Nokia Oyj on suomalainen maailmanlaajuisesti toimiva tietoliikennealan yhtiö, jonka pääliiketoimintoja ovat verkkoinfrastruktuuri, teknologiakehitys ja lisensointi. Talouselämä-lehden mukaan Nokia oli vuonna 2017 liikevaihdolla mitattuna Suomen suurin yritys.Talouselämä 21/2018 Markkina-arvolla mitattuna Suomen suurin yritys vuonna 2019 oli Kone.
Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta alkunsa saanut yhtiö kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla yhdeksi Suomen suurimmista monialayrityksistä, jolla oli muun muassa paperi-, kaapeli-, ja kumituotantoa. 1980-luvulla Nokia päätti keskittyä elektroniikkateollisuuteen ja myöhemmin matkapuhelimiin. Jorma Ollilan johdolla yhtiö nousi vuosituhannen vaihteeseen mennessä maailman ylivoimaisesti suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi, ja Nokian merkitys koko Suomen kansantaloudelle oli huomattava.
Matkapuhelinmarkkinoilla Nokian asema alkoi murentua 2010-luvulle tultaessa Androidin ja Applen takia. Nokia otti älypuhelimissaan Microsoftin tukemana käyttöön Windows Phone -käyttöjärjestelmän, mutta nopeasti kävi selväksi, ettei Nokia pystyisi Windows Phone -strategiallaan pelastamaan yhtiötä. Lopulta Microsoft päätyi ostamaan Nokialta sen matkapuhelinliiketoiminnan syyskuussa 2013. Irtauduttuaan matkapuhelimista Nokia päätti keskittyä tietoverkkoihin liittyvään liiketoimintaan ja hankki kilpailijansa Alcatel-Lucentin noin 16 miljardin euron yrityskaupalla vuonna 2015. Jo aiemmin Nokia oli ostanut Siemensin osuuden näiden yhteisestä Nokia Siemens Networks -verkkoyhtiöstä.
Historia
1865–1967 Suomen Gummitehdas pienoiskuva|Nokian historian katsotaan alkaneen Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle perustamasta puuhiomosta. Nykyisen Nokian edeltäjiä olivat emoyhtiö Suomen Gummitehdas Oy ja sen tytäryhtiöt Suomen Kaapelitehdas Oy ja Nokia Aktiebolag.Nokian historiikki Edita 2001, sivu 12–13 Vanhin näistä kolmesta yhtiöstä oli Nokia Aktiebolag, jonka historia alkaa Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle, Tampereelle perustamasta puuhiomosta. Vuonna 1868 Idestam perusti toisen tehtaan Nokialle ja muutti yrityksensä osakeyhtiöksi 1871. Yhdessä läheisen ystävänsä Leo Mechelinin kanssa Idestam perusti Nokia Aktiebolagin. Mechelin toimi Idestamin tärkeänä tukijana tämän siirryttyä täysin johtamaan Nokia Ab:ta.
Nokia Aktiebolag oli vararikon partaalla 1910-luvulla, jolloin sen osti naapurissa toiminut, kalosseja valmistanut Suomen Gummitehdas Oy. Nokiankosken rannalle Eduard Polónin Helsingissä vuonna 1898 perustama tehdas oli muuttanut vuonna 1904. Gummitehdas sai käyttövoimansa puunjalostusta ja sähkövoiman tuotantoa harjoittavan Nokia Ab:n puuhiomon voimalaitoksesta. Turvatakseen energiansaantinsa Gummitehdas osti konkurssikypsän puuhiomon 1918.
Suomen Gummitehdas käytti tuotemerkkinään ”Nokia” heti muuton jälkeen, vuosisadan vaihteessa, korostaakseen tuotteiden suomalaisuutta venäläisiä kilpailevia kalossituotteita vastaan. Yhtiö laajentui myöhemmin valmistamaan muitakin kumituotteita, joista tunnetuimpina kumisaappaat ja autonrenkaat. Suomen Gummitehtaan tavaramerkki ja brändi ”NOKIA” oli yhtiön kulutustavaramainoksissa jo useita vuosia ennen kuin yhtiö vuonna 1918 osti Nokia Ab:n. Koko yritysrypästä ryhdyttiinkin aikanaan kutsumaan Nokiaksi juuri emoyhtiön, Suomen Gummitehtaan, tehtaan sijaintipaikan perusteella nimettyjen kumituotteiden mukaan eikä sen takia, että Polón oli hankkinut yrityksen tytäryhtiöksi tuolloin pahoissa talousvaikeuksissa olleen Nokia Ab:n.
Eduard Polón (1861–1930) oli suomalainen yritysjohtaja, joka voidaan katsoa koko Nokia-yhtymän perustajaksi. Polón oli Suomen Gummitehtaan perustaja, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja. Polón oli lisäksi aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Polónin aloitteesta Suomeen syntyi kumiteollisuus ja myöhemmin nykyaikainen puu- ja kaapeliteollisuus. Ensimmäisen maailmansodan suhdanteiden ansiosta hankitulla varallisuudella Eduard Polónin omistama ja johtama Suomen Gummitehdas loi sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi.
Vuonna 1922 Suomen Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehdas Oy:n, joka valmisti puhelin- ja lennätinkaapeleita. Suomen Kaapelitehdas Oy:n juuret ulottuivat Arvid Wikströmin vuonna 1912 perustamaan Suomen Punomotehtaaseen.Leppänen (2016) s. 238 Nokia Ab:ta, Suomen Gummitehdasta ja Suomen Kaapelitehdasta ei muodollisesti yhdistetty, koska laki ei tätä siihen aikaan sallinut, mutta Eduard Polónin ja hänen tehtaansa kumituotteiden kaupallisen menestyksen ansiosta 1920-luvun alussa syntyi omistuksen yhdistämä kolmen suuryrityksen rypäs, ”tosiasiallinen konserni”, jonka ”holding-yhtiön hallituksena” toimi Gummitehtaan johtokunta ja sen vahva toimitusjohtaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Eduard Polón. Kun yhtiöt virallisesti fuusioituivat Oy Nokia Ab:ksi, voidaan Eduard Polónia pitää sen todellisena perustajana.
Vuodenvaihteessa 1966–1967 Suomen Kumitehdas, Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi, josta tuli nykyisen Nokia-konsernin emoyhtiö Nokia Oyj.
Puhelinvalmistuksen ja verkkoliiketoiminnan juuret Nokia ja Salora aloittivat radiopuhelimen kehittämisen armeijan ja pelastuslaitoksen käyttöön vuonna 1963, ja seuraavana vuonna Nokian kaapelitehtaan elektroniikkaosasto julkisti ensimmäisen VHF-puhelimen. Vuonna 1979 Nokia ja autoradiopuhelimen kehittänyt Salora perustivat yhteisen radiopuhelinyhtiö Mobiran. Mobira-nimi tuli sanoista mobile ja radiotelephone.Leppänen (2016) s. 247 Nokian pääjohtajaksi oli vuonna 1977 nimitetty Kari Kairamo, jonka johdolla yhtiö alkoi kehittää NMT-tekniikkaa. Ensimmäisen NMT-puhelimensa Mobira julkaisi 1982. Saloran ja ruotsalaisen Luxorin Nokia osti 1984. Nokia-Mobiraksi Mobiran nimi muutettiin vuonna 1984, ja vuonna 1989 nimeksi vaihtui Nokia Mobile Phones.
Samanaikaisesti puhelinlaitteiden kanssa yhtiössä kehitettiin myös puhelinverkkoja. 1970-luvulla yritys julkaisi Nokia DX 200 -nimisen Euroopan ensimmäisen digitaalisen puhelinkeskuksen. Vuonna 1977 perustettu Telefenno Oy oli valtionyritys Televa Oy:n ja Nokian yhteisyritys, joka jatkoi puhelinverkkojen kehitystä. Vuonna 1981 yrityksen nimeksi vaihtui Telenokia Oy, ja vuonna 1983 radiopuhelintoiminnot siirrettiin Mobira Oy:lle. Valtio myi osuutensa Telenokia Oy:stä Nokia Oy:lle, ja vuonna 1992 yrityksen nimeksi tuli Nokia Telecommunications.
Vuonna 1987 Nokia esitteli ensimmäisen NMT-verkossa toimivan kännykkänsä, Mobira Cityman 900:n. Samoihin aikoihin Nokian sisällä alettiin pääjohtaja Kari Kairamoa myöten vakavasti suunnitella yhtiön maailmanvalloitusta matkapuhelinten avulla. Karismaattisena johtajana pidetyn Kairamon ura päättyi kuitenkin itsemurhaan vuonna 1988. Kairamon kuoleman jälkeen pääjohtajaksi nimitettiin Simo Vuorilehto.
Nokia kehitti ja valmisti myös tietokoneita ja niiden oheislaitteita muiden muassa Mikko- ja MikroMikko-tuotenimillä. 1990-luvulla Nokia käytti resurssinsa hyvin pitkälle pelkästään matkapuhelimiin, niiden verkkotuotteisiin ja muihin tietoliikennealan järjestelmiin. Tällöin se luopui televisio- ja tietokonetoiminnoistaan. Puunjalostus myytiin 1989–1991, kumiteollisuus 1988–1995, tietokoneet ICL:lle 1991, kaapelituotanto 1995 NKF:lle ja televisiot 1996 Semi-Techille.
Maailman suurin matkapuhelinvalmistaja pienoiskuva|upright|Jorma Ollila oli Nokian toimitusjohtajana 1992–1999, pääjohtajana 1999–2006 ja hallituksen puheenjohtajana 1999–2012. Vuorilehtoa seurasi toimitusjohtajana vuonna 1990 Kalle Isokallio. Samana vuonna aloitti Nokia-Mobiran toimitusjohtajana Jorma Ollila. Vuosi 1991 oli Nokialle yhtiön sen astisen historian surkein, ja yhtiön myynti oli lähellä. Isokallio erotettiin toimitusjohtajan paikalta, ja Simo Vuorilehto jäi puolestaan eläkkeelle. Jorma Ollila aloitti vuonna 1992 Nokian uutena toimitusjohtajana, ja samana vuonna yhtiö julkisti ensimmäisen GSM-puhelimensa, Nokia 1011:n.
Ollila toimi Nokian toimitusjohtajana vuoteen 2006. Hänen aikanaan Nokia nousi maailman johtavaksi ja suurimmaksi matkapuhelinyhtiöksi. 1990-luvulla matkapuhelimet yleistyivät eri puolilla maailmaa ennennäkemättömällä vauhdilla. Nokiassa ennustettiin oikein Kiinan ja Intian kaltaisten maiden merkitys tulevaisuudessa. Nokia ohitti Motorolan maailman suurimpana matkapuhelimien valmistajana vuonna 1998. Vuosituhannen vaihde oli Nokialle ennätyksellinen: se oli matkapuhelinmarkkinoiden ykkönen, ja huipussaan vuonna 2000 yhtiön markkina-arvo oli peräti 223 miljardia euroa.
Vuonna 2004 Nokia toteutti organisaatiouudistuksen, jossa yhtiö muodosti matriisiorganisaation. Myöhemmin on arvioitu juuri tätä uudistusta Nokian keskeiseksi virheeksi. Matriisin myötä liiketoiminta-alueet ja niiden sisällä olleet tuoteyksiköt alkoivat kilpailla keskenään. Seurauksena oli myös, että vain runsaan vuoden kuluttua kolme keskeistä Nokia-johtajaa, Matti Alahuhta, Pekka Ala-Pietilä ja Sari Baldauf, jättivät yhtiön.
Nokia ja saksalainen Siemens ilmoittivat kesäkuussa 2006 verkkoyksikköjensä yhdistämisestä. Uusi yhtiö, Nokia Siemens Networks (lyh. NSN) aloitti 1. huhtikuuta 2007. Nokialla ja Siemensillä oli kummallakin 50 prosentin omistusosuus yhtiöstä. NSN:n toimintaa leimasivat vaikeudet, ja yhtiötä saneerattiin voimakkaasti. Nokia ja Siemens olivat jo yhdistymisestään tiedotettaessa arvioineet työntekijöistä noin 10–15 prosentin joutuvan lähtemään.
Kesäkuussa 2006 Jorma Ollilan seuraajana Nokian toimitusjohtajana aloitti Olli-Pekka Kallasvuo. Nokian tuotteiden keskeiseksi ongelmaksi hänen kaudellaan muodostui yhtiön käyttämän Symbian-käyttöjärjestelmän vanheneminen: kukin Nokia-puhelin vaati oman Symbian-versionsa, joita oli pahimmillaan käytössä yli 50. Jo vuonna 2002 Nokia oli käynnistänyt Anssi Vanjoen koordinoiman kehitystyön uuden Linux-pohjaisen käyttöjärjestelmän luomiseksi. Tuloksena oli Maemo-käyttöjärjestelmän julkistus vuonna 2007. Myöhemmin Nokian kumppaniksi Maemo-projektiin tuli Intel, ja yhtiöt ryhtyivät kehittämään uutta MeeGo-käyttöjärjestelmää. Ensimmäinen MeeGo-pohjainen älypuhelin, Nokia N9, julkistettiin vuonna 2011.
Syyskuussa 2010 Kallasvuo irtisanottiin, ja hänen seuraajakseen tuli kanadalainen Stephen Elop. Pian tämän jälkeen Anssi Vanjoki ilmoitti irtisanoutumisestaan. Vanjoki oli yrityksen toinen vahva henkilö, joka oli ollut vahva ehdokas Kallasvuon seuraajaksi. Kilpailu globaaleilla älypuhelinmarkkinoilla oli kiristynyt. Nokia hallitsi maailmanlaajuisia markkinoita, mutta uudet kilpailijat uhkasivat Yhdysvalloissa ja halpamarkkinoilla.
Nokia ja Microsoft Älypuhelimissaan Nokia tukeutui Symbian-käyttöjärjestelmään vuoteen 2011, jolloin yhtiö ilmoitti alkavansa yhteistyöhön Microsoftin kanssa ja kehittämään älypuhelimiaan ensisijaisesti Microsoftin Windows Phone -käyttöjärjestelmällä. Samoihin aikoihin Nokia luopui elokuussa 2007 lanseeratusta Ovi-brändistään. Symbianin historia ulottui 1980-luvulle saakka, ja alun perin sen tukijoihin lukeutuivat Nokian lisäksi muun muassa Ericsson ja Motorola, mutta maailmanlaajuisesti Symbianin pääasiallinen käyttäjä ja tukija oli ollut Nokia. Symbian dominoi markkinoita yhdessä Nokian kanssa 2000-luvun alun, kunnes Android ja Applen iOS julkistettiin.
Ensimmäiset Windows Phone -puhelimensa Lumia 800:n ja Lumia 710:n yhtiö julkisti Nokia World -tapahtumassa Lontoossa 26. lokakuuta 2011. Lumia-puhelimet saivat kehuja muotoilusta ja toimivuudesta, mutta Windows Phonen markkinaosuus jäi Androidin ja iOS:n jakamilla markkinoilla pieneksi. Microsoftin panostuksista huolimatta Windows Phonen kohtaloksi katsottiin lopulta koituneen käyttöjärjestelmän vaikeudet houkutella kolmannen osapuolen sovelluskehitystä.