thumb|Gotlannissa Visbyn lähellä sijaitseva Hångerin lähde, jonka luona piispa Israel Kolmodin perimätiedon mukaan sai innoituksen Suvivirren kirjoittamiseen. pienoiskuva|Den blomstertid nu kommer vuoden 1819 Ruotsin virsikirjassa Suvivirsi () on ruotsalainen virsi 1600-luvun lopulta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa laulu on numerolla 571, ja suomenruotsalaisessa virsikirjassa se on numerolla 535. Virressä on kuusi säkeistöä.
Virren teksti Virren ruotsinkielisen alkutekstin sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja, tai keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle rakastelemaan kanssaan. Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones -kokoelman lopussa on kevätruno ”Tempus adest floridum”, jolla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirren kanssa, ja samoilla sanoilla alkaa teksti 1200-luvun alusta olevassa Carmina Burana -kokoelmassa. ”Tempus adest floridum” on julkaistu ruotsinkielisenä käännöksenä 1619 Laurentius Jonae Gestritiuksen julkaisemassa kokoelmassa Några Psalmer, Andelige Wijsor och Loffsonger.
On otaksuttu, että virren ruotsinkieliset sanat kirjoitti Gotlannin superindententti Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1693. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbytä. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: ”Israel Kolmodin (?) 1694”. Samoin se, että virsi on painettu samoihin aikoihin, kun Kolmodin otti vastaan superindententin viran, vahvistaa olettamusta, että hän ei olisi sen kirjoittaja. Kolmodin itse oli ollut vuodesta 1691 lähtien Jesper Svedbergin apulaisena mukana virsikirjan uudistustyössä. Kuitenkin vielä 1720-luvulla virsien alkuperää tutkinut Olof Plantin mainitsi, että tämän virren tekijää ei ollut pystytty selvittämään; vasta vuonna 1739 gävleläinen lehtori Nils Wettersten tiettävästi ensimmäisenä mainitsi Kolmodinin sen kirjoittajaksi.
Virsi julkaistiin Jesper Svedbergin vuonna 1694 julkaisemassa virsikirjassa, mutta kirjan painos sensuroitiin koska sen nähtiin sisältävän väärää oppia, ja tämän virren väitettiin sekoittavan maallisen ja hengellisen ilon. Siitä huolimatta se otettiin mukaan vuonna 1695 vahvistettuun ns. Karoliiniseen virsikirjaan, sillä kirjoja ei haluttu jo toistamiseen ottaa pois yleisön saatavilta. Virsi oli kirjassa numerolla 317, otsikolla "En sommarvisa". Otsikkoa voi pitää hieman harhaanjohtavana, sillä virsi kuvaa pikemminkin kevättä ja kesän lähestymistä kuin varsinaista kesää.
Virsi on suomennettu uskollisesti ruotsinkielisen runon mukaan ja suomentaja on mahdollisesti virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700, mutta varmuutta asiasta ei ole. Se otettiin mukaan vuoden 1701 virsikirjaan. Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.
Virren sävelmä Virren säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänäSuomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, luettelo virsisävelmistä, joiden tekijöitä ei tunneta sivulla 800–801, Pieksämäki 1987, , joskin sen on myös arveltu olevan saksalaista alkuperää”Jo joutui armas aika”, teoksessa . Sävelmä julkaistiin jo vuoden 1697 koraalikirjassa tämän virren sävelmänä.
Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virren sävelmä poikkeaa muutaman nuotin verran Suomessa suomen kielellä käytetystä sävelmästä. Ero on virren kunkin säkeistön 1. ja 3. säkeen lopussa, jossa alkuaan on ollut saman sävelen toisto. Suomessa sitä lauletaan suomeksi kuitenkin K. J. Moringin 1800-luvulla tekemän sekakuorosovituksen mukaisesti, jossa ensimmäisen säkeen lopussa esiintyi ylöspäinen asteikkokulku, ja se vakiintui myöhemmin suomenkieliseen virsisävelmään.
Nykyisin Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa. Se on Suomen ev. lut kirkon Evankeliumikirjassa alkuvirsisuositus juhannuspäivälle. Virsi on yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.
Vuonna 2004 virsikirjan jumalanpalvelusliitteeseen otettiin suvivirren melodiaan tehty toinen sanoitus, joka alkaa sanoin: ”Se tuntee onnen syvän”. Sanat on kirjoittanut Pirjo Vahtola vuonna 2002, ja tekstiä on muokannut Niilo Rauhala vuonna 2003. Laulu on numeroltaan 822 ja kuuluu avioliiton solmimisen osastoon.
Suomessa koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti kolme ensimmäistä säkeistöä. Suvivirren asemasta koulujen kevätjuhlassa on keskusteltu viime vuosina. Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita ja että yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä Suomen kirkon virsikirjan tekstiin nähden hieman erilainen käännös, joka pohjautuu vuoden 1986 virsikirjan (Den svenska psalmboken) tekstiin. Virren numero on 199, siinä on viisi säkeistöä ja sen alkusanat ovat "Jo joutuu armas aika". Suomenkielinen teksti on virsikirjan käännöstyöryhmän muokkaama 1998, sekä 5. säkeistö on Pekka Kivekkään uudelleen 1998 kääntämä.
Virsi on myös Hengellisessä laulukirjassa, laulu 586 ja Helsingin katolisen hiippakunnan Cantemus-virsikirjassa virsi 302.
Helsingin Sanomat pyysi keväällä 2009 lukijoitaan nimeämään oman ”onnen laulunsa”, ja yli 800 ehdotetun kappaleen joukossa Suvivirsi oli yksi 35:stä eniten mainintoja saaneesta.
Virren sanat Virsi alkaa luonnonkuvauksella, joka on harvinainen piirre 1600-luvulla syntyneissä virsissä. Toisessa säkeistössä tulee mukaan opettava sisältö, joka vahvistuu kolmannessa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellinen ydin on neljännen säkeistön rukouksessa: "Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme".
Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun. Kuudennessa säkeistössä pyydetään siunausta maan sadolle, ja virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.
thumb|Suvivirren nuotit ja sanat, 1-3 säkeistöt ("Svensk söndagsskolsångbok för hem, skolor och barngudstjänster" 1929).|alt=
1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.
4. Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.
2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.
5. Ei vertaistasi sulle, sä lilja Saaronin. Suo armos lahjat mulle ja kaste Siionin. Kun Henkes virvoituksen vain sielu saanut on, keväisen kaunistuksen se saa kuin Libanon.
3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.
6. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas.
Vanhassa virsikirjassa (1701)
Jo joutu armas aica Ja Suwi suloinen Joll caunist caiken paican Caunista cuckainen. Nyt armas Auring meitä Taas lähte lähemmäx Hän kuolleet hauto heitä Jäll teke eläwäx.
Ne nijtyn cuckat corjat Ja Laiho laxosa Nijn ylpiät Yrtti tarhat Puut wehriät werasa Ne meillen muistuttawat Suurt hywytt' Jumalan Jong caick ain nähdä saawat Juur ymbär Wuoden ain.
Virren 1. säkeistö vuoden 1694 ruotsinkielisessä virsikirjassa
Lähde:
Suvivirren sanat stadin slangilla Suvivirren sanat ovat stadin slangilla laatineet Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen. (Jo pukkas glaiduu aikaa / on kesis viimeinkin. / Ja minne vaan kun tsiigaa, / nii hittaa blumsterin.) Suvilaulu (2003)
Jo joutui armas aika -laulusta on tehty myös sanoiltaan ei-uskonnollisia versioita. Ehdotuksen Suvilaulun sanoiksi on tehnyt sanoittaja Miiroskari vuonna 2003.
1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt lämpöänsä suopi taas säteet auringon, ne luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa, puut metsän huminoivat jo lehtiverhossa. Nyt linnut sinitaivaan kauniisti visertää, ja aallon kaarnalaivaan käy reima tuulispää.
3. Jo joutui armas aika ja suven ihanuus, tää vehreys, sen taika on aina ihan uus. Se vuosi vuoden jälkeen mun valtahansa saa, oot vehmastoista kaunein, sä kesäöiden maa!
Paula Vesalan Suvilaulu (2011) Helsingin Sanomien Nyt-liite tilasi muusikko Paula Vesalalta uudet sanat vuonna 2011. Vesala korvasi uskonnollisen ylistyksen ympäristönsuojelulla ja rauhanaatteella. Hänen tekstissään kukkaan puhkeavat Libanonin liljojen sijaan Aulangon liljat.
Virren laulaminen kouluissa Vapaa-ajattelijain liiton mielestä suvivirren laulaminen ja sen kuunteleminen koulujen kevätjuhlassa on uskonnon harjoittamista. Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus kanteli asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamiehen vuonna 2013 tekemän ratkaisun mukaan Opetushallituksen johtokunnan puheenjohtaja Sari Sarkomaan asiasta esittämä lausuma, että suvivirsi ei ole uskonnonharjoittamista, ei tarkkaan ottaen vastaa kirkolliskokouksen toimikunnan vuonna 1986 kirjaamaa näkemystä siitä, että virrenveisuu on ”yhtä aikaa julistusta, opetusta, sielunhoitoa, rukousta ja yhteyden kokemista”. Toisaalta jos suvivirrestä lauletaan pelkästään kaksi ensimmäistä säkeistöä, Jumala mainitaan vain kerran, eikä sisältö ole korostuneen uskonnollinen. Tällä perusteella ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia” ja ”vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus”.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta tekikin sitten vuonna 2014 linjauksen, jonka mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita, eikä yksi virsi ei tee tilaisuudesta vielä uskonnollista. Yhteenvetonaan perustuslakivaliokunta kuitenkin esitti, että olennaista on, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Lähteet
Aiheesta muualla
Virsi 571: Jo joutui armas aika . Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Virsi 318. Jo joutuu armas aika. Vanha Virsikirja 1701 Suvivirsi Ylen Elävässä arkistossa. Suvivirsi kitaralla. keepandshare.com Suvivirsi saksaksi ja englanniksi laternanblogi.blogspot.fi
Luokka:Virret Luokka:Lastenlaulut