Menestysteologia (tunnetaan myös nimellä Uskon Sana tai terveyden ja vaurauden evankeliumi, kansankielellä mennarismi) on uskonnollinen oppi, jonka mukaan vauraus on moraalisen luonteen, ahkeruuden ja uskon luonnollinen tuote. Liikettä pidetään myös sosiaalidarwinismin uskonnollisena ilmentymänä.Brown, J. C. Gospel of Wealth Teoksessa Siihen sisältyy ajatus, jonka mukaan usko, myönteinen puhe ja lahjoitukset uskonnollisiin tarkoituksiin voivat johtaa taloudelliseen menestykseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Se korostaa ajatusta, että Jumala palkitsee uskovat aineellisella vauraudella ja terveydellä merkkinä jumalallisesta suosiosta. Kristinuskon piirissä ajattelua esiintyy erityisesti tietyissä karismaattisissa tai helluntailaisissa piireissä. Käsityksen mukaan menestysteologian lupauksen ovat saavutettavissa vahvan uskon, myönteisen julkisen tunnustuksen sekä uhrautuvaisen asenteen kautta.
Menestysteologian juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, jolloin liikkeen varhaisessa ajattelussa keskittyttiin uskoon ja yksilön mielen voimaan avata Jumalan siunauksia myönteisen ajattelun ja puheen kautta. Uuteen ajatteluun perustuvaa E. W. Kenyonin teologiaa popularisoitiin itseapu-genressä ja levisi helluntailaisuuden piirissä. 1920- ja 1930-luvulla esiintyi myös muita samasta ajattelusta vaikutteita saaneita kristillisyyden muotoja. 1940- ja 1950-luvuilla F. F. Bosworthin uskon laista vaikutteita saaneet saarnaajat perustivat herätyksiä ja saarnoihin yhdityi uusia teologisia käsityksiä varallisuudesta ja "siemenuskosta".
1960-luvulta lähtien menestyksen evankeliumi jatkoi kasvuaan karismaattisissa herätyksissä leviten katolisiin ja valtavirran protestanttisiin kirkkoihin. Samoihin aikoihin monet saarnaajat alkoivat rakentaa seurakuntia, koulutuskeskuksia sekä radio- ja televisiopalvelutyötä levittääkseen sanomaansa. Julkisuuteen nousi tämän myötä monia saarnaajia. Liike kohtasi 1980-luvulla suuren kriisin, kun saarnaajia syytettiin taloudellisista ja eettisistä väärinkäytöksistä. Tilalle nousseet saarnaajat korostivat vahvemmin lempeää sanomaa ja ammattimaista toimintaa, joka kiteytyi teemaan "Jumala haluaa siunata sinua". Helluntailaisuuden piirissä syntynyt liike vetosi 2000-luvulla useisiin eri etnisiin, kirkkokunnallisiin, rodullisiin ja taloudellisiin taustoihin kuuluviin uskovaisiin.
Menestysteologian ydinväitteissä terveyttä pidetään uskon voimaa osoittavana mittarina, vaurautta Jumalan antamana siunauksena ja voittoa tai läpimurtoa hengellisenä ja laillisena oikeutena. Liikkeen juuret ovat sosiaalidarwinismissa ja amerikkalaisessa edistysuskossa. Vaurauden evankeliumi perustuu Andrew Carnegien samannimiseen esseeseen, jonka mukaan rikkaille kuuluu oikeus suureen varallisuuteen niin kauan kuin he vastavuoroisesti auttavat kehittämään aloitteellisuutta muissa. Henry Ward Beecher yhdisti vaurauden evankeliumin kalvinistiseen syntiteologiaan, mikä korosti entisestään, että ihmisten taloudellinen asema oli Jumalan säätämä ja riippui henkilön syntitilasta. Tässä uskonnollisessa tulkinnassa kilpailun laki korvasi kaitselmuksen.
Kriittisten näkemysten mukaan menestysteologinen opetus haastaa perinteiset kristologiset tulkinnat erityisesti parantamisen ja aineellisen vaurauden, saarnaajien henkilökohtaisen aseman ja rahan keräämisen sekä yliluonnollisen maailmankuvan ja siihen perustuvien lupausten käsittelyn suhteen. Kriittisten näkemysten mukaan aineellisen vaurauden korostaminen sisältää riskin vaurauden pitämisestä epäjumalana.
Liikkeen keskeinen arvostelu liittyy siihen, että liike ei pidä esillä sanomaa ristiinnaulitusta Kristuksesta, jota pidetään kristillisiä kirkkoja yhdistävänä sanomana. Täten arvostelijat pitävät liikettä epäraamatullisena ja harhaoppisena, sillä liikkeen väitettä kristillisyydestä ei voida perustella. Tähän näkemykseen liittyy myös käsitys, ettei kristittynä oleminen tarkoita helppoa elämää, vaan ristin kantamista. Vaurauden teologian on katsottu auttaneen muovaamaan kapitalismin kehitystä sekä Amerikan kultakautta. Liikettä ovat vastustaneet myös kristilliset sosialistit ja sosiaalisen evankeliumin liike.
Määritelmä Menestysteologia on oppi, joka painottaa uskovien ajallista menestymistä. Menestysteologinen kirjallisuus kertoo yleensä tämän tarkoittavan terveyttä, aineellista rikkautta eli rahaa, suurta omaisuutta, parhaimpia autoja ja kalleimpia vaatteita.Pyykkönen, s. 30–31Hagin, Toimiva usko, s. 84, 94Hiltunen 1986: 130–136.Kenneth Hagin, Uskovan auktoriteetti. s. 6–7
Menestysteologia tarkoittaa oppia, joka perustuu Kenyonin ja Kenneth Haginin opetuksiin. Menestysteologiksi sanotaan tällöin ihmistä, joka opettaa samaa oppia kuin Kenneth Hagin.Hiltunen, s. 25–27Halme, s. 110Pyykkönen, s. 43
Kuten mitä tahansa oppia, menestysteologiaakin tuovat esille erilaiset ihmiset monella eri tavalla. Useimmiten menestysteologisessa opetuksessa tulevat vahvasti esille Kenyonin ja Haginin keskeisemmät opetukset, toisinaan jätetään menestysteologian opetuksista eniten kritisoitu ja vastustettu JDS-opetus vähäisempään osaan.
Silloin kun ihmisen opetetaan olevan Jumalan veroinen tai jopa Jumala ja opetetaan ihmisen olevan voimattoman Jeesuksen yläpuolella ja Pyhän Hengen opetetaan olevan voiman, joka palvelee uskovia toteuttaen oikeiden metodien kautta esitettyjä käskyjä, ollaan menestysteologiassa.Pyykkönen, s. 61-62, 78
Kun usko nähdään Jumalasta irrallaan olevana voimana, jota voidaan hallita oikeiden metodien avulla, sairaiden parantamisessa ja ajallisen menestymisen tavoittelussa, positiivisen tunnustamisen ja Jeesuksen nimeen liitetyn uskovan auktoriteettivoiman kautta, sekä mielikuvatekniikka visualisoinnin kautta, ollaan menestysteologiassa.Pyykkönen, s. 66–78, 111-112
Historia Menestysteologian juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, jolloin liikkeen varhaisessa ajattelussa keskittyttiin uskoon ja yksilön mielen voimaan avata Jumalan siunauksia myönteisen ajattelun ja puheen kautta. E. W. Kenyonin teologia, yhdisti Uuden ajattelun (New Thought) metafyysisiä näkemyksiä joita popularisoitiin kasvavassa itseapu-genressä. Kenyonin teologia levisi nuoren helluntaialisuuden piirissä toimivien parantajaevankelistojen kautta, joista kuuluisin oli F. F. Bosworth. Muita Uudesta ajattelusta vaikutteita saaneita kristillisyyden muotoja esiintyi 1920- ja 1930-luvun itseapujulistajilla, kuten Father Divinen rauhanlähetysliikkeessä sekä United House of Prayer -yhteisössä.Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 90
thumb|right|Kenneth E. Hagin 1940- ja 1950-luvuilla monet Bosworthin uskon laista vaikutteita saaneet helluntailaiset pastorit, kuten Oral Roberts, William Branham, T. L. Osborn, A. A. Allen ja Gordon Lindsay, perustivat herätyksiä eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. 1950-luvun alussa saarnoihin yhdistyi uusia teologisia käsityksiä varallisuudesta ja "siemenuskosta", jonka mukaan seurakunnalle annetut lahjoitukset palautuisivat uskoville moninkertaisina. Uskon Sana -liikkeen perustaja Kenneth E. Haginin kerrotaan oppineen Kenyonilta ns. JDS-opin. Hagin perusti vuonna 1974 Oklahoman osavaltioon, Tulsan kaupunkiin Rhema Bible Institute -raamattukoulun.D. R. McConnell, s. 55Rhema.orgHiltunen, s. 29E.W. Kenyon, The Father and His Family, s. 126–127, 133, 135–138, 194–202
1960-luvulle tultaessa varsinaiset parantamisherätykset hiipuivat, mutta menestyksen evankeliumi jatkoi kasvuaan karismaattisissa herätyksissä, jotka levisivät katolisiin ja valtavirran protestanttisiin kirkkoihin. Liike saavutti keskiluokkaista yleisöä, suurempaa arvostusta ja laajempaa kuulijakuntaa helluntailiikkeen ulkopuolella. Samoihin aikoihin monet saarnaajat alkoivat rakentaa seurakuntia, koulutuskeskuksia sekä radio- ja televisiopalvelutyötä levittääkseen sanomaansa. Julkisuuteen nousivat saarnaajat kuten Rex Humbard, Robert Schuller sekä Jim ja Tammy Bakker. 1980-luvulla liike kohtasi suuren kriisin, kun useita televisio-evaneklistoja syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä ja sopimattomasta seksuaalisesta käytöksestä. Myös Norman Vincent Peale ja Napoleon Hill ovat vaikuttaneet merkittävästi menestysteologian leviämiseen.Hiltunen, s. 17–23Pyykkönen, s. 23–27The seduction of chtistianity, s. 14–28Lutzer, DeVries, Satans Evangelistic Strategy for This New Age, s. 119–120Halme, s. 108–109
1980-luvun kriisin jälkeen uusia henkilöitä nousi tilalle lempeämällä sanomalla ja ammattimaisemmalla toiminnalla. Liikkeen sanoma yhdistyi vahvasti saman teeman ympärille: Jumala haluaa siunata sinua. Henkilöt kuten Joel Osteen, T. D. Jakes ja Joyce Meyer lupasivat kristityille voimaa vaatia taloudellista ja fyysistä hyvinvointia myönteisen ajattelun ja puheen kautta. Alkujaan helluntaialisuuden piirissä vaikuttanut vetosi 2000-luvulla liike useisiin eri etnisiin, kirkkokunnallisiin, rodullisiin ja taloudellisiin taustoihin kuuluviin uskovaisiin.
thumb|left|300px|Saarnaaja Robert H. Schullerin Garden Grove Community drive-in-kirkko. thumb|right|100px|Saarnaaja Robert H. Schuller thumb|right|100px|Saarnaaja Napoleon Hill
Keskeiset opetukset Menestysteologian keskeisimmät opetukset tulevat hyvin selvästi esille menestysteologien keskuudessa arvostettujen ja kunnioitettujen opettajien, kuten Kenneth Haginin, Sten Nilssonin, Ulf Ekmanin ja E. W. Kenyonin teoksissa. Näissä teoksissa korostuvat tässä artikkelissa mainitut keskeiset opetukset, joiden perusteella menestysteologia tunnetaan.
Menestysteologia korostaa erityisesti opetusta taloudellisen, terveydellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamisesta positiivisen tunnustuksen avulla, opetusta Jeesuksen nimen käytöstä ja uskovan auktoriteetista.
Näkemys sovituksesta Menestysteologian näkemys sovituksesta perustuu E. W. Kenyonin JDS-opetukseen, jonka mukaan Jeesus ei sovittanut ihmisten syntejä kuollessaan ristillä, kuten monet muut suuntaukset opettavat. Menestysteologia opettaa että sovitus tapahtui helvetissä.Reichmann, s. 86
Sovitukseen sisältyvät myös terveys ja rikastuminen laillisena oikeutena.Sten Nilsson, Vapauttava usko, s.63Hagin, Uskovan auktoriteetti, s. 67-72Partridge, Uusien uskontojen käsikirja, s. 91
Kenyonin opetuksen mukaan Aatami ja Eeva kuolivat paratiisissa hengellisesti, mikä tarkoittaa sitä, että Jumalan Pyhä Henki poistui heistä ja saatanan henki tuli heihin. Uudestisyntyminen nähdään tapahtumana, jossa ihmisen henki virkoaa eloon, jolloin ihminen on palannut täysin alkuperäiseen tilaansa henkenä.Reichmann, s. 20Hagin, Toimiva usko, s. 23Cho, Pelastus, parantuminen, menestys, s. 177
E. W. Kenyonin JDS-opetuksen mukaan Jeesuksen uudestisyntyessä helvetissä Jeesus sai Saatanan luonnon tilalle Jumalan luonnon.Reichmann, s. 26, 88
E. W. Kenyonilta peräisin oleva JDS-oppi on menestysteologian keskeisin opetus, jonka mukaan Jeesus kuoli hengellisesti, joutui helvettiin ja sai Saatanan luonnon joutuen Saatanan valtaan. Oltuaan helvetissä kolme päivää ja yötä Jumala vanhurskautti Jeesuksen ja hän uudestisyntyi helvetissä. Tämä oppi poikkeaa yleisestä kristillisestä käsityksestä.Hagin, Jeesuksen nimi, 22–26Hiltunen, s. 72–79Reichmann, s. 26, 86–89Pyykkönen, s. 54–60D. R. McConnell, s. 126–128Kuosmanen, Raamatun opetuksia, s. 59, 70, 73 JDS-oppi esiintyy nykyisinkin menestysteologien käyttämässä kirjallisuudessa, kuten E. W. Kenyonin, Kenneth Haginin, Sten Nilssonin, Younggi Chon ja Paul E. Billheimerin teoksissa.Hiltunen, Superuskovat, s. 34
Monet menestysteologit uskovat, että uskova ihminen ei voi tehdä syntiä. Heidän oppinsa mukaan ihminen on henki, ja koska henki on uudestisyntynyt, se ei tee syntiä. Tämän opin mukaan uudestisyntyneen ihmisen henki on täydellisesti vanhurskas.Reichmann, s. 24, 27 Jos ihminen tekee syntiä, sitä tekee silloin sielu tai ruumis mutta ei uudestisyntynyt henki. Synti johtuu siitä, että henki ei ole vielä ottanut ihmisen sielua tai ruumista täysin hallintaansa. Mutta uudestisyntynyt ihminen itse, joka on menestysteologien mukaan henki, ei heidän mukaansa voi tehdä enää syntiä.Tapani Suonto: Risti vai menestys?Hiltunen, s. 112–113
Näkemys uskosta