Tšadin tasavalta eli Tšad (, ) on sisämaavaltio Keski-Afrikassa rajanaapureinaan pohjoisessa Libya, idässä Sudan, etelässä Keski-Afrikan tasavalta, lounaassa Kamerun ja Nigeria sekä Niger lännessä.
Tšad on valtiona hyvin keinotekoinen ja kuin jakojäännös siirtomaavaltojen rajanvedoista. Lähes koko itsenäisyyden ajan sitä on raastanut sisällissota, kun pohjoisen arabit ja etelän pääosin kristityt mustaihoiset asukkaat ovat taistelleet elintilasta ja vallasta.Kimmo Kiljunen: Maailman maat ja liput
Maan nimi tulee Tšadjärvestä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti ’järveä’.
Maantiede thumb|left|200px|Tšadin kartta thumb|200px|Tšad satelliittikuvassa
Tšadin pinta-ala on 1 284 000 neliökilometriä. Valtio jakaantuu neljään ilmastovyöhykkeeseen. Maan pohjoisosa kuuluu Saharaan, jossa sateet ovat epäsäännöllisiä ja vuoden keskiarvo voi olla alle 50 mm. Keskisellä alueella vaikuttaa Sahelin savannivyöhyke, jossa kasvillisuus vaihtelee savannista pensaikkoon. Etelämmäksi mentäessä ”sudanilaisella vyöhykkeellä” savanni muuttuu metsäisemmäksi ja sademäärä saavuttaa 600 – 1 000 mm. Aivan maan lounaiskulmassa on trooppista vyöhykettä, missä sadetta saadaan touko–lokakuussa 800–1200 mm.
Maasto on melko tasaista, mutta kohoaa vähitellen siirryttäessä Tšadjärveltä kohti Tibestivuoristoa pohjoisessa ja Ennedin sekä Ouaddaïn ylänkömaita idässä. Tšadin korkein kohta on Tibestivuoristoon kuuluva Emi Koussi, joka nousee 3 415 metrin korkeuteen merenpinnasta. Maasto on ylänköistä myös Guéran alueella maan keskiosassa. Tšadjärvi Kamerunin rajalla oli aikoinaan Afrikan toiseksi suurin järvi, mutta se on nykyään alle kymmenesosan aiemmasta alastaan. Sen pinta-ala vaihtelee rajusti vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Järven kutistumisesta on syytetty sekä veden laajamittaista käyttöä kasteluun, että ilmastonmuutosta.Slow death of Africa's Lake Chad BBC 2006
Zakouman kansallispuisto sijaitsee 800 kilometrin päässä pääkaupunki N’Djamenasta kaakkoon. Alueen eläimet olivat kuolemaisillaan sukupuuttooon salametsästyksen ja sisällissodan takia, mutta määrätietoisten suojelutoimien ansiosta eläinkanta on toipunut, ja puistossa tavataan taas suuria norsulaumoja sekä kirahveja, gnuita, leijonia, erilaisia antilooppeja, apinoita ja lintuja.Introducing Zakouma National Park Lonely Planet Historia Varhaiskaudet ja siirtomaa-aika thumb|left|Bornun sulttaanin neuvosto 1826 Ensimmäinen merkittävä Tšadin alueella vaikuttanut kuningaskunta oli Kanem-Bornu. Tämä sai alkunsa Tšadjärven läheisyydessä liittoutuneista heimoista. Keskiajalla alue alkoi saada vaikutteita ulkoa, kun muslimikauppiaat kävivät kauppaa savannialueiden animistiheimojen kanssa.Lange, Dierk: "The Chad region as a crossroads", in: M. Elfasi (Hg.), General History of Africa, vol. III, UNESCO, London 1988, p. 436–460.(englanniksi)
Tšadista tuli Ranskan siirtomaa Ranskan Tšad (Territoire Militaire des Pays et Protectorats du Tchad) vuonna 1900. Vuoteen 1920 mennessä Ranska oli valloittanut sen kokonaisuudessaan ja se liitettiin Ranskan Keski-Afrikkaan. Ranska ei juurikaan kehittänyt siirtomaata, ja sen hallinto oli alimiehitettyä. Ranskan miehityshallinto varsinkin pohjoisessa ja idässä oli nimellistä, ja paikalliset päälliköt huolehtivat edelleen käytännön hallintotoimista. Vuonna 1929 aloitettiin suurimittainen puuvillan kasvatus. Toisen maailmansodan jälkeen siirtokunta sai territoires d'outre-mer -oikeudet ja edustuksen Ranskan kansalliskokouksessa, sekä oman parlamentin. Vapaan Ranskan joukoissa oli taistellut 15 000 tšadilaista. Suurimmaksi puolueeksi muodostui Tšadilainen edistyspuolue (Parti Progressiste Tchadien, PPT), joka oli osa Ranskan Länsi-Afrikan Rassemblement démocratique africainia.
Itsenäisyys Itsenäisyyden valtio sai 11. elokuuta 1960. Ensimmäisenä presidenttinä oli PPT:n johtaja François Tombalbaye, joka luotti maan pohjois- ja eteläosien kristittyihin ja animisteihin maan keskiosan muslimeja vastaan ja ajoi afrikkalaistamispolitiikkaa, jossa Ranskan miehityshallinnon aikaiset virkamiehet korvattiin alkuperäisasukkailla. Kaksi vuotta valtaannousunsa jälkeen Tombalbaye kielsi muut poliittiset puolueet kuin oman PPT-puolueensa ja hajotti parlamentin.Tombalbaye Era 1960-1975 Chad: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988. Hänen autoritaarista politiikkaansa vastustamaan nousi etenkin marraskuun 1965 satoja surmanneiden levottomuuksien jälkeen syntyneitä ryhmiä. Merkittävin näistä oli Sudanin tukema muslimien Tšadin Kansallisen vapautuksen rintama FROLINAT (Front de Libération Nationale du Tchad). Vastineeksi Ranskan tuesta Tombalbaye höllensi 1960-luvun lopulla politiikkaansa ja vapautti satoja poliittisia vankeja, mutta elokuun 1971 Libyan tukemaksi väitetyn vallankaappausyrityksen jälkeen kehitys kääntyi taas päinvastaiseksi. Libya alkoi tukea julkisesti FROLINATia, joka oli hajonnut useaan kilpailevaan osaan, kuten Hissène Habrén lohkoon Forces Armées du Nord, FAN.
Tombalbayen afrikkalaistamispolitiikkaan elokuusta 1973 lähtien liittyneet kristittyjen vainot ja hänen käyttöönottamansa oman heimonsa yondo-riitit herättivät vastustusta. Poliittisten ja armeijan puhdistusten jälkeen 13. huhtikuuta 1975 ryhmä sotilaita kaappasi vallan ja surmasi Tombalbayen, joka jälkeen perustettiin kenraali Félix Malloumin johtama sotilashallinto (CSM).
Vuonna 1977 Libya miehitti ja liitti itseensä uraanista rikkaan Aouzoun kaistaleen Pohjois-Tšadissa.Timeline Chad BBC News Ranska ja Yhdysvallat tukivat Malloumia Libyaa vastaan. Saadakseen pohjoisen heimot puolelleen hän nimitti pääministeriksi kapinallisten FANin Hissène Habrén. Sotilashallitus ei myöskään ollut suosittu ja Malloum rikkoi välinsä myös tukijaansa Ranskaan ja riitautui lopulta Habrén kanssa, jonka jälkeen hänen valtakautensa päättyi.
Kylmässä sodassa neutraalia linjaa edustanut FROLINATin Goukouni Oueddei valittiin Kansallisen yhtenäisyyden väliaikaishallituksen (Gouvernement d'Union Nationale de Transition; GUNT) johtoon vuonna 1979. Seuraavana vuonna Goukouni pyysi Libyan apua Habréa vastaan ja sai myös sotilasneuvonantajia DDR:stä ja Neuvostoliitosta. François Mitterrandin valinta Ranskan presidentiksi 1981 puolestaan vähensi ranskalaisjoukkojen määrää maassa ja Ranskan tuki vaihtui hiljalleen Libyaa vastustaneen Habrén puolelle.
Hissène Habrén joukot marssivat pääkaupunkiin kesäkuussa 1982. Lempinimen ”Afrikan Pinochet” saanutta Habréa syytetään vuosina 1982–1990 tehdyistä tuhansien ihmisten kidutuksista, murhista ja muista hirmuteoista. Häntä tukivat Ranska ja Yhdysvallat pohjoisen Tšadin miehittänyttä Libyaa ja pohjoisen kapinallisia vastaan. Libya tuki edelleen maata virallisesti 1979–1982 hallinnutta GUNT-hallitusta. Vuosien 1985–1987 taistelut Aouzoun kaistaleesta Tšadin ja Libyan rajalla päättyivät Libyan tappioon ja vetäytymiseen.Libyan Intervention in Chad, 1980-Mid-1987 Global Security
Idriss Débyn valtakausi
Vuonna 1989 Habré syytti vallankaappausyrityksestä kenraali Idriss Débya. Hän oli paennut Libyaan ja perusti Sudanissa Isänmaallisen pelastusliikkeen (MPS), sekä aloitti sodan Habréa vastaan lokakuussa 1989. Marraskuussa 1990 alkaneen ratkaisevan taistelun jälkeen Débyn joukot marssivat 2. joulukuuta pääkaupunkiin ja Habré pakeni Senegaliin. Déby salli poliittiset puolueet ja hänet valittiin uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen presidentiksi 1996 ja 2001. Vuonna 2005 perustuslaista poistettiin kansanäänestyksellä presidentin kausirajoitukset ja Déby valittiin uudelleen vuonna 2006.
Débyn armeija kärsi suuresta joukkopaosta 2004 ja 2005, mikä pakotti hänet hajottamaan presidentillisen kaartinsa ja muodostamaan uuden eliittijoukon. Samalla syntyi aseistettuja oppositioryhmiä kuten "Demokratian ja vapauden kutsu" elokuussa 2005 ja "Yhtenäisyyden, demokratian ja muutoksen liitto" (SCUD) kaksi kuukautta myöhemmin, ja ne pyrkivät syöksemään vallasta korruptoituneen ja totalitaristina pitämänsä Débyn. Myöhemmin 2005 RDL ja SCUD muodostivat kuuden muun ryhmän kanssa Demokratian ja muutoksen yhtenäisrintaman (FUCD).
Joulukuussa 2023 tsadilaiset äänestivät kansanäänestyksessä itselleen uuden perustuslain, jota myös maan sotilasjuntta tuki. Useat oppositioryhmät maassa vaativat äänestyksen boikotoimista perustellen sitä sillä, että juntalla oli liikaa valtaa äänestysprosessissa. Idriss Déby lupasi vaalit alun perin 18 kuukauden siirtymävaiheen isänsä kuoleman jälkeen, mutta vuonna 2022 hänen hallituksensa hyväksyi päätökset, joilla vaaleja lykättiin vuoteen 2024 asti, ja ne antavat hänelle mahdollisuuden asettua ehdolle mahdollisessa äänestyksessä.
Konflikti Sudanin ja Tšadin välillä Joulukuussa 2005 Tšadissa tapahtuneessa hyökkäyksessä kuoli noin 100 ihmistä. Tšad syytti tästä Sudanin puolelta tulleita joukkoja. Tšadin mukaan sudanilaiset ovat syyllistyneet useisiin muihinkin hyökkäyksiin Tšadin puolella on muun muassa poltettu kyliä, tapettu ihmisiä ja ryöstelty. Tšad on kertonut iskeneensä takaisin ja 300 vihollisen saaneen surmansa. 23. joulukuuta 2005 Tšad ilmoitti olevansa sotatilassa Sudanin kanssa, johtuen Sudanin aggressiosta. Konflikti päättyi väliaikaisesti Tripolissa neuvoteltuun rauhaan.Sudan, Chad sign peace agreement in Tripoli Sudan-Chad, Politics, 2/9/2006 Arab News Sisäisiä levottomuuksia Huhtikuussa 2006 FUCDin joukot etenivät pääkaupungin seudulle, mutta hallitus sai torjuttua hyökkäyksen Ranskan joukkojen tuella. Déby syytti FUCD:tä Sudanin hallituksen tukemaksi tai värväämäksi. Déby katkaisi tämän jälkeen suhteensa Sudaniin. Myös marraskuussa 2006 pääkaupunki julistettiin hätätilaan aseistettujen ryhmien toiminnan kiihtymisen vuoksi. Rauha neuvoteltiin lokakuussa 2007, jolloin FUCD:n johtaja Mahamat Nour Abdelkerim liittyi Débyn hallitukseen puolustusministeriksi. Marraskuussa 2007 hän kuitenkin syytti Débyä hyökkäyksestä omia taistelijoitaan vastaan, erosi hallituksesta ja liittyi taas kapinallisiin.
Syksyllä 2007 Tšadissa paljastui tapaus, jossa ranskalainen järjestö Zoen arkki oli kaapannut maasta lapsia adoptoitavaksi Ranskaan ja Belgiaan. Järjestön mukaan lapset olivat orpoja, mutta useimmat oli kaapattu vanhemmiltaan. Järjestön jäsenet tuomittiin pakkotyöhön, mutta heidät siirrettiin myöhemmin Ranskaan.
Tšadin hallitusta vastaan toimivat kapinallisryhmät valtasivat tammikuun 2008 lopussa Oum Hadjerin kaupungin Keski-Tšadissa ja jatkoivat sieltä etenemistään pääkaupunkia kohti. Joukot etenivät viikossa noin 1000 kilometriä tukikohdistaan Länsi-Sudanissa ja aloittivat 2. helmikuuta 2008 hyökkäyksen pääkaupunki N’Djamenaan. Ne piirittivät raporttien mukaan presidentinpalatsin, mutta muutaman päivän taistelujen jälkeen kaupunki jäi hallituksen haltuun ja kapinalliset hyväksyivät Libyan Muammar Gaddafin neuvotteleman tulitauon.
Kapinallisten hyökkäyksen uskottiin olleen Sudanin yritys estää Euroopan unionin joukkojen sijoitus Darfurin vastaiselle rajalle suojelemaan alueen noin 370 000 pakolaista.
Déby johti Tšadia vuodesta 1990 lähtien aina vuonna 2021 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Valtakautensa pidetessä hän muuttui vähitellen yksinvaltiaaksi. Vuoden 2018 perustuslain muutosten jälkeen hän ei enää tarvinnut pääministeriä eikä varapresidenttiä, vaan saattoi hallita yksin. Perustuslain muuttamista hän piti välttämättömyytenä.
23. maaliskuuta 2020 Tšadin armeija joutui yhteenottoon Boko Haramin kanssa Boman niemellä ja menetti 92 sotilasta yhden päivän aikana. http://www.theguardian.com/global-development/2020/apr/01/fears-for-civilians-in-chad-after-army-suffers-devastating-boko-haram-attack Kansainvälisten sotilasasiantuntijoiden mukaan maan armeija on kuitenkin yksi alueen parhaiten toimivista ja harjoitetuista. Ongelmana oli, että sen voimia hajotettiin liikaa sekä ulkomaanoperaatioissa että sisäisen rauhan turvaamisessa. http://www.agenceecofin.com/securite/0602-73599-classement-des-puissances-militaires-africaines-en-2020-selon-global-fire-power https://magazine.zenith.me/en/politics/security-and-jihadism-lake-chad-region