Peruskoulu on Suomessa yhdeksänvuotista perusopetusta antava yhtenäiskoulu, jossa lähes kaikki Suomen kansalaiset suorittavat oppivelvollisuutensa. Yhtenäiskoulu tarkoittaa koko yhdeksänvuotisen perusopetuksen, mahdollisesti myös lukion kattavaa, koko ikäluokalle yhteistä koulua, joka ei eriytä oppilaita eri koulumuotoihin koulumenestyksen mukaan. Arkisessa kielenkäytössä yhtenäiskoulu voi myös tarkoittaa, että ylä- ja alakoulun luokat opiskelevat hallinnollisesti yhdessä yksikössä, vaikka ei välttämättä kokonaan samassa kiinteistössä.Yhtenäiskoulu. Tieteen termipankki. Viitattu 26.2.2015. Peruskoulun säädöspohja on laeissa 467/1968 ja 476/1983, uudistettuna perusopetuslaissa (628/1998) ja perusopetusasetuksessa (852/1998).
Peruskoulu syntyi 1970-luvun koulu-uudistuksessa, jossa siirryttiin rinnakkaiskoulujärjestelmästä yhtenäiskoulujärjestelmään siten, että kansakoulu, sen jatkona ollut kansalaiskoulu ja oppikoulun viisi tai kuusi ensimmäistä luokkaa muodostanut keskikoulu sulautuivat peruskouluksi ja oppikoulun kolme viimeistä luokkaa muodostaneesta lukiosta tuli itsenäinen koulu.
Peruskoulun tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tavoitteena on lisäksi turvata riittävä yhdenvertaisuus koulutuksessa koko maan alueella. (Perusopetuslaki 2 §)
Peruskoulu jakautui alkuaikoinaan 1970–90-luvulla kuusivuotiseen ala-asteeseen ja kolmevuotiseen yläasteeseen, mutta jako poistettiin vuonna 1999. Epävirallisesti jakoa peruskoulun luokkiin 1–6 ja 7–9 kutsutaan ala- ja yläkouluiksi. Hallinnollisesti on toisaalta oikein puhua vain (yhtenäisestä) peruskoulusta, joka on siis eri asia kuin yhtenäiskoulu, vaikka arkisessa kielenkäytössä eroa usein ei tehdä. Yhtenäisessä koulussa luokat 1–9 opiskelevat hallinnollisesti yhdessä yksikössä. Yhtenäisen koulun koulutiloja voi kuitenkin sijaita kahdessa tai useammassa eri kiinteistössä.
Perusopetus maksaa yhteiskunnalle keskimäärin noin 8 700 euroa oppilasta kohden vuodessa (2013), joskin erot ovat suuria.
Vuoden 2019 alussa Suomessa oli 2 276 peruskoulua. 1990-luvun alusta lähtien alakouluja on lakkautettu noin sadan koulun vuosivauhdilla. Peruskoulujen määrää on laskenut myös koulujen yhdistäminen. Peruskoulujen määrä on puolittunut 1990-luvun alusta, mutta tutkimusta lakkautusten seurauksista ei ole tehty.
Peruskoulu-uudistus Ennen peruskoulua Kansakoulu levisi Suomeen 1860-luvulta alkaen, mutta se oli vapaaehtoinen. Oppivelvollisuus syntyi vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka sääti kaikille kansalaisille pakolliseksi kuusivuotisen kansakoulun, joka aloitettiin seitsenvuotiaana. Tosin oppikouluun pyrittiin yleensä jo 4. tai 5. luokalta. Oppivelvollisuutta laajennettiin 1950-luvulla ottamalla käyttöön kaksi vapaaehtoista jatkoluokkaa sisältänyt kansalaiskoulu, joka oli tarkoitettu niille, jotka eivät muihin opintoihin kansakoulusta jatkaneet. Valtiolliset ja yksityiset oppikoulut huolehtivat korkeammasta yleissivistävästä opetuksesta, mutta näiden kehittäminen muodostui 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan aiheuttaman katkoksen vuoksi luonteeltaan satunnaiseksi. 1950-luvulle tultaessa Suomen koulujärjestelmä olikin selvästi vanhanaikaisempi kuin Länsi-Euroopassa. Yksi ongelma rinnakkaiskoulujärjestelmässä oli sen vahvistama yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Työläisen tai maanviljelijän lapsen oli hankalaa päästä maksulliseen oppikouluun. Kaikki halukkaat eivät päässeet oppikouluun senkään takia, että niitä oli vähän. Tätä puutetta korjaamaan syntyi aktiivisten vanhempien aloitteesta 1950-luvulla kymmeniä yksityisiä oppikouluja.
Uudistusprosessi Kouluhallituksen pitkäaikainen pääjohtaja Oskari Mantere hahmotteli 1930-luvulla kaikille lapsille yhteistä kuusivuotista peruskoulua. Idealla on kuitenkin monta rinnakkaista esittäjää ja samoin koulumuodolle esitettyjä nimiä: pohjakoulu, yhtenäiskoulu ja peruskoulu.
1950-luvun lopulla alkoi komiteatyö, joka tuotti lopputuloksenaan lainsäädännön yhtenäiskouluajatukseen perustuvaan peruskoulujärjestelmään siirtymisestä. 1960-luvun alkupuolella eduskunnalta tuli aloite yhtenäiskoulun perustamiselle. Yhtenäiskoulun oli tarkoitus vastata kansakoulua paremmin yhteiskunnan tarpeisiin ja sen avulla haluttiin kohottaa kansalaisten yleissivistyksen tasoa. Vuonna 1964 yhtenäiskoulua nimitettiin ensimmäisen kerran peruskouluksi ja sen perustamista varten muodostettiin peruskoulukomitea. Keskeisimpänä mallina uudistuksessa oli Ruotsi, mutta vaikutteita otettiin eri puolilta Eurooppaa. Komiteatyön tärkeimmät vaiheet olivat:
Reino Oittisen kouluohjelmakomitea ehdotti vuonna 1958 yhtenäiskoulua, jonka 3-vuotinen yläaste olisi linjajakoinen. Myöhempi Oittisen johtama peruskoulukomitea keskittyi uuden järjestelmän talous- ja hallintokysymyksiin. L. Arvi P. Poijärven johtama koulunuudistustoimikunta sai 1964 tehtäväkseen täsmentää uuden koulun opetussuunnitelman. Se ehdotti samaa opetusta kaikille oppilaille myös yläasteella, paitsi vieraan kielen ja matematiikan osalta, joissa olisi erilaajuiset oppikurssit eri tasoisille oppilaille.
Eduskunta äänesti peruskoulun puitelain sisällöstä 21. toukokuuta 1968. Pykälät hyväksyttiin selvällä enemmistöllä, esimerkiksi kielipykälä äänin 137–24. Koulu-uudistusta vastustivat lähinnä oppikouluväki ja vanhoillinen oikeisto, jotka rinnastivat sosiaalireformistiset hankkeet yhteiskuntajärjestyksen kaatamiseen. Uudistuksen takana taas olivat kansakouluväki sekä poliittinen vasemmisto sosiaalisen ja poliittinen keskusta alueellisen tasa-arvon nimissä.Martti t. Kuikka ym. (toim.): Koko kansan koulu: 80 vuotta oppivelvollisuutta: Suomen Kouluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2001 (Koulu ja menneisyys XXXIX), s. 127. Helsinki: Suomen Kouluhistoriallinen Seura, 2001.
Peruskoulua koskien on 1960-luvun loppupuolelta lähtien käynnistynyt neljä uudistuksellista suuntausta suunnilleen samanaikaisesti. Näitä suuntauksia ovat seuraavat ja ne on selvennetty alhaalla:
Oppilaan yksilöllistyminen Opettajuuden tieteenalaistuminen Opetussuunnitelman tavoiterationalisoituminen Koulun dekontekstualisoituminen
Oppilaan yksilöllistyminen nousi ensimmäisen kerran esille peruskoulun opetussuunnitelmissa yksilön hyvän noustessa yhteisön hyvän edelle. Uusien opetussuunnitelmien myötä myös opettajien ammatti muuttui ryhmäkeskeisestä yksilökeskeiseksi. Tämä vaikutti ammatti-identiteettien selkiytymiseen, sillä yksilöllistymisen myötä opettajan rooli koulun uudistajana siirtyi virkamiehille ja tutkijoille. Opettajankoulutuksen tieteenalaistumisella tarkoitetaan muutoksia ammatillisissa tietojärjestelmissä. Vuodesta 1967 lähtien kasvatustieteet nousivat opettajien tietoperustan pohjaksi. 1990-luvulta lähtien taas opettajankoulutuksien päärooliin nousivat didaktiikka ja filosofia. Didaktiikka ja filosofia hallitsevat asiantuntijapuheita edelleen.
Opetussuunnitelman tavoiterationalisoitumisella tarkoitetaan tavoitejärjestelmien muuttumista opetussuunnitelmien perustaksi. Peruskoulua edeltävissä opetussuunnitelmissa tavoitteet olivat koulutyölle suuntaa antavia arvopäämääriä. Peruskoulun opetussuunnitelmissa taas tavoitteet kohdistuivat oppimiseen ja ne olivat aikaisempaa täsmällisempiä. Koulun dekontekstualisoitumisella tarkoitetaan koulukontekstin katoamista asiantuntijakeskusteluista. 1970-luvulta lähtien koulu muuttui puheessa abstrakteiksi visioiksi, toiveiksi ja utopioiksi. Koulu-sana alkoi vähitellen korvautua oppimisen käsitteellä. Tämä näkyi muun muassa opetussuunnitelmissa siten, ettei oppivelvollisilta enää vaadittu konkreettisesti koulun käyntiä.
Toteutus thumb|Pihlajiston ala-aste Helsingissä vuonna 1979. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen toteutettiin koko maassa pohjoisesta alkaen asteittain vuodesta 1972 alkaen. 1972: Alatornio, Askainen, Dragsfjärd, Enontekiö, Hankasalmi, Haukipudas, Inari, Jämsä, Kaarina, Karunki, Kemi, Kemijärven maalaiskunta, Kemijärvi, Kemin maalaiskunta, Kemiö, Kittilä, Kolari, Kuivaniemi, Kuru, Kuusamo, Köyliö, Leivonmäki, Lemu, Lieto, Masku, Multia, Muonio, Nousiainen, Pelkosenniemi, Pello, Pirkkala, Posio, Pudasjärvi, Raisio, Rantsila, Ranua, Rovaniemen maalaiskunta, Rovaniemi, Ruokolahti, Salla, Savukoski, Simo, Sodankylä, Taivalkoski, Tarvasjoki, Temmes, Tervola, Toivakka, Tornio, Töysä, Utsjoki, Vahto, Varkaus, Varpaisjärvi, Velkua, Västanfjärd, Ylitornio 1973: Alahärmä, Alavus, Houtskari, Huittinen, Iniö, Juuka, Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta, Kaavi, Kajaani, Kajaanin maalaiskunta, Kangasala, Kannonkoski, Karijoki, Keikyä, Kestilä, Kesälahti, Kiikka, Kinnula, Kitee, Kivijärvi, Konginkangas, Konnevesi, Korppoo, Kristiinankaupunki, Kuhmalahti, Kuhmo, Kuortane, Kyyjärvi, Kärsämäki, Lemi, Lestijärvi, Lieksa, Luopioinen, Luoto, Metsämaa, Muurame, Nauvo, Nilsiä, Nurmes, Oravainen, Paltamo, Parainen, Pietarsaaren maalaiskunta, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Pornainen, Pulkkila, Puolanka, Puumala, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pälkäne, Rautavaara, Ristijärvi,, Rääkkylä, Saarijärvi, Sahalahti, Savitaipale, Sipoo, Soini, Sotkamo, Sumiainen, Suolahti, Suomenniemi, Suomussalmi, Säynätsalo, Tohmajärvi, Tuusniemi, Uudenkaarlepyyn maalaiskunta, Uukuniemi, Uurainen, Uusikaarlepyy, Vaala, Valtimo, Vammala, Vampula, Vehmersalmi, Viitasaari, Vuolijoki, Vähäkyrö, Värtsilä, Vöyri, Ylihärmä, Ylikiiminki, Äänekoski 1974: Alajärvi, Alavieska, Anttola, Asikkala, Eno, Evijärvi, Haapajärvi, Halsua, Hauho, Haukivuori, Hausjärvi, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Hämeenkyrö, Ii, Iisalmi, Ikaalinen, Ilomantsi, Joensuu, Joutsahttp://lukiovanha.joutsa.fi/0708/vihkiaiset08/historiikki.htm, Juva, Jäppilä, Kalajoki, Kangasniemi, Kankaanpää, Kannus, Karhula, Kauhava, Kaustinen, Keitele, Kempele, Keuruu, Kihniö, Kiihtelysvaara, Kiikoinen, Kiiminki, Kiuruvesi, Kokkola, Kontiolahti, Korpilahti, Kortesjärvi, Kotka, Kustavi, Kymi, Kälviä, Lapinlahti, Maksamaa, Lappajärvi, Lappeenranta, Lapua, Laukaa, Lavia, Lehtimäki, Lieto, Liminka, Liperi, Lohtaja, Luhanka, Merijärvi, Mikkeli, Mikkelin maalaiskunta, Mouhijärvi, Muhos, Mustasaari, Mäntyharju, Nivala, Oulainen, Oulu, Oulunsalo, Outokumpu, Parkano, Pattijoki, Perho, Pertunmaa, Petäjävesi, Pieksämäen maalaiskunta, Pieksämäki, Pielavesi, Polvijärvi, Pori, Pyhtää, Pyhäjoki, Pyhäselkä, Pylkönmäki, Raahe, Reisjärvi, Ristiina, Ruukki, Sievi, Sonkajärvi, Suodenniemi, Teuva, Toholampi, Tuupovaara, Ullava, Utajärvi, Valkeala, Valtimo, Vehkalahti, Vehmaa, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viljakkala, Vimpeli, Virtasalmi, Yli-Ii, Ylikiiminki, Ylistaro, Ylivieska, Ähtäri 1975: Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askola, Elimäki, Enonkoski,Hamina, Hartola, Heinola, Heinävesi, Hollola, Ii, Iitti, Ilmajoki, Imatra, Isojoki, Isokyrö, Jaala, Jalasjärvi, Joroinen, Joutseno, Jurva, Juupajoki, Kangaslampi, Karttula, Kaskinen, Kauhajoki, Kemi, Kerimäki, Korsnäs, Koski Hl, Kouvola, Kuhmoinen, Kuopio, Kuorevesi, Kurikka, Kuusankoski, Kärkölä, Lahti, Laihia, Lapinjärvi, Lappeenranta, Leppävirta, Liljendal, Loviisa, Längelmäki, Maalahti, Maaninka, Miehikkälä, Mustasaari, Myrskylä, Mänttä, Nastola, Nuijamaa, Närpiö, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Parikkala, Pernaja, Peräseinäjoki, Porvoo, Porvoon maalaiskunta, Pukkila, Punkaharju, Rantasalmi, Rautalampi, Rautjärvi, Ruovesi, Ruotsinpyhtää, Ruovesi, Saari, Savonlinna, Savonranta, Seinäjoki, Sulkava, Sysmä, Taipalsaari, Tervo, Teuva, Tyrnävä, Uusikaupunki, Vaasa, Varkaus, Vehkalahti, Vesanto, Vieremä, Vilppula, Virolahti, Virrat, Vähäkyrö, Ylistaro, Ylämaa