Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa. Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.
Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.
Kilpailujen parhaaksi pelaajaksi valittiin uruguaylainen Diego Forlán. Lopputurnauksen parhaat maalintekijät olivat Forlán sekä saksalainen Thomas Müller, espanjalainen David Villa ja alankomaalainen Wesley Sneijder. Müller oli kisojen paras nuori pelaaja.
Hakuprosessi thumb|Kannattajat juhlivat vuoden 2010 MM-kilpailujen järjestämistä Etelä-Afrikassa. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA oli päättänyt tilapäisestä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen vuorottelusta maanosaliittojen kesken, minkä seurauksena 2002 MM-kilpailut pidettiin Aasiassa. Koska Afrikassa on lähes neljännes FIFAn jäsenmaista ja monet Afrikan maat olivat esittäneet varsin hyviä suorituksia kansainvälisissä arvoturnauksissa, FIFA ilmoitti, että vuonna 2010 MM-kilpailut järjestettäisiin kyseisellä mantereella. Päätöksen syynä oli myös, että ilman vuorottelujärjestelmää Afrikka tuskin olisi saanut kisoja vielä vuosikymmeniin.
Kun päätös kisojen järjestämisestä 11. kesäkuuta – 11. heinäkuuta 2010 oli tehty, viisi maata esitti hakemuksen. Ne olivat Etelä-Afrikka, Egypti, Marokko, Tunisia ja Libya. Kaikki viisi hakijaa kuuluvat Afrikan vauraimpiin valtioihin. Tunisia ja Libya vetäytyivät kilpailusta keväällä 2004 ennen lopullista äänestystä, sillä ne pyrkivät järjestämään kisat yhdessä, mitä FIFA ei hyväksynyt. Jäljelle jääneistä maista Marokko oli vahvoilla, sillä se on ainoana Afrikan maana hakenut aiemminkin kisoja. Marokko on hakenut kisoja peräti kolmesti: 1994, 1998 ja 2006. Äänestyksessä 15. toukokuuta 2004 Etelä-Afrikka voitti kuitenkin kisat järjestettäväkseen 14 äänellä. Marokko sai 10 ääntä ja Egypti jäi ilman ääniä.
Järjestelyt Etelä-Afrikassa rakennettiin turnausta varten viisi uutta stadionia. Niistä kolme on ottelustadionia ja kaksi harjoituskenttää. Viidelle muulle jo valmiina olevalle stadionille tehtiin kunnostustöitä. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kunnostustyöt olisivat valmistuneet viimeistään lokakuussa 2009. Rakennuskustannuksiksi arvioitiin hieman yli miljardi Yhdysvaltain dollaria. Kisapaikkojen rakentamisen ja kunnostamisen lisäksi Etelä-Afrikan joukkoliikenneinfrastruktuuria sekä turistien turvallisuutta täytyi parantaa FIFAn vaatimalle tasolle. Britannian ulkoministeriön mukaan Etelä-Afrikassa on erittäin paljon rikollisuutta, mutta suurimmat ongelmat ovat kuitenkin turistialueiden ulkopuolella. Etelä-Afrikan hallinto vakuutti hoitavansa järjestelyt kuntoon ennen kisojen alkamista. Jo pelkästään poliisivoimien tehostamiseen Etelä-Afrikan hallinto varasi 138 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Heinäkuussa 2009 Etelä-Afrikka ilmoitti, että kisojen järjestämiseksi tarvitaan 15 000 vapaaehtoistyöntekijää. Apulaisia tarvittiin 16 eri osa-alueella, muun muassa myynnissä, tietoliikenneyhteyksissä, logistiikassa, terveydenhuollossa ja kuljetuksissa. Ainoat vaatimukset vapaaehtoistyöntekijäksi pyrkivälle olivat täysikäisyys ja hyvä englannin kielen taito. Kisojen jälkeen FIFA ilmoitti vapaaehtoisten määräksi 18 449 henkilöä.
Huhut tapahtumapaikan siirtämisestä Tiedotusvälineissä epäiltiin Etelä-Afrikan kykyä järjestää kisat ja pohdittiin, olisiko ne pitänyt siirtää johonkin toiseen maahan. FIFAn edustajat pitivät kiinni kannastaan, että kisat pysyisivät Etelä-Afrikalla. FIFAn pääsihteeri Sepp Blatter kuitenkin myönsi myöhemmin, että suunnitelmia varakisaisännän suhteen tehtiin, mutta kertoi niiden koskevan lähinnä tilannetta, jossa sattuisi esimerkiksi luonnonkatastrofi.
Huolimatta FIFAn virallisesta kannasta huhut kisojen siirtämisestä toiseen maahan jatkuivat. Syyskuussa 2008 Blatter kävi Etelä-Afrikassa vierailulla ja totesi järjestelyjen olevan hyvässä vaiheessa. Kesäkuussa 2009 esiturnauksen aikana kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Danny Jordaan ilmoitti lopullisesti, että Etelä-Afrikka on valmis järjestämään kisat.
Pelipaikat 17. maaliskuuta 2006 FIFA julkaisi lopullisen listan pelipaikoista. Pelipaikoista viisi rakennettiin MM–kilpailuja varten ja muita viittä peruskorjattiin. Etelä-Afrikka käytti stadioneihin noin 13 miljardia randia (noin 1,37 miljardia euroa). On myös esitetty väitteitä, että stadionit tuottavat jatkossa vain suuria kuluja (Valkoinen norsu).
Kymmenestä stadionista kuusi sijaitsee yli kilometrin korkeudesta merenpinnasta, ja korkeimmalla olevat Soccer City ja Ellis Park ovat 1 753 metrin korkeudessa. Korkealla pelaaminen muun muassa nopeuttaa pallon liikettä sekä vaikuttaa pelaajien terveyteen. FIFAn johtavan lääkärin Jiri Dvorakin mukaan vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä.
Johannesburg Durban Kapkaupunki Johannesburg Pretoria Soccer City Durban Stadium Cape Town Stadium Ellis Park Stadium Loftus Versfeld Stadium Kapasiteetti: 94 141 Kapasiteetti: 70 000 Kapasiteetti: 69 070 Kapasiteetti: 62 567 Kapasiteetti: 51 760 150px 150px 150px 150px Port Elizabeth Bloemfontein Polokwane Rustenburg Nelspruit Nelson Mandela Bay Stadium Free State Stadium Peter Mokaba Stadium Royal Bafokeng Stadium Mbombela Stadium Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 48 000 Kapasiteetti: 46 000 Kapasiteetti: 44 530 Kapasiteetti: 40 929 150px 150px 150px 150px 150px thumb|right|Lähes neljän miljoonan asukkaan Johannesburg on Etelä-Afrikan suurin kaupunki. thumb|right|Kapkaupunki on yksi Etelä-Afrikan kolmesta pääkaupungista. Muut ovat Pretoria ja Bloemfontein.
Esiturnaus
Etelä-Afrikassa järjestettiin 14.−28. kesäkuuta 2009 maanosien mestarien välinen esiturnaus, johon osallistui 8 maata. Turnaukseen pääsivät kunkin maanosaliiton mestari, isäntämaa ja hallitseva maailmanmestari. Näin ollen Euroopasta ja Afrikasta pääsi mukaan kaksi maata, Euroopasta Espanja ja maailmanmestari Italia sekä Afrikasta Egypti ja isäntämaa Etelä-Afrikka. Molemmat Euroopan maat joutuivat kuitenkin pettymään turnaukseen, sillä Pohjois- ja Väli-Amerikan mestari Yhdysvallat pudotti ensin Italian alkulohkossa voittamalla maan maalein 3–1 ja välierissä Espanjan tuloksella 0–2 ja selvitti näin tiensä loppuotteluun Brasiliaa vastaan. Loppuottelua Yhdysvallat johti ensimmäisen puoliajan jälkeen 2–0, mutta toisella puoliajalla puolustava mestari Brasilia nousi kolmella maalillaan voittoon. Merkittävässä roolissa oli kaksi maalia tehnyt Luís Fabiano, joka myös voitti turnauksen maalipörssin viidellä osumallaan.
Karsinnat
Yhteensä 204 maata kuudelta eri mantereelta kilpailivat Etelä-Afrikan kisojen paikoista, joita oli yhteensä 32. Etelä-Afrikka isäntämaana pääsi kisoihin ilman karsintaa, joten paikkoja oli jaossa 31. Osassa maanosista karsinnat alkoivat jo vuoden 2007 puolella, ja ne päättyivät marraskuussa 2009. Vain Euroopan ja Afrikan paikkojen määrä oli varmaa, sillä Pohjois-Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian neljäs ja Etelä-Amerikan viides ratkaisivat yhden paikan karsintaotteluilla. Myös Oseanian karsintojen voittaja joutui kohtaamaan Aasian karsintojen viidennen.
Serbia ja Slovakia selvisivät kisoihin ensimmäistä kertaa, joskin molemmat olivat olleet aikaisemmin mukana osana isompaa valtiota. Serbia oli aiemmin osa Jugoslaviaa ja Serbia ja Montenegron valtioliittoa sekä Slovakia Tšekkoslovakiaa.
Karsinnoista selvinneet joukkueet
PääartikkeliPvmJoukkueKarsintatapaRanking (e)Ranking (j) Eurooppa (UEFA) 13 paikkaa Pääartikkeli 6.6.2009 9. lohkon voittaja 4. 2. 9.9.2009 6. lohkon voittaja 8. 7. 9.9.2009 5. lohkon voittaja 2. 1. 10.10.2009 4. lohkon voittaja 6. 4. 10.10.2009 1. lohkon voittaja 36. 29. 10.10.2009 7. lohkon voittaja 15. 13. 10.10.2009 8. lohkon voittaja 5. 11. 14.10.2009 2. lohkon voittaja 24. 18. 14.10.2009 3. lohkon voittaja 34. 27. 18.11.2009 7. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 9. 21. 18.11.2009 2. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 13. 12. 18.11.2009 1. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 3. 8. 18.11.2009 3. lohkon toinen, voitti jatkokarsinnan 25. 19. Afrikka (CAF) 5 + 1 paikkaa Pääartikkeli 15.5.2004 isäntämaa 83. 66. 6.9.2009 D-lohkon voittaja 32. 23. 10.10.2009 E-lohkon voittaja 27. 26. 14.11.2009 B-lohkon voittaja 21. 30. 14.11.2009 A-lohkon voittaja 19. 40. 18.11.2009 C-lohkon voittaja 30. 33.
PääartikkeliPvmJoukkueKarsintatapaRanking (e)Ranking (j) Etelä-Amerikka (CONMEBOL) 5 paikkaa Pääartikkeli 5.9.2009 ensimmäinen sija 1. 3. 9.9.2009 kolmas sija 31. 16. 10.10.2009 toinen sija 18. 10. 14.10.2009 neljäs sija 7. 5. 18.11.2009 viides sija, voitti jatkokarsinnan 16. 6. Aasia (AFC) 4 paikkaa Pääartikkeli 6.6.2009 A-lohkon voittaja 20. 20. 6.6.2009 A-lohkon toinen 45. 32. 6.6.2009 B-lohkon voittaja 47. 44. 17.6.2009 B-lohkon toinen 105. 103. Pohjois- ja Väli-Amerikka (CONCACAF) 3 paikkaa Pääartikkeli 10.10.2009 toinen sija 17. 24. 10.10.2009 ensimmäinen sija 14. 13. 14.10.2009 kolmas sija 38. 46. Oseania (OFC) 1 paikka Pääartikkeli 14.11.2009 lohkovoittaja, voitti jatkokarsinnan 78. 54.
*Ranking (e) on joukkueen ranking ennen kilpailuja (26.5.2010)*Ranking (j) on joukkueen ranking kilpailujen jälkeen (14.7.2010)
Lohkoarvonta Kisoihin päässeet 32 joukkuetta jaettiin neljään arvontakoriin. Ensimmäisessä korissa oli isäntämaa Etelä-Afrikka ja lokakuun 2009 FIFA-rankingin seitsemän parasta joukkuetta, toisessa korissa Aasian, Pohjois- ja Väli-Amerikan ja Oseanian joukkueet, kolmannessa korissa muut Afrikan ja Etelä-Amerikan joukkueet sekä neljännessä korissa muut Euroopan joukkueet.
Etelä-Afrikka sijoitettiin automaattisesti lohkon A ensimmäiseksi joukkueeksi, ja muut ensimmäisen korin joukkueet arvottiin lohkojen B–H ensimmäisiksi joukkueiksi. Tämän jälkeen arvottiin kori kerrallaan loput joukkueet ja niiden paikat lohkoihin A–H. Samasta maanosasta ei voinut tulla kahta joukkuetta samaan lohkoon lukuun ottamatta Eurooppaa, jonka joukkueita voi olla samassa lohkossa korkeintaan kaksi.
Lohkot arvottiin 4. joulukuuta 2009 Kapkaupungin International Convention Centressä.
Kori 1 Kori 2 Kori 3 Kori 4
Tuomarit FIFA valitsi kuudesta eri maanosasta seuraavat 29 erotuomaria tuomitsemaan MM-kilpailuihin:
Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut 10px 10px 10px CONCACAF (P- ja V-Amerikka sekä Karibia) Benito Archundia 1966 3 13 – – Carlos Batres 1968 3 12 1 – Marco Rodríguez 1973 2 7 1 1 Joel Aguilar 1975 0 – – AFC (Aasia) Ravshan Irmatov 1977 5 16 – – Yūichi Nishimura 1972 4 15 1 1 Khalil Al Ghamdi 1970 2 15 – 1 Subkhiddin Mohd Salleh 1966 0 – – – CONMEBOL (E-Amerikka) Héctor Baldassi 1966 4 12 1 1 Jorge Larrionda 1968 4 14 – – Pablo Pozo 1973 2 9 – – Óscar Ruiz 1969 2 5 – 2 Carlos Simon 1965 2 8 – – Martín Vázquez 1969 0 – – –
Maanosa Nimi Syntymävuosi Ottelut 10px 10px 10px OFC (Oseania) Michael Hester 1972 1 1 – – Peter O'Leary 1972 0 – – – CAF (Afrikka) Jerome Damon 1972 2 8 – – Eddy Maillet 1967 2 7 – – Koman Coulibaly 1970 1 5 – – UEFA (Eurooppa) Viktor Kassai 1975 4 9 – – Howard Webb 1971 4 29 1 – Olegário Benquerença 1969 3 12 – 1 Frank De Bleeckere 1966 3 14 1 – Wolfgang Stark 1969 3 9 – – Alberto Undiano Mallenco 1973 3 12 1 – Stéphane Lannoy 1969 2 6 1 – Roberto Rosetti 1967 2 5 – 1 Massimo Busacca 1969 1 2 – 1 Martin Hansson 1971 0 – – –