Valkopäätiainen (Cyanistes cyanus) on sinitiaiselle läheistä sukua oleva tiainen, jota tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolisilla alueilla. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi ja viihtyy paikkalintuna erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Koko ja ulkonäkö Valkopäätiainen on pituudeltaan 12–13 cm, ja se painaa 11–13 g. Se on kuin sinitiaisen vaalea kopio: päälaki ja alapuoli ovat valkoiset ja siivellä on valkoiset kuviot. Pyrstössä on laajat valkoiset reunakuviot. Muu puku on väriltään hailakan sininen.
On esitetty, että viimeinen jääkausi eristi sini-/valkopäätiaislajin kahdeksi erilliseksi populaatioksi, joiden muuntelu kehittyi eri suuntaan. Lajit risteytyvät keskenään.
Levinneisyys Valkopäätiaista tavataan Tyyneltämereltä Itä-Eurooppaan, Siperian eteläpuolella. Laji on paikkalintu, vaikka joskus esiintyy lyhytmatkaista vaeltelua. Sen elinalueen laajuus on 17,9 miljoonaa neliökilometriä, ja sen kanta on elinvoimainen.
Valkopäätiaisen Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 2 500 – 7 900 paria, joista 85 prosenttia eli 2 000 – 7 000 paria Venäjän Euroopan puoleisilla alueilla; Valko-Venäjän kanta on 500–800 paria ja Ukrainan 10–50 paria. Uhanalaisuudeltaan laji on luokiteltu Euroopassa silmälläpidettäväksi lajiksi. Maailman kannan on arvioitu olevan noin seitsenkertainen Euroopan kantaan verrattuna.
Suomessa valkopäätiainen on havaittu vuoden 2024 loppuun mennessä Birdlife Suomen rariteettikomitean hyväksymänä 18 kertaa. Lisäksi tunnetaan kahdeksan havaintoa valkopäätiaisen ja sinitiaisen risteymästä sekä 24 havaintoa linnuista, joista rariteettikomitea ei ole voinut täysin poissulkea risteymän mahdollisuutta.
Elinympäristö Valkopäätiainen viihtyy erityisesti joenvarsien lehtimetsissä.
Lisääntyminen
Valkopäätiainen pesii puussa tai seinässä olevaan koloon. Naaras munii kymmenkunta valkoista munaa, joissa on punaruskeita pilkkuja. Se hautoo kaksi viikkoa. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia 17–20 päivän ajan.
Ravinto Valkopäätiainen syö keväästä syksyyn hyönteisiä ja muita selkärangattomia, talvella siemeniä ja pähkinöitä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuorisalo, Timo (artikkelissa Evoluutio ei ole uskon asia, toim. Roope Lipasti) 2006: – Turun Sanomat. Viikkoliite 9.9.2006 s. 3. Turku. Järvinen, Hannu M. & Rauste, Visa 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* pesivänä Tohmajärvellä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY. Hurme, Timo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Vaasassa 1973. – Lintumies 2.1976 s. 58. SLY. Jokinen, Markku, Jussila, Matti, Kuikka, Yrjö, Lehtinen, Ossi, Palmgren, Jörgen & Uusivuori, Pertti 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Helsingissä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY. Lehtonen, Raimo 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* risteytyneenä sinitiaisen kanssa Turussa. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY. Liesma, Jorma 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Valkeakoskella 1975. – Lintumies 2.1976 s. 60. SLY. Tiussa, Jouko 1976: Valkopäätiainen Parus cyanus* Pyhäselällä 1973. – Lintumies 2.1976 s. 59. SLY.
Luokka:Tiaiset