa Kävelylenkkeily on Suomen suosituin liikuntamuoto. Seuraavalla sijalla tulevat kotivoimistelu, pyöräily ja uinti. Suomalaisista 74 % käy kävelyllä vähintään kerran kuussa, 36 % voimistelee kotonaan, 32 % pyöräilee ja 24 % käy uimassa. Juokseminen on yleisintä lasten ja nuorten keskuudessa.
Miehet harrastavat naisia enemmän vapaa-ajanliikuntaa. Miehistä 26 prosenttia ja naisista 30 prosenttia ei harrasta liikuntaa vapaa-ajallaan. Sukupuolten väliset erot ovat suurimmillaan murrosiässä.
Liikunnan edistäminen Suomessa Liikuntaedellytysten tarjoaminen on suurelta osin kuntien vastuulla oleva palvelu, jonka toteuttamisesta vastaavat useat eri hallinnonalat (liikuntatoimi, opetus- ja kulttuuritoimi, sosiaali- ja terveystoimi, yhdyskunta- ja ympäristötoimi jne.) Varsinaisista liikuntapaikoista kuntien omistuksessa on noin 70 prosenttia. Kunnat tuottavat liikuntapalveluja ja järjestävät toimintaa liikunta- ja urheiluseurojen ohella. Kunnat tukevat seuroja ja muita liikuntatoimintaa järjestäviä yhdistyksiä suorilla yleis- tai erityisavustuksilla sekä subventoimalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja tai tilavuokria. Kunnat ohjaavat alueensa päivähoidon, koulujen ja oppilaitosten liikunnanopetusta sekä lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa. Liikunta on Suomen koulujen pakollisia oppiaineita.
Kunnat rahoittavat liikuntapalvelunsa pääosin omilla verotuloillaan. Asiakasmaksujen merkitys liikuntapalveluissa on pieni. Kunnat saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtionosuutta liikuntatoiminnan käyttökustannuksiin asukasluvun mukaan sekä harkinnan mukaan tukea liikuntapaikkojen rakentamiseen ja peruskorjaukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee liikuntaa veikkausvoittovaroista avustamalla valtakunnallisia ja alueellisia liikuntajärjestöjä, liikunnan tutkimus- ja kehittämishankkeita sekä arvokisojen järjestämistä.
Liikunnan edistäminen yhteiskunnan eri tasoilla on osa hallinnonaloja yhdistävää hyvinvointipolitiikkaa. Valtio tuki opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kautta liikuntaa 162 miljoonalla eurolla vuonna 2017. Tästä 154 miljoonaa euroa oli rahapelitoiminnan tuottoa. Tuesta liikuntapaikkarakentamiseen ja muuhun saavutettavuuteen kohdistui noin 35 miljoonaa euroa, liikunnan kansalaistoimintaan ja urheiluun 63 miljoonaa, väestön liikunnan edistämiseen, joka sisälsi myös kuntien valtionosuuden, 28 miljoonaa sekä osaamiseen ja tietopohjaan mukaan lukien liikunnan koulutuskeskukset 28 miljoonaa.
Liikunnan talous Suomessa Kotitalouksien liikuntapalveluihin, -välineisiin ja -tarvikkeisiin käyttämien kulutusmenojen suuruus ilman harrastuspaikoille menemiseen liittyviä matkustuskustannuksia tai yhdistysten jäsen- ja muita maksuja oli noin 780 miljoonaa euroa nykyrahassa vuonna 2012. Kasvu kotitaloutta kohti oli kuudessa vuodessa 10 %. Todellisia kokonaiskuluja tilastointitapa ei mahdollista. Erään arvion mukaan suuruusluokka olisi 2 miljardia euroa vuodessa. Kotitalouden käytettävissä olevat menot ovat liikuntakulutusta eniten selittävä taustatekijä, mutta myös koulutuksella on riippumaton kulutusvalintoja selittävä vaikutus. Urheilijoiden liikuntakulutusmenoja kasvattavat harrastamisen useus ja tavoitteellisuus sekä valmennuksen ammattimaisuus.
On esitetty, että liikuntaharrastamisen kustannukset ovat yksi lasten harrastamiseen vaikuttava tekijä ja että hinta on ongelma, koska asia liittyy terveyseroihin. Toisaalta on muistutettu, että harrastamisen hintakeskustelu koskee lähinnä tavoitteellista kilpaurheilua, ei kaikkea liikuntaa. Liikuntaa harrastaa 88 % 6–29-vuotiaista, mutta urheiluseurassa liikkuu vain puolet hyvätuloisten ja kolmannes huonotuloisten perheiden lapsista.
Kunnat käyttävät Kuntaliiton arvion mukaan vuodessa yli 800 miljoonaa euroa liikuntatoimeen. Menot sisältävät mm. liikuntapaikkojen rakentamisen ja ylläpidon sekä liikunnanohjaamisen ja hallinnon kulut. Liikuntatoimet työllistävät 5000 henkilöä.
Valtion osuus liikunnan menoista on vuositasolla noin 150–160 miljoonaa euroa. Rahat eivät ole verovaroja vaan lähes kokonaisuudessaan veikkausvoittovarojen jakoa edunsaajille eli mm. kunnille ja liikuntajärjestöille. Summasta huippu-urheilun osuus on 11,8–40 miljoonaa euroa. Summa riippuu siitä, mikä kaikki tulkitaan huippu-urheiluksi ja missä määrin yleisiä kustannuksia on mielekästä laskennallisesti jyvittää huippu-urheiluun. Alin luku on huippu-urheilun talousarviorivin loppusumma valtion liikuntabudjetissa. Valtionavustusten lisäksi liikuntaa rahoitetaan valtionosuuksina: vuonna 2020 kunnat saavat valtiolta noin 20 miljoonaa euroa ja liikunnan koulutuskeskukset noin 17 miljoonaa euroa.
Suomen urheilu- ja liikuntapolitiikka