Vincent Willem van Gogh (holl. ) oli alankomaalainen postimpressionistinen taidemaalari. Vaikka hän oli elinaikanaan käytännössä tuntematon, kuolemansa jälkeen häntä on pidetty ja edelleen pidetään yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista kuvataiteilijoista. Hänen teoksillaan oli suuri vaikutus ekspressionismin ja fauvismin syntyyn, kuten myös merkittävään osaan muusta 1900-luvun taiteesta. Hänen teoksistaan on maksettu ennätyssummia, ja myös hänen töidensä näyttelyt ovat hyvin suosittuja.

Van Goghin maalaustyylin tunnusomaisia elementtejä ovat huomionkiinnittävät värit, voimakas siveltimenkäyttö ja ääriviivoin rajatut muodot.

Taiteilijana Van Gogh oli suureksi osaksi itseoppinut. Uransa alkuvuosina Van Gogh asui Hollannissa, missä hän piirsi ja maalasi lähinnä maalaisia työssään. Hän muutti Ranskaan vuonna 1886 ja samalla hänen väripalettiinsa tuli kirkkaita värejä aiempien harmaiden sijaan. Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja kymmenvuotisen taiteilijanuransa aikana. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui psyykkisesti ja teki lopulta itsemurhan.

Varhainen elämä Lapsuus

Vincent Willem van Gogh syntyi 30. maaliskuuta 1853 Groot Zundertin kylässä Hollannissa Pohjois-Brabantissa lähellä Belgian rajaa. Hän oli Theodorus van Goghin ja Anna Cornelia Carbentusin kuusilapsisen perheen ensimmäinen lapsi. Vincentin isä ja isoisä olivat molemmat pappeja.Wallace 1969, s. 8. Isä oli luonteeltaan ankara ja äiti aikalaisten mukaan ”liikuttava ihminen”. Van Goghin suku kuului niin sanottuun Groningenin puolueeseen, hollantilaisreformoidun kirkon vapaamieliseen siipeen.Beaujean 2005, s. 8.

Vincentin sedistä kolme oli menestyneitä taidekauppiaita. Sisaruksista tärkeimmäksi Vincentin elämässä tuli myöhemmin neljä vuotta nuorempi Theo van Gogh. Täsmälleen vuosi ennen Vincentin syntymää perheeseen oli syntynyt kuolleena poika, jolle oli annettu nimeksi niin ikään Vincent Willem. Lapsena Vincent joutuikin kävelemään joka sunnuntai hautakiven ohi, jossa oli hänen nimensä ja syntymäpäivänsä.Wallace 1969, s. 9.

Kouluaika

Vincent kävi vuosina 1860–1861 kyläkoulua Zundertin kylässä. Vuonna 1861 isä siirsi hänet siskon kanssa yksityisopetukseen.Beaujean 2005, s. 8–9. Vincent lähetettiin 12-vuotiaana sisäoppilaitokseen Zevenbergeniin 20 kilometrin päähän. Siellä hän kiinnostui lukemisesta. Hänen kirjallinen makunsa oli laaja: hänen suosikkejaan olivat esimerkiksi William Shakespearen tuotanto ja Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa.Wallace 1969, s. 9–10. Kansakoulun jälkeen hän siirtyi 1866 keskikouluun Tilburgissa. Sen hän jätti kesken maaliskuussa 1868.

Nuorena poikana Vincent oli pidetty, vaikkakin itsepäinen ja temperamenttinen. Hän muisteli varhaisvuosiaan myöhemmin kirjeessään veljelleen Theolle kuitenkin onnettomina: ”Minun nuoruuteni oli --- synkkä, kylmä ja hedelmätön.”Beaujean 2005, s. 9.

Työ taidegalleriassa

pienois|pysty|Van Gogh ainoassa tunnetussa valo­kuva­muoto­kuvassa 19-vuotiaana. Jätettyään koulun Van Gogh meni 16-vuotiaana heinäkuussa 1869 oppipojaksi Haagiin Goupil & Cien taidekaupan taidegalleriaan, jonka hänen setänsä Cent omisti. Taidegalleriassa hän tutustui 1800-luvun salonkitaiteeseen ja hollantilaisiin maisemamaalauksiin.Beaujean 2005, s. 10. Siellä hän tuli jälleen läheiseksi Theo-veljensä kanssa, ja he alkoivat kirjoitella toisilleen. Veljekset kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa Vincentin kuolemaan saakka.Wallace 1969, s. 10.

Van Gogh sai 20-vuotiaana siirron Goupilin Lontoon-osastoon. Hän viihtyi Lontoossa mutta koki siellä ensimmäiset sydänsurunsa, kun hänen ihastuksensa, vuokraemännän tytär, ei tuntenut häntä kohtaan samoin. Van Gogh otti tapauksen niin raskaasti, että hänen sukulaisensa huolestuivat hänestä. Van Gogh siirrettiinkin Lontoosta Pariisiin 1875.Wallace 1969, s. 11.

Uskonnollinen vaihe

Pariisissa Van Goghin uskonnollisuus voimistui, ja hän siteerasi Raamattua entistä useammin kirjeissään veljelleen. Hän asui Montmartrella brittiläisen työtoverinsa kanssa. Van Gogh kiinnitti aiempaa vähemmän huomiota työnsä hoitamiseen taideliikkeessä, joten hänet erotettiin vuoden 1876 alussa. Van Gogh oli siten 23-vuotiaana työtön eikä tiennyt, mitä tekisi seuraavaksi. Hän palasi Englantiin Ramsgateen ja sai töitä sisäoppilaitoksen opettajana. Hän opetti ranskaa, saksaa ja aritmetiikkaa ja valvoi poikia koulupäivän jälkeen. Muutaman kuukauden jälkeen hän otti opettajantyön myös Isleworthissa, jossa hän pääsi opettamaan Raamattua ja toisinaan myös saarnaamaan paikallisessa metodistikappelissa.Wallace 1969, s. 11–12.

Van Gogh palasi Hollantiin joulukuussa 1876 ja jätti vanhempiensa kehotuksesta palaamatta Englantiin. Hänen Cent-setänsä järjesti hänelle töitä kirjakaupassa Dordrechtissa. Van Gogh joutui jättämään työt kuitenkin jo neljän kuukauden kuluttua, sillä hän oli käyttänyt työaikansa lähinnä Raamatun kääntämiseen ja piirusteluun.Wallace 1969, s. 12–13. Van Gogh alkoi suunnitella papiksi ryhtymistä ja aloitti vanhempiensa tuella teologian opinnot Amsterdamissa. Kreikanopinnot eivät kuitenkaan sujuneet, joten vuoden kuluttua Van Gogh lopetti. Hän kirjautui kuitenkin maallikkosaarnaajien kouluun Brysselissä vuonna 1878, mutta hän ei saanut lähetystyöpaikkaa sen seurauksena. Hän muutti Etelä-Belgian Borinagen kaivoskaupunkiin saarnaamaan, mikä toikin hänelle kuuden kuukauden kokeilujakson maallikkosaarnaajana. Hän otti Raamatun kehotukset tosissaan ja luopui omaisuudestaan. Hän muutti asumaan kojuun ja nukkui sen lattialla. Hänen perheensä huolestui jälleen, ja Theo ryhtyi suostuttelemaan Vincentiä ryhtymään taiteilijaksi.Wallace 1969, s. 13–15.

Keskusteltuaan veljensä kanssa Vincent vetäytyi pian yhdeksäksi kuukaudeksi eristyksiin. Sen aikana hänen uskonnollinen kiihkonsa laantui ja hänestä tuli järjestäytyneen uskonnon vastustaja. Samalla hän oli tehnyt päätöksen ryhtyä taiteilijaksi. Hän aloitti piirtelemällä paikallisia kaivosmiehiä. Hän yritti etsiä itselleen taideopettajaa, ja Theo tarjoutui tukemaan häntä.Wallace 1969, s. 15.

Taiteilijan ura Taideopinnot

Vaikka Van Gogh kävikin ajoittain lyhyitä aikoja taideopinnoissa, hän oli suurimmaksi osaksi itseoppinut. Hän piirsi harjoituksen vuoksi satoja yksityiskohtaisia tutkielmia ja harjoitteli asetelmien piirtämistä ja maalaamista.Wallace 1969, s. 24. Hän kehitti piirustustaitojaan myös kopioimalla Jean-François Millet’n, Jozef Israëlsin sekä muiden mestarien töitä.Beaujean 2005, s. 11, 15.

Van Gogh kävi läpi kaksi kertaa Charles Barguen piirustuskurssin, jossa kopioitiin litografioita. Hän kirjoitti veljelleen Theolle vuonna 1881: ”Huolellinen tutkiminen ja jatkuva & toistuva Barquen harjoitusten kopioiminen on antanut minulle näkemystä figuurien piirtämiseen. Olen oppinut mittaamaan ja näkemään ja etsimään pääpiirteitä, niin että Jumalan kiitos, se mikä minusta näytti äärimmäisen mahdottomalta aikaisemmin on tulossa nyt vähitellen mahdolliseksi. En ole enää luonnon edessä niin avuton kuin aikaisemmin.” Van Gogh opiskeli lisäksi Brysselin taideakatemiassa, Haagissa Anton Mauven opissa ja vuodesta 1885 alkaen Antwerpenin taideakatemiassa.Beaujean 2005, s. 15.

Vaikka Van Gogh ei kurinalaisesta taideopetuksesta välittänytkään, hänen teostensa erikoiset perspektiivit ja kirkkaat värit olivat harkittuja poikkeamia käytännöistä, jotka hän tunsi hyvin.Wallace 1969, s. 30.

Uran varhaisvuodet Hollannissa

Van Gogh oli piirrellyt jo lapsena saniaisia, kukkia ja kotinsa esineitä, ja hän oli koristellut kirjeitään piirroksilla. Hänen sukulaisistaan moni oli jo taidealalla, myöhemmin myös Theo-veli. Vincent tarvitsi myös kanavan purkaa tunteitaan ja hollantilaisia maalaisia kohtaan tuntemaansa myötätuntoa.Wallace 1969, s. 16.

Taiteilijanuransa alkuvuosina Van Gogh kuvasi paikallisia maalaisia töissään ja arkivaatteissaan. Hän halusi kuvillaan tavoittaa kohteistaan jotain olennaista ja ”herättää vakavia ajatuksia”. Hän kirjoitti: ”Työnteossa olevan maalaisen hahmon piirtäminen... on modernin taiteen tosiydin.”Wallace 1969, s. 22–23.

Van Gogh perusti ensimmäisen ateljeensa borinagelaisen hiilikaivosmiehen tupaan kesäksi 1880. Vuokran hän maksoi isänsä lähettämistä rahoista. Theo lähetti Pariisista grafiikan vedoksia kopioitavaksi ja Haagin Goupilin johtaja anatomian ja perspektiivin oppikirjoja. Syksyllä 1880 Van Gogh muutti brysseliläiseen hotelliin. Hän söi hyvin vähän ja sairastui puutostautiin, minkä takia hänen hampaansa putosivat jo vähän yli kolmenkymmenen vuoden iässä.Wallace 1969, s. 29. Hän kirjoittautui Brysselissä kuninkaalliseen taideakatemiaan ja harjoitteli siellä kipsi- ja elävän mallin piirtämistä. Hän kävi myös anatomian seminaareissa ja opetteli mittasuhteiden, perspektiivin sekä valon ja varjon kuvauksen säännöt. Hän ystävystyi taidemaalari Anthon van Rappardin kanssa ja käytti tämän ateljeeta.Beaujean 2005, s. 16.

pienois|pysty|Kylväjä, 1881 (Jean-François Millet’n mukaan). Elämä Brysselissä oli niin kallista, että Van Gogh muutti vanhempiensa luokse Etteniin keväällä 1881. Siellä hän piirsi ahkerasti, esimerkiksi tunnetun teoksensa Kylväjä. Hän rakastui palavasti serkkuunsa Kee Vosiin, joka kuitenkin peloissaan torjui kiihkeän Van Goghin rakkaudentunnustukset. Syvästi rakkaudenkipeä Van Gogh etsiytyi haagilaisen prostituoidun syliin ja muutti itsekin Haagiin. Siellä hän maalasi sukulaisensa, Haagin koulukunnan maalarin Anton Mauven opissa. Van Gogh ei kuitenkaan halunnut harjoitella kipsivaloksilla, ja miehet riitaantuivat. Van Gogh ei myöskään onnistunut saamaan epäkaupallisia teoksiaan myydyksi kaupungissa.Wallace 1969, s. 30–33.

Vincent aikoi viedä naisystävänsä vihille pelastaakseen hänet prostituutiolta, mutta Theo vastusti aietta voimakkaasti. Avioliitto ei lopulta toteutunut, vaikka Vincent jatkoikin naisen ja hänen lastensa kanssa asumista ja heidän elättämistään.Wallace 1969, s. 33–34.

Van Gogh opetteli käyttämään neljästä langasta ja puukehyksestä koottua välinettä, joka helpotti perspektiivin luomista. Hän kiinnostui myös öljyväreistä ja ryhtyi tekemään impastotekniikalla paksuja maalikerroksia, jotka saattoivat hänen myöhemmissä töissään kohota kankaasta jopa senttimetrin. Hänen väripalettinsa oli yhä harmaavoittoinen.Wallace 1969, s. 34–36.

pienois|vasen|Perunansyöjät, 1885. Van Gogh kuvasi maalauksessa tuolloin mieluisinta aihettaan, maa­seudun rahvasta, ja tavoitteli maan­läheistä kömpelyyttä.Carriere 2004, s. 290–291. Van Gogh muutti jälleen vanhempiensa luo Nueneniin loppuvuonna 1883. Pyykkihuoneeseen tehdyssä ateljeessaan Van Gogh maalasi ahkerasti maisemia, asetelmia ja maalaisväkeä. Hänen isänsä kuoli keväällä 1885. Van Gogh maalasi ensimmäisen mestariteoksena Perunansyöjät asuessaan Nuenenissa.Wallace 1969, s. 37–38. Hän teki Theo-veljensä kanssa sopimuksen, jonka mukaan Vincent sai Theolta säännöllistä kuukausikorvausta sitä vastaan, että hän luovutti tälle kaikki maalauksensa. Näin hän sai tunteen siitä, että hän oli ansainnut Theolta saamansa avun. Samalla hän kuitenkin arvosteli Theoa liiallisesta kriittisyydestä sekä siitä, ettei tämä etsinyt maalauksille ostajia riittävän aktiivisesti.Beaujean 2005, s. 12–13.

Van Gogh jätti Alankomaat lopullisesti kahdeksan kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Ensin hän meni Antwerpeniin, missä hän opiskeli taidetta muutaman kuukauden ajan. Tuona aikana hän tutki museoissa ja kirkoissa Rubensin värinkäyttöä ja alkoi itsekin käyttää aiempaa kirkkaampia värejä. Helmikuussa 1886 hän muutti Pariisiin.Wallace 1969, s. 39–40.

Pariisissa

pienois|pysty|Taide­tarvike­kauppias Père Tanguyn muotokuva, 1887. Maalauksen kirkkaat ja kontrastiset värit ennakoivat Van Goghin Arlesin-kautta. Taustalla on hänen ihailemiaan japanilaisia paino­kuvia.Carriere 2004, s. 306–307.