Tyypin 2 diabetes eli aikuistyypin diabetes on yleensä aikuisiällä alkanut diabetes mellitus -tyyppinen ihmisillä ilmenevä aineenvaihduntatauti. Taudissa ilmenee toistuvasti korkea veren sokeri- eli glukoosipitoisuus (hyperglykemia), sillä lihasten ja maksan solujen kyky reagoida haiman erittämään insuliinihormoniin on heikentynyt. Solut ovat siis insuliiniresistenttejä. Normaalisti insuliini laskee tehokkaasti veren glukoosipitoisuutta. Tyypin 2 diabetesta kutsutaan välillä nimellä aikuistyypin tai aikuisiän diabetes, vaikka se voi ilmetä myös lapsilla.
Tyypin 2 diabetes on aluksi oireeton useiden vuosien ajan. Taudin edetessä hyperglykemia pahenee, jolloin se voi aiheuttaa muun muassa runsasta virtsaamistarvetta, runsasjanoisuutta, ei ilmeisistä syistä johtuvaa laihtumista, näön sumeutta tai nälkäisyyttä. Tyypin 2 diabetesta potevien elinajanodote on terveitä lyhyempi, sillä taudissa voi myöhäisvaiheessa ilmetä vakavia elämänlaatua heikentäviä sairauksia, kuten munuaisten vajaatoimintaa aiheuttava diabeettinen nefropatia, sokeuteen mahdollisesti johtava diabeettinen retinopatia, diabeettinen neuropatia tai sepelvaltimotauti.DeFronzo, s. 564–571
Sairastumisriski tyypin 2 diabetekseen on suurin vanhoilla vähän liikkuvilla ihmisillä, jotka ovat lihavia. Riski on suurin jos lihavuus on keskivartalolihavuutta. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan ravintoa ja liikuntaa koskevalla neuvonnalla taikka sen ja diabeteslääkityksen yhdistelmällä. Hoidon tavoitteena on laskea pitkän ajan verensokeritasapainosta kertova veren HbA1c-lukema potilaan yksilölliselle tavoitetasolle. Laihtuminen ja liikunnan lisääminen taudin varhaisvaiheessa voi jopa parantaa potilaan. Laihtuminen vähentää haiman rasvoittumista ja tehostaa sen verenkiertoa. Tuloksena on insuliinin tehokkaampi vapautuminen. Metformiini on Suomessa yleisimmin käytetty diabeteslääke. Tyypin 2 diabetes vaatii vain vakavimmissa tapauksissa insuliinia tai sen johdannaisia sisältävien pistosten annostelua osana taudin hoitoa.
Nimet Tyypin 2 diabetesta kutsuttiin vuosista 1979–1980 alkaen muun muassa Maailman terveysjärjestön suosituksesta "insuliinista riippumattomaksi diabetes mellitukseksi" (englanniksi non-insulin-dependent diabetes mellitus, lyhenne NIDDM). Tyypin 1 diabetesta taas alettiin kutsumaan "insuliinista riippuvaksi diabetes mellitukseksi" (englanniksi insulin-dependent diabetes mellitus, lyhenne IDDM).
Vuonna 1997 nimet IDDM ja NIDDM korvattiin nimillä "tyypin 1 diabetes" ja "tyypin 2 diabetes" vastaavasti. Nimet IDDM ja NIDDM koskivat vain taudin aiheutumismekanismia. Nimet vaihdettiin, sillä esimerkiksi NIDDM:ää eli tyypin 2 diabetesta potevia luokiteltiin joissakin yhteyksissä aiheutumismekanisminsa (etiologian) sijaan virheellisesti heidän tarvitsemansa hoidon perusteella. Tyypin 2 diabetesta potevat voivat vaatia hoidossaan insuliinia, joten tyypin 2 diabetesta potevien saatettiin sanoa potevan IDDM:ää (eli tyypin 1 diabetesta) NIDDM:n sijaan.
Oireet Tyypin 2 diabeteksen pääoire on krooninen (jatkuvasti toistuva) hyperglykemia eli liian korkea verensokeri. Hyperglykemia on kuitenkin diabeteksen varhaisvaiheessa useiden vuosien ajan niin lievää, ettei se aiheuta havaittavia oireita. Siksi monet tyypin 2 diabetesta potevat eivät taudin varhaisvaiheessa tiedä sairastavansa diabetesta. Diabetes aiheuttaa oireettomanakin tai vähäoireisena ajanjaksona vaurioita elimistössä, jotka altistavat diabeteksen liitännäissairauksille.
Merkittävä hyperglykemia voi aiheuttaa runsasta virtsaamistarvetta, runsasjanoisuutta (polydipsia), ei ilmeisistä syistä johtuvaa laihtumista ja joskus näön sumeutta sekä nälkäisyyttä. Myös väsymys kuuluu korkean verensokerin aiheuttamiin oireisiin.
Acanthosis nigricans eli taivetummuus tarkoittaa ihopoimuissa ilmeneviä muuta ihoa paksumpia ja kuivempia tummentumia, jotka ovat yleisiä tyypin 2 diabeetikoilla. Tummentumia voi ilmetä jo ennen varsinaista diabeteksen puhkeamista. Acrochordon-luomet (varsiluomi eli ihopolyyppi) ovat myös yleisiä tyypin 2 diabeetikoilla.
Liitännäissairaudet Tyypin 2 diabetesta potevien keskimääräinen elinaika on taudin liitännäissairauksien takia lyhyempi kuin diabetesta sairastamattomilla. Esimerkiksi 55-vuotiaat tyypin 2 diabetes -diagnoosin saaneet miehet elävät keskimäärin 3,6–11,5 vuotta lyhyemmän elämän kuin terveet. Elinaika riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin diabeetikko hoitaa tautiaan.
Diabeettinen nefropatia aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa. Noin 40 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista sairastuukin krooniseen munuaissairauteen. Sairaus on aluksi oireeton, minkä vuoksi se on alidiagnosoitu tauti diabeetikoilla.
Tyypin 2 diabeetikoilla on noin 2,5 kertaa tavanomaista suurempi riski sairastua vaskulaariseen dementiaan ja 1,5–2 kertaa suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin.
Muita tyypin 2 diabeteksen liitännäissairauksia ovat mahdollisesti sokeuteen johtava diabeettinen retinopatia ja diabeettinen neuropatia. Neuropatia voi yhdessä diabeteksen aiheuttamien ääreisverenkierron verisuonivaurioiden kanssa johtaa kroonisiin haavaumiin raajoissa, eritoten jaloissa. Loppuvaiheessa haavat voivat vaatia raajan amputaation. Verisuonivaurioiden takia diabeetikoilla on merkittävä riski sairastua sepelvaltimotautiin tai saada aivohalvaus.
Diabeetikoilla on myös normaaliväestöä suurempi alttius saada jokin infektio. Lisäksi erilaiset syövät ovat yleisempiä.
Ketoasidoosi (jossa veressä on liikaa sitä happamoivia ketoaineita) ja hyperosmolaarinen hyperglykeeminen oireyhtymä (jossa veressä on liikaa glukoosia) ovat vakavimpia tyypin 2 diabeteksessa ilmeneviä akuutteja ongelmia, sillä ne voivat johtaa kuolemaan. Molemmat voivat ilmetä osin samanaikaisesti ja ovat yleisimpiä vanhemmilla diabeetikoilla. Ne kuitenkin ovat harvinaisia tyypin 2 diabeetikoilla ilman laukaisevia stressitekijöitä, kuten hiljattain ilmennyttä fyysistä vammaa, kirurgista leikkausta, infektiota (esimerkiksi keuhkokuume tai virtsatieinfektio) tai tietynlaisen lääkityksen aloittamista.DeFronzo, s. 799–808
Altistavat tekijät Miehillä merkittävin tyypin 2 diabetekselle altistava tekijä on lihavuus, eritoten keskivartalolihavuus. Jo lievä ylipaino moninkertaistaa miesten diabetesriskin. Naisilla taas ylipaino alkaa vaikuttaa diabeteriskiä lisäävästi vasta yli 54-vuotiailla ja silloinkin riski lisääntyy ainoastaan silloin, kun kyse on vaikeasta lihavuudesta eli jos painoindeksi on yli 35.
Tyypin 2 diabeteksen ilmeneminen lähisukulaisilla lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Riski on kaksinkertainen, jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, ja viisinkertainen, jos molemmilla vanhemmilla on tyypin 2 diabetes. Kolesterolia alentavan statiinilääkityksen käytön on havaittu lisäävän 25–48 prosentilla riskiä sairastua diabetekseen.Statins and the Risk of Diabetes: Evidence From a Large Population-Based Cohort Study. 2014. https://www.medscape.com/viewarticle/829230_4
Muita kakkostyypin diabetekselle altistavia tekijöitä ovat korkea ikä, etninen tausta (esimerkiksi Lähi-idästä, Japanista tai Kiinasta kotoisin olevilla on muita suurempi riski sairastua diabetekseen), metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonitaudit (nämä ovat merkki diabetekselle altistavista aineenvaihduntahäiriöistä), naisten raskausdiabetes, tupakointi, vähäinen liikunta, univaje ja epäterveellinen ruokavalio. Vuonna 2015 julkaistussa laajojen tieteellisten tutkimusten yhteenvedossa päädyttiin siihen, että sokerilla makeutettujen juomien vaikutus diabetesriskin lisääntymiseen olisi 13 prosenttia jokaista päivittäin nautittua juoma-annosta kohti. Osa vaikutuksesta näyttäisi johtuvan sokerista ja osa juoman makeuden aiheuttamista metabolisista vaikutuksista, sillä myös keinotekoisesti makeutetuilla juoma-annoksilla havaittiin olevan 8 prosentin itsenäinen diabetesriskiä nostava vaikutus.
Suojaavat tekijät Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ylipaino eli lievä lihavuus (painoindeksi 25–30) vähentää alle 55-vuotiaiden naisten diabetesriskiä.
Tutkimusnäytön kokonaisuus puhuu sen puolesta, että runsasrasvaisten maitotuotteiden käyttö suojaa kakkostyypin diabetekselta, mutta rasvattomien eiMaitorasva ehkäisee diabetesta. Kari Salminen. Tiede-lehti 1/2015..
Ennuste Diabetes lyhentää vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan potilaiden keskimääräistä elinikää lähes neljällä vuodella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 1,7 miljoonaa henkeä seitsemästä korkean elintason maasta.
Taudin ennuste riippuu siitä, kuinka hyvin potilaan verensokeri saadaan hallintaan. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että yksi huonossa hoitotasapainossa vietetty vuosi, jossa pitkäaikaisesta verensokeriarvosta kertova veren HbA1c-arvo on yli 58 millimoolia/mooli, lyhentää sadalla päivällä tyypin 2 diabeetikoiden keskimääräistä elinikää.
Taudin syyt ja kehittyminen Tyypin 2 diabetes johtuu erityyppisten solujen heikosta kyvystä reagoida haiman beetasolujen tuottamaan insuliiniin eli insuliiniresistenssistä. Insuliiniresistentit solut eivät ota sisäänsä tehokkaasti veren glukoosia eli verensokeria insuliinin vaikutuksesta, jolloin veren glukoosipitoisuus kasvaa toistuvasti epänormaalin korkeaksi esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Korkeaa verensokeria sanotaan hyperglykemiaksi ja se on tyypin 2 diabeteksen pääoire. Keho kuitenkin pyrkii kumoamaan insuliiniresistenssin vaikutusta ja lisää insuliinin tuottoa epänormaalin korkeaksi ennen hyperglykemian ja monien muiden diabeteksen oireiden ilmenemistä. Poikkeavan suurta veren insuliinipitoisuutta sanotaan hyperinsulinemiaksi.
Diabeteksen myöhäisemmässä hyperglykemiaa ilmentävässä vaiheessa beetasoluja voi tuhoutua merkittävästi. Tällöin myös insuliinin tuotto vähenee.DeFronzo, s. 354–365
Insuliiniresistenssi vähentää solujen glukoosin saantia, joten solut alkavat energian saantinsa takaamiseksi tuottamaan ketoaineita eli keho siirtyy kohti ketoosiksi kutsuttua aineenvaihdunnan tilaa. Tässä tilassa esimerkiksi rasvasolut vapauttavat varastoimiaan rasvahappoja ja lihassolut hajottavat proteiinejaan aminohapoiksi. Nämä vaikutukset voivat aiheuttaa vastaavasti diabeteksessa mahdollisesti ilmenevää painon laskua ja lihasheikkoutta. Rasvahapot ja aminohapot päätyvät vereen ja sieltä maksaan, joka tuottaa niistä vereen vapautuvia ketoaineita. Ketoaineet happamoivat verta ja tämä voi johtaa diabeettiseen ketoasidoosikohtaukseen. Rasvahapot myös edistävät LDL:n ja VLDL:n tuottoa maksassa. Näiden tuoton kasvu edistää diabeteksen liitännäisairautena ilmenevää ateroskleroosia.
Osa hyperglykemian glukoosiylimäärästä päätyy virtsaan. Glukoosin mukana virtsaan siirtyy osmoottisesti vettä. Glukoosin mukana diabeetikko menettää ravintoenergiaa, joka edistää diabeteksessa mahdollisesti ilmenevää selittämätöntä laihtumista. Veden menettäminen aiheuttaa janoisuutta ja lisää virtsaamistarvetta. Se voi myös johtaa nestehukkaan. Nestehukka taas voi väkevöidä verta lisäten suhteellisesti veren glukoosi- ja elektrolyyttipitoisuuksia. Tämä voi aiheuttaa vaarallisen hyperosmolaarisen hyperglykeemisen oireyhtymän.
Diagnosointi pienoiskuva|Verensokerin mittaamisella voidaan todeta diabetes Henkilöllä on todennäköisesti tyypin 2 tai tyypin 1 diabetes jos hänen veriplasmansa glukoosipitoisuus on 8 tunnin paaston jälkeen yli 7 mmol/l (millimoolia per litra). hän on juonut 75 grammaa glukoosia sisältävän nesteen ja 2 tunnin jälkeen juomisesta hänen plasmansa glukoosipitoisuus on yli 11.1 mmol/l. Tätä koetta sanotaan muun muassa sokerirasituskokeeksi. glykatoituneen hemoglobiinin (HbA1c) pitoisuus veressä on yli 48 mmol/mol (millimoolia per mooli).