Vuokko Aulikki Oksanen-Halonen (s. 19. heinäkuuta 1944 Karvia) on suomalainen kirjailija, runoilija ja sanoittaja.
Elämä Oksanen syntyi Karvian Sarvelan kylässä opettaja Väinö Oksasen ja Hilkka Oksasen perheeseen. Perheessä oli kuusi lasta. Hän vietti varhaislapsuutensa Pylkönmäellä ja kävi koulunsa Kokemäellä. Oksanen valmistui opettajaksi Helsingin opettajakorkeakoulusta 1965 ja toimi opettajana Helsingissä 1965–1966.
Oksanen on monipuolinen taiteilija, jonka mittavaan tuotantoon kuuluu romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, runoja, lastenkirjoja ja sarjakuvaa. Oksasen kirjoittama TV-näytelmä Aliisa (1970) sai Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon. Oksasen teoksia on ilmestynyt käännöksinä ruotsin, saksan, venäjän, norjan, viron, unkarin ja azerin kielillä. Oksanen tunnetaan myös esiintyjänä ja näyttelijänä elokuvissa Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967) ja Lapualaismorsian (1967). Oksanen on tunnettu paitsi vasemmistolaisista yhteiskunnallisesti kantaa ottavista teksteistään myös herkistä kaunokirjallisista teksteistään ja runoistaan.
Omaelämäkerrassaan Piispa Henrikin Sormi (2004) Oksanen kuvaa tekstein, valokuvin ja piirroksin muun muassa nuoruutensa Ylioppilasteatteria ja poliittista laululiikettä, kirjailijaksi kasvamista, äitiyttä ja isoäitiyttä, yhteiskunnallisia haasteita ja rakkautta. Oksanen on lapsesta saakka kuvittanut tekstejään. Muun muassa runoteokset Sinua, sinua rakastan : Kauneimmat rakkausrunot (2000), Puškinin hevonen (2007), Kolmas sisar (2011) ja Helise taivas! (2014) ovat Oksasen itsensä kuvittamia.
Keväällä 2018 julkaistiin teos Outojen kieli : sarjakuvia vuosilta 1966–2004 missä yhteydessä Oksasta luonnehdittiin nykysarjakuvan omaperäiseksi edelläkävijäksi.
Oksasen laululyriikkaa ovat säveltäneet muun muassa Kaj Chydenius, Henrik Otto Donner, Tuure Kilpeläinen ja Kerkko Koskinen sekä tulkinneet ja levyttäneet lukuisat artistit, kuten Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen, Arja Saijonmaa, Vuokko Hovatta ja KOM-teatteri. Osan lauluistaan Oksanen on levyttänyt myös itse. Monista lauluista on tullut sukupolvet ylittäviä klassikkoja ja lauluja on julkaistu useilla eri levyillä. Yksi Oksasen tunnetuimmista kappaleista on elokuvassa Asfalttilampaat esitetty rakkauslaulu ”Sinua, sinua rakastan”. Vuonna 2015 ilmestyi runo- ja laulualbumi Voi kuinka myrsky rauhoittaa, jolla Oksanen lausuu runojaan ja Vuokko Hovatta sekä Zarkus Poussa tulkitsevat runoista sävellettyjä lauluja.
Oksaselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2005.
Helena Ruuska on kirjoittanut Oksasesta elämäkerran Hyppy syreenien tuleen, joka julkaistiin syksyllä 2024. Se on saanut kritiikkiä siloittelusta muun muassa Helsingin Sanomissa. Kanava-lehteen kirjoittaneen Anssi Sinnemäen mukaan Ruuska ei kyseenalaista kuulemaansa ja lukemaansa ja kerronnan sävy on ihaileva, jossa Oksasen taistolainen menneisyys verhotaan tietämättömyyden suojaan. Sinnemäki pyytää Oksastakin kääntämään takkinsa ja myöntämään menneisyytensä.Veli-Pekka Leppänen, Paras elämäkerta syntyy kohteen kuoltua. Helsingin Sanomat 1.5.2025 s. B 2 Artikkeli verkossa tilaajilleAnssi Sinnemäki, Onneksi emme päässeet valtaan. Kanava 3/2025 s. 26-33 Julkaistu tilaajille myös Suomen Kuvalehdessä 25.4.2025
Perhe Aulikki Oksasen puoliso oli Suomen demokraattisen nuorisoliiton johtohahmoihin lukeutunut muurari Alpo Halonen (1949–2023). Heillä on kaksi lasta.
Teokset Romaanit Tykkimiehen syli. Helsinki: Kirjayhtymä, 1968. Näin syntyy kyyneleet. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970. Isosisko ja pikkuveli. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. . Alumiinipaita. Helsinki: Kirjayhtymä, 1984. . Henkivartija. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1990. . Järjen varjo. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1996. . Tryffelikoirat. Helsinki: WSOY, 2001. .
Runoteokset Hevosen kuolema. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966. Emilia ja Suomi. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967. Maallisia lauluja. laulutekstejä vuosilta 1964–74. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. . Seitsemän rapua, seitsemän skorpionia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. . Kootut mustelmat. Runoja ja lauluja. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1992. . Sinua, sinua rakastan: Kauneimmat rakkausrunot. WSOY, 1998. . Puškinin hevonen. Helsinki: WSOY, 2007. . Kolmas sisar. Siltala, elokuu 2011. . Helise, taivas! – Valitut runot 1964–2014. Helsinki: Siltala, 2014. .
Novellikokoelmat Kirsikkavarkaat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1976. . Kultivoidut rikokset. Lyhytproosaa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. . Entiset vyötäröt. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. .
Lastenkirjat Ykä ja kuu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. . Kukkapää ja kiemurakorva. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. .
Näytelmäkäsikirjoituksia Aliisa (TV-näytelmä), 1970 Kyllä, kyllä (Tikapuuteatteri), 1971 Avaruuslintu, näytelmä, KOM-teatteri, 1973 Pirunpolska (TV-näytelmä), 1981
Muut Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia. WSOY, 2004. . (omaelämäkerta) Outojen kieli (sarjakuvia vuosilta 1966–2004). Toim. Ville Hänninen ja Pertti Jarla. Helsinki: Täys Käsi Oy. 2018.
Diskografia Albumit Kenen joukoissa seisot?, 1970 Aulikki Oksanen, Kaj Chydenius, Agit Prop: Rauhan äiti / Avaruuslintu, 1977 Aulikki Oksasen lauluja, 1997
Palkintoja ja apurahoja J. H. Erkon palkinto 1966 Pohjoismainen näytelmäpalkinto 1974 Valtion kirjallisuuspalkinto 1974 ja 1980 Runeberg-palkinto (Porvoo) 1991 Alfred Kordelinin -rahasto, 4 000 EUR, v. 2004 Taiteilijaeläke 2005 WSOY:n kirjallisuussäätiö, Taiteen apurahasto, 5 000 EUR v. 2006 Pro Finlandia -mitali 2020
Lähteet
Aiheesta muualla Aulikki Oksanen Kustannusosakeyhtiö Siltalan kirjailijaluettelossa Rautiainen, Tarja (2001): Pop, protesti ja laulu – korkean ja matalan murroksia 1960-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa. Väitöskirja. Tampere.
Aulikki Oksasen sanoituksia Fono-äänitetietokannassa
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Suomalaiset sanoittajat Luokka:Suomalaiset käsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset laulajat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1944 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt