Espanjanvesikoira () on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri. FCI hyväksyi rodun vuonna 1985 ja Suomeen ensimmäiset perrot tulivat vuonna 1992, ja rodun suosio on vakiintunut viime vuosina. Rotu oli vuonna 2025 Suomen 26. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 300–600 espanjanvesikoiraa.
Rotua edustaa Vesikoirat ry, joka edustaa myös portugalinvesikoiria.
Ulkonäkö pienoiskuva|Useita espanjanvesikoiria Nimensä mukaisesti espanjanvesikoira kuuluu FCI:n roturyhmään 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. Yleisvaikutelmaltaan perro on karkea- ja voimakasrakenteinen, sopusuhtainen ja korkeuttaan hieman pidempi. Kyseessä on keskikokoinen rotu: painoa uroksille kertyy 18–22 kg, nartut ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli koiran mittasuhteet muuten ovat oikeat.
Turkki Espanjanvesikoiran turkki poikkeaa monellakin tapaa useimpien rotujen turkeista. Rotumääritelmän mukaan näyttelyissä turkin pituuden tulee olla 3–15 cm. Turkin esteettinen muotoilu on näyttelykoirilta kielletty.
Hyväksyttävät värit ovat yksivärinen valkoinen, ruskea ja musta kaikissa sävyissään sekä kaksivärinen valkoisen kanssa. Pigmentti ja silmien väri ovat suhteessa turkin väriin. Kolmivärinen, mustan tai ruskean tan-merkkisyys sekä "dalmatialaispilkutus" eivät ole sallittuja. Dalmatialaispilkutukseksi on Suomessa espanjalaisen rotumääritelmän pohjalta tulkittu pienet tummat pilkut muuten valkoisessa koirassa. Jos koirassa sen sijaan on edes muutama selkeä laikku pienempien pilkkujen lisäksi, sitä ei pidetä värivirheellisenä. Espanjanvesikoirille on myös tyypillistä värin vaihtuminen koiran vanhetessa. Mustana syntyvä pentu voi vanhemmiten olla harmaa tai rusehtava, ja suklaanruskeana syntynyt pentu voi muuttua hiekanvaaleaksi. On kuitenkin myös koiria, joiden väri ei haalistu.
Turkki saksitaan tai ajetaan trimmerillä kauttaaltaan tasaisesti lyhyeksi. Lyhyenä karva on kiharaa, mutta pidempänä muodostaa nyörejä ja hylkii tehokkaasti vettä. Karva ajellaan 1–3 kertaa vuodessa. Turkin perushoito on helppoa: sitä ei kammata eikä harjata. Tarvittaessa koira pestään shampoolla ja kuivaukseen riittää pyyhe. Runsaan karvan kasvun takia etenkin korvakäytävät kannattaa tarkistaa usein ja nyppiä sormin pois ylimääräinen karva.
Espanjanvesikoira saattaa allergisoida vähemmän koska sen turkista ei lähde karvaa ja näin esimerkiksi hilsettä irtoaa vähemmän. Kuitenkaan mikään koirarotu ei ole allergiavapaa.
Luonne ja käyttäytyminen Espanjanvesikoiran luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Espanjanvesikoira on vahtiominaisuutensa vuoksi perusluonteeltaan epäluuloinen. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu kuuluvat joidenkin yksilöiden luonteisiin, vaikka se on epätoivottua. Älykkäänä ja energisenä rotuna espanjanvesikoira tarvitsee runsaasti aivotyötä. Rotu on parhaimmillaan erilaisissa harrastuksissa, tehtävissä ja aktiviteettien parissa.
Tutkimuksissa on tullut esiin, että espanjanvesikoirilla esiintyy keskimääräistä enemmän pelkoa ja aggressiivisuutta vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Samoin pelkoa vieraita koiria kohtaan esiintyy keskimääräistä enemmän. Jonkinasteista pelokkuutta, esimerkiksi kovia ääniä, toisia koiria tai ihmisiä kohtaan, esiintyy jopa 40 %:lla espanjanvesikoirista.
Alkuperä pienoiskuva|Espanjanvesikoiria
Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneiden niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole saatu varmuutta. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisista metsästyskoirista. Jotkut puolestaan uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla muun muassa Australiaan.
Vaikka rotu on vuosisatoja vanha, espanjalaiset kiinnostuivat sen pelastamisesta vasta 1970-luvulla. Oma espanjalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1980 ja viisi vuotta myöhemmin FCI hyväksyi rodun virallisesti. Rotuunottoja tapahtuu edelleen vuosittain Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn yhteydessä. Vuodesta 1999 espanjanvesikoirat ovat olleet oikeutettuja vastaanottamaan cacibin. Suomeen ensimmäiset perrot tulivat vuonna 1992, ja rodun suosio on vakiintunut viime vuosina.
Perrot ovat alun perin toimineet hyvinkin erilaisissa tehtävissä. Niitä on käytetty paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä sekä tavaroiden ja viestien viejänä seuralaisen tärkeää roolia unohtamatta.
Terveys
Espanjanvesikoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Espanjanvesikoiran merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, atopia ja ruoka-aineallergiat.
Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy vain 3 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja espanjanvesikoiria. Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 66 %:lla espanjanvesikoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja retinan dysplasiaa (RD). Espanjanvesikoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmätarkastuslausunto.Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot. Suomen Kennelliitto, (PDF), 1.1.2026. Haettu 19.2.2026.
Espanjanvesikoirilla esiintyy myös kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhasen tuottama hormonimäärä ei ole riittävä elimistön tarpeisiin ja primaarin vajaatoiminnan voi aiheuttaa tulehdus kilpirauhasessa. Tavallisesti kilpirauhasen vajaatoiminta puhkeaa keski-ikäisille tai vanhoille koirille.
Yksi rodun terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus, toistuvat tassutulehdukset ja toistuvat korvatulehdukset.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Espanjanvesikoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Espanjanvesikoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 13 %.
Katso myös
Lagotto romagnolo Barbet Villakoira
Lähteet Vesikoirat ry. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Espanjalaiset koirarodut Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Vesikoirat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit