Helluntaiherätys, helluntailaisuus eli helluntailiike on yksi maailman suurimmista kristinuskon protestanttisista suunnista. Helluntailiike koostuu monin tavoin ajattelevista ja toimivista kirkoista ja yhteisöistä. Helluntailaisuutta yhdistää Pyhän Hengen kasteen sekä protestanttisten periaatteiden, kuten raamatullisuuden, pelastuskäsityksen ja yleisen pappeuden, painottaminen. Helluntailaisuudessa korostetaan paikallisseurakuntien itsenäisyyttä. Käytännön tasolla seurakuntien järjestäytyminen ja toiminta eroavat maittain. Laajemmassa merkityksessä helluntailais-karismaattinen liike toimii myös uudistus- ja herätysliikkeenä muiden kirkkokuntien sisällä.
Helluntailaisuus jaetaan perinteisesti kolmeen kehitysvaiheeseen: klassiseen helluntaiherätykseen, karismaattiseen liikkeeseen muiden kirkkokuntien sisällä ja uuskarismaattisuuteen. Helluntaiherätyksen juuret ovat yhdysvaltalaisessa metodismissa ja pyhitysliikkeessä.Ahonen, s. 10–15.Ruohomäki, s. 66–69.Helluntailainen, s. 13, 24, 26–28, 28–29.Heino, s. 83. Kansainvälinen helluntaiherätys sai alkunsa 1900-luvun alussa Los Angelesin Azusa-kadun herätyksestä vuonna 1906. Maailmanlaajuisesti merkittävä helluntailainen kirkkokunta on Assemblies of God, jolla on 65 miljoonaa jäsentä.Scheuermann, Rochelle Cathcart: Assemblies of God. Teoksessa Klassisella helluntailaisuudella arvioitiin vuonna 2016 olevan lähes 300 miljoonaa seuraajaa. Vuonna 2021 helluntailais-karismaattisten kirkkojen seuraajia oli yli 655 miljoonaa. Helluntailaisuus on erityisen vahvaa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.Herberts 1995, s. 203–205.
Suomessa helluntaiseurakuntien jäsenmäärä on noin henkilöä. Monet Suomen helluntaiseurakunnista ovat järjestäytyneet Suomen Helluntaikirkkoon, jolla on yli 12 000 henkilöjäsentä. Suomalaisia helluntailaisia toimijoita ovat esimerkiksi kustantamo Aikamedia, joka julkaisee muun muassa Ristin Voitto -lehteä, sekä lähetysjärjestö Fida International.
Oppi ja tunnuspiirteet
Helluntailaisuus on kristillinen liike, joka sisältää useita eri kirkkoja ja yhteisöjä, ja se on uudistus- ja herätysliike muiden kirkkokuntien sisällä. Helluntailaisuus painottaa yleisiä protestanttisia periaatteita, kuten raamatullisuutta, pelastuskäsitystä, yleistä pappeutta ja seurakuntien itsehallintoa. Monet suuret helluntaikirkot ovat kirjanneet tärkeimmät opinkappaleensa, kuten Suomen Helluntaikirkko on tehnyt.
Raamatullisuus ja pelastuskäsitys
Helluntailaiset uskovat Raamatun olevan Jumalan sana ja uskonelämän auktoriteetti. He ovat osa protestanttista perinnettä ja uskovat pelastumiseen yksin armosta. He painottavat henkilökohtaista uskonratkaisua ja elämänmuutosta uskon kautta.
Seurakuntien itsenäisyys ja yleinen pappeus
Helluntailaiset uskovat, että paikalliset seurakunnat ovat itsenäisiä yhteisöjä, jotka koostuvat vapaaehtoisesti liittyneistä, uskonsa tunnustaneista ja kastetuista jäsenistä. Tämä periaate pätee myös niissä maissa, joissa helluntaiseurakunnat ovat järjestäytyneet katto-organisaatioon. Helluntailaisuus tunnustaa kaikkien uskovien pappeuden.
Helluntailaisten tärkeä kohtaamispaikka on joka kolmas vuosi järjestettävä maailmankonferenssi. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran Zürichissa vuonna 1947. Konferenssi on järjestetty myös Helsingissä vuonna 1964 ja toisen kerran vuonna 2025. Euroopan tasolla helluntaikirkot kokoontuvat Euroopan helluntaikonferenssiin. Pohjoismaiden helluntaiyhteisöt tekevät yhteistyötä Pohjoismaiden helluntaiyhteisö -verkoston kautta.
Helluntailiikkeet
Helluntailainen kristillisyys jaetaan perinteisesti kolmeen kehitysvaiheeseen: Klassinen helluntailaisuus: klassisella helluntailaisuudella tarkoitetaan 1900-luvun alussa syntynyttä helluntaiherätystä, johon myös Suomen helluntaiherätys lasketaan kuuluvaksi. Karismaattinen liike: karismaattisuudella tarkoitetaan 1960-luvulta lähtien kirkkokunnissa vaikuttaneita helluntailaisia liikkeitä, joista suurin on katolinen karismaattisuus. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vaikuttaa muun muassa Hengen uudistus kirkossamme -yhteisö. Uuskarismaattisuus: uuskarismaattisuuteen kuuluvat muut kristilliset liikkeet ja yhteisöt, jotka noudattavat vastaavanlaista hengellisyyttä.
Historia
Helluntaiherätyksen synty
pienois|Apostolic Faith Mission -seurakuntarakennus Los Angelesin Azusa-kadulla vuonna 1907. Helluntaiherätyksen juuret ovat 1800-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttaneissa baptisti- ja metodistikirkkojen pyhitysliikkeissä. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaista perustajaa, mutta helluntailiikkeen synty yhdistetään metodistipastori Charles Fox Parhamiin ja hänen Kansasiin perustamaansa raamattukouluun. Parhamin johtamassa rukoustilaisuudessa Agnes Oznam sai Pyhän Hengen kasteen ja alkoi puhua kielillä. Pian sen jälkeen sama ilmiö koettiin Parhamin ja muiden oppilaiden keskuudessa.
Parhamin opetuksia seurannut pastori William J. Seymour johti Los Angelesin Azusa-kadun herätystä vuosina 1906–1909, jolloin kymmenet tuhannet ihmiset kokivat Pyhän Hengen kasteen. Herätys sai maailmanlaajuista huomiota ja teki helluntailaisuudesta kansainvälisen liikkeen. Aluksi helluntailaisuus toimi kirkkojen sisäisenä uudistusliikkeenä, mutta muodosti pian omia seurakuntia, kun monet kirkot suhtautuivat liikkeeseen varauksellisesti tai vihamielisesti.Melton 2005, s. 60–61.
Teologiset kysymykset jakoivat helluntailiikettä alkuaikoina. Pastori William H. Durham ei hyväksynyt pyhitysoppia, vaan hänen mukaansa Pyhän Hengen kaste oli tarjolla kaikille uskoville ilman pyhityskokemusta. Durhamin näkemykset vetosivat sellaisiin helluntailaisiin, joilla ei ollut metodisti- tai baptistitaustaa. Vuonna 1914 helluntailiikkeestä erosi ykseyshelluntailaisuuden haara, joka kieltäytyi tunnustamasta perinteistä kolminaisuusoppia ja kastoi yksinomaan Jeesuksen nimeen.
Azusa-kadun herätyksestä tuli ajan mittaan alkuperäisen helluntailaisuuden symboli ja monen 1900-luvun helluntailaisen kirkkokunnan alkujuuri. Azusa-kadun herätyksestä alkunsa saaneita kirkkokuntia ovat muun muassa Apostolic Faith Church of God, Pentecostal Assemblies of the World sekä Assemblies of God. Myös olemassa olevista kirkkokunnista, kuten Church of God in Christ ja Tennesseen Church of God, tuli helluntailaisia.McGraith 2000, s. 233
Helluntaiherätys protestantismin kaaviossa:
Helluntailaisuuden leviäminen Eurooppaan
Azusa-kadun herätyksen vaikutus ulottui myös Yhdysvaltain rajojen ulkopuolelle. Lähetystyöntekijöitä ja uteliaita pappeja tuli eri puolilta tutustumaan Azusaan, ja he veivät mukanaan kasteen kokemuksen sekä herätysten teologian. Helluntailaista sanomaa veivät Eurooppaan erityisesti Cecil Polhill sekä norjalainen Thomas Ball Barratt. Barrattin Norjassa alkanut herätys rohkaisi anglikaanipastori Alexander Alfred Boddya panemaan alulle uuden herätyksen, ja vuonna 1908 tunnustuskuntien välinen helluntailaiskeskus aloitti toimintansa Englannin Sunderlandissa.
Englannissa herätyskristillisyys kehittyi erityisesti työväenluokan piirissä. 1920-luvun keskivaiheilla Britannian kolme merkittävää helluntailaisryhmitymää olivat presbyteerinen Elim Foursquare Gospel Church, kongregationalistinen Assemblies of God sekä karismaattinen Apostolic Church.
Saapuminen Pohjoismaihin
pienois|vasen|Kuva Tukholman Filadelfiakirkon kokouksesta marraskuussa 1930. Helluntailaisuus levisi Eurooppaan norjalaisen metodistipapin Thomas Ball Barrattin toiminnan ansiosta. Barratt oli Yhdysvaltain matkallaan kosketuksissa Azusa-kadun herätyksen kanssa. Norjaan paluunsa jälkeen, vuonna 1906, Barratt alkoi pitämään kokouksia, joissa puhuttiin armolahjoista, henkikasteesta ja kielilläpuhumisesta. Barratt piti kokouksia myös Tukholmassa.
Mielenkiinto helluntailaisuutta kohtaan heräsi Suomessa, kun Kotimaa-lehti julkaisi raportteja Barrattin Tukholman kokouksista. Barratt piti kokoussarjan Suomessa, helluntaiherätyksen äidiksi kutsutun Hanna Castrénin kotona vuonna 1911. Pekka Brofeldt raportoi kokouksista Kotimaa-lehdessä, ja alkuvaiheessa hänestä muodostui liikkeen isähahmo. Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsingissä vuonna 1915. Vuonna 1920 vakiintunutta seurakuntajärjestystä kannattaneesta helluntaiherätyksestä jakautui vapaata järjestäytymistä ja avointa ehtoollisyhteyttä kannattanut Helluntaiystävät. Vuonna 1960 pääliikkeestä jakautui Vapaa helluntaiherätys, joka palasi liikkeeseen vuonna 1980. Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä oli kastetut jäsenet ja perhepiirit mukaan lukien yli 100 000 ihmistä. Vuonna 2003 liike järjestäytyi Suomen Helluntaikirkko -nimiseksi yhdyskunnaksi. Kaikki helluntaiseurakunnat eivät ole kuitenkaan liittyneet mukaan järjestöön.
1960-luvun nuorisoherätykset
pienois|Kuva helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssista 2006. Helluntaiherätykselle oli alkuaikoina ominaista luottamus Joelin kirjan profetian täyttymiseen ja liikettä on seurannut joukko uusia, pienempiä ja suurempia herätyksiä. 1960-luvulla syntyivät muun muassa herätystä uudistava Maranata-liike ja Jeesus-liike sekä tiiviisti tämän yhteydessä karismaattinen liike. Jeesus-liike ja karismaattinen liike rakensivat yhteyttä kaikkien kristittyjen välille ja myös helluntailiikkeen julistus koki uudistuksen karismaattisuuden suhtautuessa myönteisesti Pyhän Hengen työhön.Herberts 1995, s. 207–209. Jeesus-liikkeen epämuodollinen tyyli, matala hierarkia ja musiikillinen tyyli auttoivat helluntailaisten läpimurrossa valtavirtaan.
1960-luvun nuorisoherätys tuli tunnetuksi newyorkilaisen jengijohtaja Nicky Cruzin uskoontulosta sekä pastori David Wilkersonin toiminnasta 1950- ja 1960-luvun New Yorkissa. Nicky Cruzin tarinaa kuvaavasta Risti ja linkkuveitsi -kirjasta tuli kansainvälinen myyntimenestys ja kirja julkaistiin myös Suomessa 1965. Cruzin tarina vaikutti niin sanotun Jeesus-herätysten leviämiseen ja evankelioimistyöhön. Wilkersonin perustama Teen Challenge -toiminta kasvoi 1960-luvulta alkaen kansainväliseksi.
Kansainvälinen nuorisoherätyksen aalto vaikutti myös Suomen helluntaiseurakunnissa ulospäin suuntautuvan evankelioimistyön voimistumiseen ja muun muassa Kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n perustamiseen vuonna 1971. Erityisesti Ritu Ylipahkalan uskoontulo nousi 1970-luvun herätyksen symboliksi.
1980-luvun kasvu
pienois|Jyväskylän helluntaikirkko Hippoksella syyskuussa 2019. 1980-luvulla helluntaiherätys levisi erityisen voimakkaasti kolmannessa maailmassa ja kansainvälinen helluntailiike kasvoi runsaasti. Uudessa herätyksessä oli vahvoja karismaattisia piirteitä. Euroopassa kasvu on Pohjoismaita lukuun ottamatta jäänyt pienemmäksi. 1980-luvulta lähtien herätys vaikutti vahvasti uskonnolliseen elämään, ja sekä Ruotsissa että Suomessa perustettiin uusia seurakuntia. 1970- ja 1980-luvuilla helluntaiherätys koki voimakasta kasvua Suomessa ja erityisesti herätyssaarnaaja Niilo Yli-Vainio jätti kasvun johtohahmona jälkensä suomalaiseen uskonnolliseen elämään. Yli-Vainion kokoukset keräsivät runsaasti väkeä ja herätykseen osallistuivat niin luterilaiset kuin vapaakirkolliset.
Nykyaikainen helluntailaisuus
2000-luvulla helluntailaisuus on kyennyt vastaamaan monin paikoin maallistumiskehityksen haasteeseen. Esimerkiksi Australiassa suurimmat seurakunnat, kuten Hillsong Church, Planet Shakers, Riverside Church ja Paradise Church, ovat poikkeuksetta helluntailaisia. Vuonna 2016 helluntailaisten määrä oli kasvanut kymmenessä vuodessa noin 40 000:lla niin, että jäseniä oli yli 260 000. Erityisesti alle 30-vuotiaat ovat muodostaneet suuren kävijäkunnan. Suomessa seurakuntien toiminta- ja johtajuuskulttuurin uudistamiseen pyrkiviä helluntailaisia tai helluntailaistaustaisia seurakuntia ovat muun muassa Station Jokela, Tampereen helluntaiseurakunta, Fila Church Helsinki, Seinäjoen helluntaiseurakunta ja Houm Church.
Helluntaiherätys nykyään
pienois|Helluntaikonferenssi Brasiliassa vuonna 2017.