Maria Catharina Wiik (3. elokuuta 1853 Helsinki – 19. kesäkuuta 1928 Helsinki) oli 1800-luvun arvostetuimpia suomalaisia taide­maalareita.Sinisalo, Soili: ”Maria Wiik”, Taiteilijattaria, s. 24. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto.

Wiik maalasi runsaasti henkilö- ja muoto­kuvia sekä asetelmia. Wiikin vuonna 1881 maalaama muoto­kuva sisarestaan Hilda Wiikistä hyväksyttiin Pariisin salonkiin.Valtion taidemuseo. Wiikin maalaukset olivat yleensä pieni­kokoisia. Suurin hänen maalauksistaan on Huono omatunto (1886), joka on kooltaan 128×81 cm.Valitut Palat.

Elämä pienoiskuva|upright=0.50|vasen|Omakuva, 1917 Nuoruus Maria Wiikin isä oli Uudenmaan lääninarkkitehti Jean Wik (tai Wiik). Maria Wiik opiskeli taidetta Adolf von Beckerin yksityiskoulussa vuonna 1873, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1874, sekä Severin Falkmanin yksityisoppilaana vuosina 1874–1875.

Matkoja maailmalle Hän jatkoi Pariisissa taideopintojaan vuosina 1875–1876. Naiset eivät päässeet opiskelemaan Académie des Beaux-Artsiin, mutta hän sai opettajakseen Tony Robert-Fleuryn Académie Julianissa. Syksyllä hänen isänsä kuoli ja Wiik palasi takaisin Suomeen. Vuonna 1880 Wiik toimi lukuvuoden verran Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sijaisopettajana. Toisen Pariisin-matkansa hän teki vuosina 1877–1880, kolmannen vuonna 1879 Normandiaan yhdessä Amélie Lundahlin kanssa, jonka kanssa vietti Pariisissa myös talven 1881–1882.

Vuonna 1883 Wiik lähti ystävänsä Helene Schjerfbeckin kanssa jälleen Pariisiin työskentelemään joksikin aikaa muun muassa Bouvet’n ateljeehen Puvis de Chavannesin johdolla. Kesällä 1883 he matkustivat Bretagneen, vuonna Wiik yksin vuonna 1895 Italiaan ja vuosina 1887–1888 he matkustivat jälleen yhdessä St Ivesiin, Englantiin.Suomen kuvataiteilijat -matrikkeli. Tammikuussa 1889 Wiik ja Schjerbeck matkustivat Pariisin maailmannäyttelyyn. Matkojen myötä Wiikin teoksiin tuli lisää psykologista tarkkuutta ja tunnelmallisuutta. Wiikin parhaina teoksina pidetään hänen 1880-luvun tuotantoaan. Wiikin ehkä tunnetuin maalaus on Ateneumissa oleva Maailmalle, vuodelta 1889. Teos palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla vuonna 1900.

Viimeiset vuodet Wiikin sisar Hilda kuoli 1896 ja se vaikutti maalauksiensa tyyliin joissa alkoi näkymään surullinen tunnelma, ja viimeisinä vuosina maalaamista vaikeutti silmäsairaus mikä teki ajoittain maalaamisen mahdottomaksi ja vaikutti teosten taiteelliseen laatuun. Vuonna 1905 Wiik osallistui ensimmäiseen naistaiteilijoiden näyttelyyn Ateneumissa. Elämänsä loppuvuodet hän vietti kotimaassa, ja viimeiset työnsä hän maalasi noin vuonna 1923.Sinisalo, Soili: Maria Wiik, s. 24–30. Taiteilijattaria. Ateneumin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Turun taidemuseon näyttelyluettelo 1981. Suomen taideakatemian näyttely- ja tiedotusosasto. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 1923.

Kuoleman jälkeen Wiik on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Krohnien perhehautaan. Wiikin muistonäyttely pidettiin vuonna 1929 Taidehallissa. Sekä Hämeenlinnan taidemuseossa että Oulun taidemuseossa järjestettiin vuonna 2000 Wiikin maalausten näyttelyt.

Vuonna 1954 ilmestyi Pia Katerman väitöskirja Maria Wiikistä.

Teoksia

Palkinnot Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto 1885 Mention Honorable Yleisessä taidenäyttelyssä Helsingissä 1885 Maailmalle-maalaus palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä pronssimitalilla 1900

Lähteet

Kirjallisuutta Katerma, Pia: Maria Wiik. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 1954.

150 vuotta kuvataiteilijoiden puolesta: Suomen Taiteilijaseura 1864–2014. 2016.

Aiheesta muualla

Taiteilijatoveruutta: Maria Wiik. Videotallenne (19 min). Taidevartti. Kantti.net.

Maria Wiik Kansallisgallerian kokoelmissa

Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1853 syntyneet Luokka:Vuonna 1928 kuolleet