Kaarle II Kaljupää () ; (13. kesäkuuta 823 Frankfurt, Frankkien valtakunta – 5. lokakuuta tai 6. lokakuuta 877 Mont Cenis, Brides-les-Bains, Länsi-Frankia) oli Länsi-Frankian kuningas sekä Karolingien keisari.
Hänen vanhempansa olivat Ludvig Hurskas ja tämän toinen puoliso keisarinna Judit von Welf. Hänen isoisänsä oli kuningas Kaarle Suuri. Hänen sisarensa oli Gisela. Isän kuoleman jälkeen vuonna 840 velipuolet Lothar I ja Ludvig Saksalainen eivät olleet tyytyväisiä perinnönjakoon, ja veljesten kesken käytiin sotaa, joka päättyi Verdunin sopimukseen vuonna 843. Sopimuksen mukaan Kaarle sai valtakunnan länsiosan (tulevan Ranskan), Ludvig sai valtakunnan Reinin itäpuoliset alueet (tulevan Saksan), ja Lothar sai keisarin arvon sekä Italian, Provencen, Burgundin, Lothringenin ja Friisian.
Seuraavat vuodet olivat rauhaisia ja veljekset tapasivat säännöllisesti jonkinlaisen veljellisen yhteishallinnon ylläpitämiseksi. Lothar kuoli vuonna 855, ja rauhallinen naapuruus päättyi. Velipuoli Ludvig Saksalainen valtasi Kaarlen alueet vuonna 858, ja Kaarle pakeni Burgundiin. Vuonna 860 hän puolestaan hyökkäsi tuloksetta veljenpoikansa maille Provenceen. Samaan aikaan valtakunnassa syntyi eriasteisia kapinoita, ja normannit hyökkäilivät sen pohjoisosaan.
Vuonna 875 Kaarlen veljenpoika, keisari Ludvig II kuoli. Kaarle marssi paavi Johannes VIII:n tuella Italiaan ja kruunattiin Paviassa Italian kuninkaaksi ja Roomassa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Velipuoli Ludvig Saksalainen valtasi kostoksi Kaarlen alueita, ja Kaarlen piti palata Ranskan puolelle. Ludvig Saksalainen kuoli vuonna 876, ja Kaarle yritti hankkia vanhoja alueitaan takaisin. Paavi joutui pulaan Italiassa saraseenien kanssa, ja kutsui Kaarlea palaamaan Italiaan. Jatkuva Alppien ylittäminen kulutti voimia ja terveyttä, eivätkä Kaarlen omat joukotkaan halunneet osallistua näille kuluttaville sotaretkille. Kaarle kuoli ylittäessään Mont Cenisiä Savoijissa vuonna 877. Hänen seuraajansa oli poika Ludvig Änkyttäjä.
Kaarle Kaljupäätä pidetään sivistyneenä ja lukeneena ruhtinaana, jolla oli läheinen suhde kirkkoon. Hän haki papistosta tukea niskoittelevia aatelisia vastaan, ja valitsi lähimmät neuvonantajansa kirkonmiehistä. Hänen luonteestaan ja valtakaudestaan on hyvin erilaisia kuvauksia, kenties siksi, että itäfrankkien kronikoijat ovat olleet Ludvig Saksalaisen puolella.
Kaarle Kaljupää ei ehkä sittenkään ollut todellisuudessa kalju. Lisänimi saattoi olla keskiaikaista huumoria. Historioitsijoiden mukaan hän oli todellisuudessa paksutukkainen ja parrakas.
Avioliitot ja jälkeläiset Kaarle avioitui vuonna 842 Orléansin kreivin Odo I:n tyttären Ermentruden kanssa. Tämä kuoli vuonna 869. Vuonna 870 Kaarle avioitui Provencen Richilden (Richilde de Provence) kanssa, joka kuului lothringeniläiseen aatelissukuun.
Lapset liitosta Ermentruden kanssa:
pienoiskuva|Kaarle Kaljupää. Charles de Steubenin maalaama kuvitteellinen muotokuva, n. 1837.
Judith Flanderilainen (n. 843 – vuoden 866 jälkeen), puolisoina ensin Wessexin kuningas Ethelwulf, sitten tämän poika kuningas Ethelbald ja kolmanneksi Flanderin rajakreivi Baldwin I Ludvig Änkyttäjä (846–879) Kaarle Lapsi /Nuori (847–866), Akvitanian kuningas Lothar Ontuva (848–866), ryhtyi munkiksi 861 ja toimi Saint-Germain-d'Auxerren luostarin apottina Karloman (849–876) Rotrude (852–912), nunna, Saint-Radegunden luostarin abbedissa Ermentrud (854–877), nunna, Hasnonin luostarin abbedissa Hildegarde (856), kuoli sylilapsena Gisela (857–874) Godehilde (864–907)
Lapset liitosta Richilden kanssa:
Rothilde (871–929), puolisoina ensin Bourgesin kreivi Hugues ja sitten Mainen kreivi Roger Drogo (872–873), kuoli sylilapsena Pippin (873–874), kuoli sylilapsena nimeltä tuntematon poika (syntyi ja kuoli 875) Charles (876–877), kuoli sylilapsena
Katso myös Luettelo frankkien kuninkaista Lähteet
Aiheesta muualla
Charles II Encyclopaedia Britannica 1911. Wikisource.
Luokka:Frankkien kuninkaat Luokka:Vuonna 823 syntyneet Luokka:Vuonna 877 kuolleet Luokka:Italian kuninkaat