pienoiskuva|Bruno Laakko
Bruno Laakko (19. kesäkuuta 1907 – 12. joulukuuta 1989 Marquette, Michigan) oli yhdysvaltalainen muusikko, orkesterinjohtaja ja opettaja, joka 1930-luvun loppupuolella levytti yhdessä Dallapé-orkesterin kanssa. Bruno Laakon isä, Elis Lääkkö, muutti Kaakamosta Suomesta Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa.
Muusikkona Suomessa
Kesällä 1938 amerikansuomalainen Bruno Laakko teki ensimmäisen matkansa isänsä kotimaahan tarkoituksenaan jatkaa musiikkiopintojaan Helsingin Konservatoriossa kapellimestari- ja sävellyslinjalla. Hänellä oli jo takanaan muun muassa Juillard School of Musicin Bachelor of Science -tutkinto ja Master of Arts -tutkinto Columbian yliopistosta. Akateemisista opinnoista huolimatta Laakko oli jazzmuusikko; hän oli soittanut USA:ssa muun muassa Will Hudsonin, Art Mooneyn, Fred Bergin ja Jean Goldketten orkestereissa.
Loppukesästä Kemissä setänsä luona Bruno Laakko kuuli Dallapén olevan teatteritalolla keikalla ja päätti lähteä kysymään orkesterista töitä. Dallapén pojat totesivat, että "sopiihan sitä koettaa, mutta..." Laakko saapui takaisin kainalossaan kullattu saksofoni, klarinetti sekä suomalaisissa musiikkipiireissä lähes tuntematon bassoklarinetti. Laakon soitto vakuutti orkesterin. Laakko oli ilmiömäinen swing-muusikko. Hänet otettiin orkesterinjohtajaksi, ja orkesteri siirtyi enemmän synkopoidun swingin pariin, Laakon esikuvan Benny Goodmanin tyyliin. Vapaa improvisointi tuli hänen myötään mukaan kuvioihin. Laakko oli myös erinomainen sovittaja, ja pian Dallapén ohjelmistossa olikin hänen versionsa muun muassa kappaleista "Alexander’s Ragtime Band", "Jeepers Creepers" ja "Dinah". Myös laulajana hän esiintyi orkesterin edessä esittäen kappaleita pääasiassa äidinkielellään, englanniksi.
Laakon ääni ja soitanta taltioituivat myös äänilevylle. Kesän 1939 lopulla orkesteri levytti Käpylän työväentalolla salanimellä "Bruno Laakko ja Lepakot" Columbialle, Dallapén välttyessä näin sopimusrikkomukselta PSO:n Odeonin kanssa. Sessiossa levytettiin nelisenkymmentä kappaletta, joista 34:ssä laulajana oli Olavi Virta. Laakko itse lauloi kappaleet "Aleksanterin jazzyhtye" (Alexander’s Ragtime Band) ja "Kissa vieköön" (Jeepers Creepers), johon suomenkielisen sanoituksen teki Kauko Käyhkö. Virran kappalevalikoima koostuu lähinnä tangoista ja jenkoista, mutta on mukana pari swing-numeroakin "Ruusuhuone" ja "Teetä kahdelle", joissa voi kuulla Laakon improvisoidut klarinetti- ja saksofonisoolot.
Talvisodan syttyessä loppuvuodesta 1939 Laakko siirtyi Kemiin toimien siellä vapaaehtoisena suojeluvalvojana, vaikka amerikkalaisena hänen ei olisi tarvinnut jäädä Suomeen. Rauhan koitettua keväällä 1940 hän jatkoi opintojaan nyt Sibelius-Akatemian nimen saaneessa konservatoriossa Helsingissä. Dallapéllä ei ollut tuolloin aktiivista toimintaa. Jatkosodan sytyttyä hän lähti elokuussa 1941 Petsamon kautta laivalla takaisin Amerikkaan. Palattuaan kotimaahansa Laakko toimi Marylandissa collegen musiikinopettajana tehden vuosien varrella muutamia vierailuja Suomeen.
Lähdeteokset Kauko Käyhkö: Dallapén tarina, Karisto, 1973 Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaile – Jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa, Otava, 1991 Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa, WSOY, 2004 Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2002 Olavi Virta – Kootut levyt osa 1 (1938–1942): Levyvihkosen artikkeli, Fazer-Finnlevy, 1992
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset jazzmuusikot Luokka:Yhdysvaltalaiset orkesterinjohtajat Luokka:Amerikansuomalaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet