Vuosien 1914–1918 aika muodosti pienelle rajakaupungille Torniolle ja sen Ruotsin puoleiselle sisarkaupungille Haaparannalle historiallisen ja poikkeavan ajanjakson. Sinä aikana liikennemäärät ja maailmankuulut henkilöt kulkivat kaupunkien kautta, rajakaupungeista muodostui vankeinvaihtopiste ja alue muodosti jääkäriliikkeen salaisen kulkureitin keskeisen paikan. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Torniosta muodostui ainoa yhteys Venäjän läntisiin liittolaisiin.

Sotapakolaiset muuttivat rajan luonteen Keisarillinen Saksa oli julistanut sodan Venäjälle 1. elokuuta 1914. Jo edellisenä päivänä Venäjän keisarikunta, Suomen suuriruhtinaskunta sen osana, oli julistettu sotatilaan. Näin Venäjällä oleskelevista saksalaisista ja heidän kanssaan liitossa olevan Itävalta-Unkarin kansalaisista tuli vihollisia, joiden tuli poistua maasta kolmen vuorokauden kuluessa. Tämä näkyi välittömästi Tornion-Haaparannan raja-alueella. Lisäksi monien muidenkin maiden kansalaiset halusivat päästä nopeasti kotimaahansa.Svanberg 1973: s. 198

Tornioon alkoi saapua junalla päivittäin satoja Venäjältä poispyrkiviä ulkomaalaisia. Päivittäin junat toivat kerrallaan jopa yli 1 000 maasta poistuvaa. Parin ensimmäisen sotaviikon aikana kaupungin kautta kulki noin 30 000 pakolaista eli 20 kertaa kaupungin silloinen asukasluku. Näin suurien ihmismäärien kuljettaminen ei tietenkään ollut ongelmatonta. Kaupunkien, Tornion ja Haaparannan, majoitustilat olivat tupaten täynnä. Loppukesästä ja alkusyksystä oli vielä mahdollisuutta yöpyä taivasalla, mutta syksyn mittaan majoittaminen vaikeutui.Svanberg 1973: s. 213

Tilanne saatiin syksyn mittaan jotensakin hallintaan, sillä eteläisestä Suomesta erityisesti Raumalta Gävleen oli käynnistynyt yhteys. Joulukuun alussa kuitenkin kolme ruotsalaista laivaa ajoi miinaan Porin edustalla. Tämä pysäytti kerralla liikenteen eteläisestä Suomesta, ja liikenteen paine siirtyi jälleen täysin Tornion-Haaparannan välille.

Ajan luonnetta on myöhemmin muistellut jääkärikenraaliluutnantti Wiljo Tuompo, jonka isä oli ensimmäisen maailmansodan aikaan Peräpohjolan kansanopiston johtaja. Silloinen jääkäri Tuompo tunsi hyvin Tornion seudun:

Tavaranvaihdon suunnaton lisääntyminen pienoiskuva|right|Kuva vuoden 1914 lopulla vilkastuneesta postiliikenteestä Ruotsin Karungista, jonne Ruotsin rautatie pohjoisessa ulottui ensi vaiheessa. Kuva: Mia Green. Matkustajaliikenteen lisäksi tavarakuljetukset toivat oman näkyvän osansa. Suuret huolinta- ja välitysliikkeet perustivat suuria toimistojaan Tornion-Haaparannan alueelle. Tilanteen teki ongelmalliseksi Ruotsin rautatieyhteyden ulottuminen Ruotsin Karunkiin eli noin 40 kilometriä Haaparannalta ja Torniosta. Suomen senaatti ja Venäjän keisarillinen ministerineuvosto päättivät rakentaa radan Torniosta Suomen Karunkiin mahdollisimman pian. Niinpä rakennustyöt käynnistyivät 8. marraskuuta 1914. Rataa rakennettiin valtavalla vauhdilla keinovalaistuksessa 1900 miehen voimin. Rata valmistui 5. tammikuuta 1915 eli kahdessa kuukaudessa. Jäätie Suomen ja Ruotsin Karungin välillä Tornionjoen yli oli vilkkaassa käytössä talvikuukaudet. Karungissa rajan ylitti kevätkaudella 1915 noin 120 000 ihmistä. Rautatien käyttö jouduttiin kuitenkin lopettamaan huhtikuun lopussa, sillä se oli rakennettu niin heikosti talvikuukausina, että kuljetukset eivät siinä enää onnistuneet.

Liikenne Karungissa rauhoittui kesään mennessä, sillä ruotsalaiset saivat rakennettua oman ratansa Karungista Haaparannalle. Tavarat toki jouduttiin kuljettamaan joen yli Haaparannan ja Tornion välillä. Talvikeleillä matka tehtiin jään yli, ja kesäkautena useiden erilaisten lauttojen avulla ja edelleen läpi Tornion kaupungin Näränperän kautta. Tämä asetti kaupungin kadut ja yhdystien kovalle kuormitukselle.

Ruotsin ja Norja julistautuivat ensimmäisessä maailmansodassa puolueettomiksi. Tammikuussa 1915 Ruotsi kielsi sotatarvikkeiksi katsottujen tuotteiden kuljetuksen alueensa kautta, joka vaikeutti erityisesti Venäjän ja sen länsiliittoutuneiden, Ison-Britannian ja Ranskan, välisiä asetoimituksia. Länsiliittoutuneet toimittivat Venäjälle aseita heti sodan alkuvaiheessa, joka syksyllä 1914 oli vielä mahdollista meritse avoimiin venäläissatamiin. Talvi oli tulossa ja sulki kuljetusreittejä pitkäksi aikaa.,Leinonen 1981: 270–278 Puolueeton Norja harjoitti länsiliittoutuneisiin nähden "hyväntahtoista puolueettomuutta" ja salli asetoimitukset alueensa kautta.Leinonen 1981: 330

Sotatarvikkeiden kuljetukset Norjan Skibotnista käynnistyivät 1. maaliskuuta 1916 ja kestivät noin 70 päivää eli 10. toukokuuta 1916 asti. Kuljetettavaa tavaraa tuli Skibotniin laivarahtina 3000 tonnia. Karunkiin siitä saatiin 1500 tonnia lopun jäädessä matkan varrelle Tornionlaakson välivarastoihin. Kesäkuun lopussa 1916 tavaraa oli enää matkan varrella Muoniossa 80 tonnia.

Vuoden 1916 kuljetussesongilla oli myös oma paikallinen nimensä "kassitalvi". Kassi viittasi Peräpohjolassa käytetyn norjankielestä tulleen nimityksen mukaan laatikoihin, joissa kuljetettiin sotilastarvikkeita kuten kivääreitä, patruunoita ja piikkilankaa.Eho 1988: 115 pienoiskuva|right|Tornion rautatieasema ja valtavat tavaramäärät, jotka kulkivat aseman kautta. Kuvassa mm. puuvillapaaleja. Kuva: Mia Green.

Kauppatavaroiden lisäksi Tornion ja Haaparannan kautta kuljetettiin koko läntisen ja itäisen Euroopan välinen postiliikenne. Vuoden 1915 alkupuoliskolla kuljetettiin kaikkiaan 1,3 miljoonaa postipakettia. Posti kuljetettiin kesäkautena proomuilla Tornion ja Haaparannan välillä. Tornion aseman yhteyteen rakennettiin lajitteluhalli, jossa voitiin lajitella 50 vaunulastillista postia. Töissä oli 26 henkilöä lajittelutehtävissä. Vuonna 1916 postia kuljetettiin ennätysmäärä eli kaikkiaan 6,1 miljoonaa postilähetystä.

Jääkäreiden tienä länteen ja edelleen Saksaan pienoiskuva|right|Tornio ja länsirajan alue toimi jääkärien kulkureittinä Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan. Vuonna 1965 paljastettiin Torniossa toimintaan liittyvä muistomerkki Tornion Suensaarella Apteekinpuistossa. Helsingin ylioppilaspiireissä käynnistettiin marraskuussa 1914 keskustelut Saksan kanssa mahdollisuudesta saada sotilaskoulutusta. Syntyi jääkäriliike. Osittain salateitse lähes kaksi sataa nuorta miestä siirtyi ensin Ruotsiin ja sieltä edelleen Saksaan koulutettaviksi Pfadfinder-kurssille. Kyse oli partioliikkeeseen viittaavasta peitenimestä. Pääreittinä Suomesta poistumiseen oli Tornion-Haaparannan välinen rajanylityspaikka. Tornion etapissa keskeisin toimija oli Eero Heickell. Heinäkuussa 1915 saapuivat jääkärit Heikki Kekoni ja Wiljo Tuompo huolehtimaan jääkäreiden vastaanotosta Haaparannalle. Tätä vastaanottotoimintaa varten he perustivat Haaparannalle ns. Halkokonttorin osoitteeseen Länsikatu 74.Wegelius 1926, 131

Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Tällä kertaa rajanylitys ei voinut tapahtua enää entisellä tavalla, vaan m.m. rajanylitys Kemistä meren yli Haaparannalle ja Seittenkariin muodosti uuden salaisen kulkureitin. Myös pohjoisemmat paikat Tornionjokilaaksossa olivat rajanylityspaikkoina. Etelämpänä Merenkurkku muodosti oman reittinsä.

Tilanteen teki entistä hankalammaksi venäläisten saatua tietoa laittomista nuorten miesten rajanylityksistä.Lauerma (1966), 243 Torniossa vangittiin 23. joulukuuta 1915 pfadfinder Edvard Bruhn. Bruhn oli hoitanut yhtä jääkäriliikkeen värväyselimistä, ns. Liisankadun toimistoa Helsingissä. Kiinni jouduttuaan vasta 21-vuotias Bruhn paljasti kuulusteluissa tietonsa.

Toiminnan paljastumisen vuoksi vartiointi rajalla kiristyi. Tornion ja Kemin reitin käyttö vuoden 1916 tuli mahdottomaksi. Toiminta suuntautui kaukaisemmille erämaareiteille, ja rajanylitys tapahtui ylempänä Tornionjokilaaksossa. Tornionseudun etapin jäsenet kuten Heickell joutuivat poistumaan maasta. Heickell pakeni Ruotsiin toukokuussa 1916.

Haavoittuneiden sotavankien vaihto pienoiskuva|Keskusvaltojen invalidisoituneita sotavankeja palaamassa kotimaahansa Tornion-Haaparannan kautta. Kuvassa sotavangit siirtyneet juuri Tornionjoen yli Haaparannalle. Kuva: Mia Green.|alt= Itärintamalla sotaa käyvien valtioiden eli Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin edustajat neuvottelivat talvella 1915 Tukholmassa kansainvälisen Punaisen Ristin suojeluksessa Ruotsin prinssi Carlin johdolla invalidisotavankien avustamisesta ja heidän vaihtamisestaan vuoden 1906 Geneven ja vuoden 1907 Haagin sopimusten mukaisesti.

Tornioon oli jo siihen mennessä välitetty vangeille osoitettuja lahjapaketteja sekä vankien ja heidän omaistensa välistä kirjeenvaihtoa.

Invalidisotavankien vaihdosta päästiin sopimukseen, mutta käytännön järjestelyt veivät oman aikansa keväällä 1915. Ruotsi asetti kaksi sairaalalaivaa Ruotsin Trelleborgin ja Saksan Sassnitzin välille. Trelleborgin ja Haaparannan väliseen junaliikenteeseen varustettiin neljä sairaalajunaa. Venäläiset perustivat vastaavat yhteydet Tornion ja Pietarin välille.

Ensimmäinen sairaalajuna saapui Pietarista Tornioon 11. elokuuta 1915 ja toi 250 keskusvaltojen invalidisotavankia. Tornion kansakoululle Suensaareen oli perustettu sotasairaala, jossa heitä hoidettiin viikon ajan. Sen jälkeen vangit siirrettiin Tornionjoen yli kahdella torniolaisen Kulju-laivan vetämällä proomulla, jotka Punainen Risti oli varustanut tätä kuljetusta varten. Ensimmäistä siirtoa J. Gustav Svanberg kuvaa kirjassaan seuraavasti:

Viralliset avajaiset järjestettiin vasta viikkoa myöhemmin eli 18. elokuuta 1915, jolloin 250 Theresienstadtin vankileiriltä lähetettyä venäläistä sotainvalidia saapui Haaparannalle. Vastaanottajina oli m.m. kenraalikuvernööri Albert Seyn, Oldenburgin prinssi Aleksanteri, Oulun läänin kuvernööri af Enehjelm, kunniakomppania, soittokunta ja paljon yleisöä. Kuljetusten järjestelyissä keskeistä roolia näytellyt prinssi Carl ja hänen puolisonsa prinsessa Ingeborg vierailivat rajalla maaliskuussa 1916. Myöhemmin rajakaupungeissa vieraili myös Venäjän hovia lähellä oleva suuriruhtinas Kirill vaimonsa suuriruhtinatar Viktoria Fjodorovnan kanssa.Svanberg 1973: s. 279–285

Invalidikuljetusten yhteydessä tapahtui myös onnettomuus. Holmsvedenin aseman läheisyydessä Hälsinglandissa junien törmäyksessä kuoli 10 ja loukkaantui 16 invalidia. Invalidikuljetusten rasitukset koituivat myös osalle liian rankoiksi. Niinpä menehtyneitä keskusvaltojen sotainvalideja – kaikkiaan noin 200 – haudattiin Haaparannan hautausmaalle. Vastaavasti venäläiset kuolleet haudattiin Tornion hautausmaalle. Kuljetukset jatkuivat aina tammikuulle 1918. Elokuun 1915 ja tammikuun 1918 välisenä aikana kuljetettiin kaikkiaan 63 463 sotainvalidia. Heistä 37 295 venäläistä, 22 123 itävalta-unkarilaista, 3 617 saksalaista ja 453 turkkilaista.Svanberg 1973: s. 286–287

Kuuluisuuksien kulkureittinä pienoiskuva|Venäjän leskikeisarinnan Maria Feodorovnan käytössä ollutta junaa siirretään Tornionjoen jäälle vedettyjä väliaikaisia kiskoja pitkin Haaparannalta Tornion asemalle maaliskuussa 1917. Kuva otettu Torniojoen itärannalta ja taustalla Haaparannan kaupunki. Kuva: Mia Green. Sodan syttyessä elokuussa 1914 Venäjältä poistuivat Suomen kautta vihollisiksi tulleiden Itävalta-Unkarin ja Saksan lähettiläät. Elokuun alussa matkusti myös Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna tyttärensä suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanovan kanssa leskikeisarinnan synnyinmaasta Tanskasta Ruotsin kautta Venäjälle. Leskikeisarinna saapui erikoisjunalla Ruotsin Karunkiin, josta hän jatkoi matkaa autokuljetuksella Tornioon ja edelleen junalla Pietariin. Keisarinnan käyttämä keisarillinen juna siirrettiin Tornion puolelle vasta maaliskuussa 1917, jolloin rakennettiin Haaparannan ja Tornion välisen Tornionjoen jään yli väliaikainen rautatie.Svanberg 1973: 203–205