Esikoislestadiolaisuus on yksi lestadiolaisuuden suurissa hajaannuksissa 1900-luvun alkuvuosina syntynyt suuntaus. Se on lestadiolaisuuden suunnista toiseksi suurin maailmassa. Esikoislestadiolaisia oli maailmassa vuoden 2016 arvion mukaan noin 31 000, lähinnä Skandinaviassa ja Yhdysvalloissa. Esikoislestadiolaisia oli Talosen mukaan Suomessa vuonna 2016 noin 12 000.Jouko Talonen: Lestadiolaisuus muuttuvan ajan paineissa, Perusta 2016
Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat sekä kriittisempi suhtautuminen kirkkoon ja papistoon. Suomessa esikoislestadiolaisuuden kannatus painottuu Etelä-Suomen kaupunkeihin.
Historia Yhdysvalloissa tapahtui hajaannus lestadiolaisessa liikkeessä vuonna 1888. Hajaannukseen vaikuttivat opilliset syyt ja saarnaaja Juho Takkisen syrjäyttäminen Calumetin seurakunnan papin vaalissa. Ruotsin Lapin johtava maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa ja muut ”Lapin vanhimmat” tukivat Takkista johdonmukaisesti. Syntyneitä erimielisyyksiä pyrittiin korjaamaan Amerikan suuressa sovintokokouksessa. Kokoukseen osallistuivat Takkista kannattaneiden ns. esikoisten lisäksi Finnish Apostolic-Lutheran Congregation ja haalilaiset. Sovintokokouksesta Eurooppaan lähetetyn kirjeen allekirjoittivat 53 seurakunnan edustajat. Sovinto ei kuitenkaan ollut pysyvä. Takkisen kannattajat (esikoiset) järjestäytyivät kirkoksi, jonka nimeksi tuli Raattamaan ehdotuksesta Old Apostolic Lutheran Church.
Euroopassa hajaannus esikoisuuden ja vanhoillisuuden välillä tapahtui 1900-luvun vaihteessa Juhani Raattamaan kuoltua. Esikoiset katsoivat edustavansa alkuperäistä ”esikoisten seurakuntaa”, jota kaikkien kristittyjen piti kuulla. Esikoislestadiolaisuuteen jäi hajaannuksissa vain muutama prosentti Suomen lestadiolaisista, mutta se on ajan kuluessa kasvanut toiseksi suurimmaksi lestadiolaisuuden suunnaksi. Ruotsin Lapin saarnaajat Samuel Vettasjärvi ja Viktor Appelqvist tekivät vuonna 1902 pitkän lähetysmatkan Etelä-Suomeen. Seuraavana vuonna lähetysmiehinä olivat Isak Niku ja Isak Kuoksu. Näiden saarnamatkojen aikana syntyi raja esikois- ja vanhoillislestadiolaisuuden välille. Vuoden 1911 sovintokokous ei auttanut, ja ero on jäänyt pysyväksi. Vuonna 1921 esikoislestadiolaiset perustivat Vanha-Laestadiolais-Kristillisen yhdistyksen (VLKY). Vuonna 1990 nimi vaihdettiin Esikoislestadiolaiset ry:ksi.
Esikoislestadiolaisuuden sivuhaarat Esikoislestadiolaisuudesta erkani Yhdysvalloissa 1902–1903 suurehko ryhmä nimeltä pikkuesikoisuus (nykyään kutsutaan myös ”rauhansanalaisuudeksi” (ALC)) saarnaaja John Lumijärven johdolla.Talonen 2001. s. 30.Hepokoski 2002. s. 43. Suomen rauhansanalaisuus erkani vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1934.Talonen 2001. s.15.
Esikoislestadiolaisuudesta erkani saarnaaja Leevi Älvgrenin johdolla noin vuonna 1965 Suomessa ja Ruotsissa ryhmä nimeltä leeviläisyys.Hepokoski 2002. s. 40–41. Yhdysvalloissa ja Norjassa esikoislestadiolaisuudesta erkani 1976 pieni ryhmä nimeltä niskalaisuus(A) ja liittyi leeviläisiin. ”Niska” oli yleinen sukunimi tuon ryhmän parissa, joten siitä nimitys ryhmälle. Heillä oli saarnaajia Yhdysvalloissa muun muassa Melvin Niska ja Ralph Niska, sekä Norjassa Thoralf Jensen, August Krågh ja Hans Danielsen. Norjan leeviläisyyttä kutsutaan myös nimellä kjöllefjordilaisuus sen paikan nimen mukaan jossa he enimmäkseen asuivat.
Leeviläisyydestä erkaantui 1977 ruotsalaisen saarnaajan Sten Johanssonin johdolla ryhmä nimeltä steeniläisyys, johon liittyivät osa Ruotsin ja Suomen leeviläisistä, sekä kaikki Norjan ja Yhdysvalloin leeviläiset lukuun ottamatta yhtä naishenkilöä.
Steeniläisyydestä erkaantui 1979 Norjassa ja Yhdysvalloissa ryhmä nimeltä niskalaisuus(B) (tai jenseniläisyys) Yhdysvalloilaisen saarnaajan Ralph Niskan ja norjalaisen saarnaajan Thoralf Jensenin johdolla.
Leeviläisyydestä erkaantui 1994 Suomessa ryhmä nimeltä sukarilaisuus saarnaaja Tenho Sukarin johdolla. Sukari syytti leeviläisten enemmistöä mm. hypnoosin hyväksymisestä ja nimitti leeviläisten enemmistöä ”hypnoosilaisiksi”.Tenho Sukarin kirje eriseuralaisille vuonna 1998 ks. erityisesti s. 4. Sukarilaisuudesta erkaantui 1997 ryhmä nimeltä viljolaisuus saarnaaja Viljo Heimanin johdolla.Tenho Sukarin kirje Viljo Heimanille 13. tammikuuta 2002. Sukarilaisuus ja viljolaisuus ovat molemmat hyvin pieniä, muutaman henkilön ryhmiä.
Esikoislestadiolaisuudesta erkani vuonna 2016 yhdistyksen sakramenttien omiin käsiin ottamista vastustava ryhmittymä, joka järjestäytyi Esikoiset ry -nimiseksi yhdistykseksi.
Esikoisuuden ryhmien nykytilanne Esikoislestadiolaiset ry: 31 000 Suomi, Ruotsi, Norja ja Yhdysvallat. Toiseksi suurin lestadiolaisryhmä. (Tilanne vuonna 2016) Tästä ryhmästä on alettu käyttää myös epävirallista nimeä vanhaesikoisuus. Rauhansanalaiset eli pikkuesikoiset ovat vanhastaan käyttäneet tästä liikkeestä nimitystä isoesikoisuus. Esikoiset ry: 1 500 Suomessa. Tästä ryhmästä on käytetty myös epävirallisia nimiä uusesikoisuus ja ahtialalaisuus. Esikoisuuden muut haarat: Leeviläisyys 200: Suomi ja Ruotsi (tilanne vuonna 2012) Steeniläiset 20 SuomiTalonen 2001, s. 25. (tilanne vuonna 2001) Jenseniläisyys eli niskalaisuus Yhdysvallat ja Norja (tilanne vuonna 2016) Sukarilaisuus arviolta 3?: SuomiSukarilaisuuden kotisivut: http://www.lestadiolaisuusalkuperaisena.fi/ (tilanne vuonna 2019) Viljolaisuus: 1? Suomi (tilanne vuonna 2019)
Lisäksi myös pikkuesikoisuus on tavallaan esikoislestadiolaisuuden haara. Se erkani Amerikan esikoislestadiolaisuudesta vuonna 1903.
Suomen esikoislestadiolaisuuden jakautuminen vuonna 2016
Kotimaa24 uutisoi 15. elokuuta 2016 esikoislestadiolaisen herätysliikkeen olevan jakautumassa, uusi yhdistys Esikoiset ry perustettiin elokuussa 2016. Kotimaa24:n mukaan uusi järjestö kerää riveihinsä niitä esikoislestadiolaisia, jotka eivät hyväksy vanhan järjestön Esikoislestadiolaiset ry:n vuonna 2015 toteuttamaa sakramenttien ottamista liikkeen maallikkosaarnaajien käsiin. Heinäkuussa 2016 pidettiin kokous, jonka jälkeen ryhdyttiin perustamaan esikoislestadiolaisuuden uutta yhdistystä. Kotimaa24:n mukaan kokous valtuutti vastuunkantajien ryhmän edistämään käytännössä uuden yhdistyksen perustamista.
Hämeenlinnassa pidettiin Kotimaa24:n mukaan 13. elokuuta 2016 niiden esikoislestadiolaisten saarnaajien kokous, jotka eivät voi hyväksyä Esikoislestadiolaiset ry:n sakramenttilinjaa. Kotimaa24:n mukaan osa esikoislestadiolaisuuden Suomen sananpalvelijoista ryhtyy siis palvelemaan uudessa yhdistyksessä. Kokouksesta laaditussa tiedotteessa saarnaajat painottivat, että uudessa yhdistyksessä halutaan edelleen vastaanottaa sakramentit evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä ja toimia muutenkin kirkon sisällä.
Kotimaa24:n mukaan saarnaajien kokouksen viesti oli, että herätysliikkeen jakautuminen ei merkitse uuden yhdistyksen piirissä esikoislestadiolaisuuden teologisen linjan muuttumista. Tiedotteessa saarnaajat kertoivat, että he taistelevat kirkossa esiintyvää liberalismia ja maallistumista vastaan yhdessä kirkon muiden konservatiivien kanssa. Kotimaa24:n mukaan uuden yhdistyksen järjestämiä seuroja tullaan pitämään lähes kaikilla paikkakunnilla, joissa esikoislestadiolaisilla on ollut vakituista toimintaa. Myös lasten pyhäkoulutyötä ja leirejä toteutetaan Suomessa ja Inkerin kirkon seurakunnissa. https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/uusi-yhdistys-perustettu-esikoislestadiolainen-heratysliike-jakautuu Syksyllä 2016 rekisteröitiin Esikoiset ry, jonka toiminta alkoi useilla paikkakunnilla.
Erot muihin lestadiolaisuuden suuntiin Esikoislestadiolaisuuden erottaa muista lestadiolaisuuden suunnista painotus esikoisten seurakuntaan, Lapin vanhimmat, kriittinen suhtautuminen kirkkoon ja pappeuteen sekä yksinkertaisen elämän korostus.
Esikoisten seurakunta ja Lapin vanhimmat thumb|right|Lestadiolaisuuden sukupuu.Talonen 2001. s. 14, 25–30. Käsite esikoisten seurakunta löytyy Raamatusta Heprealaiskirjeen 12. luvusta. Juhani Raattamaa puhui kirjeissään paljon esikoisten seurakunnasta. Ensimmäisen kerran esikoisten seurakunta esiintyi Juhani Raattamaan kirjeessä keväällä 1872.Seppo Lohi, Pohjolan kristillisyys, SRK, 1997, , sivut 82–83 Hänen kuoltuaan esikoislestadiolaisuuden saarnaajat puhuivat edelleen esikoisten seurakunnasta ja katsoivat muiden lestadiolaisten jääneen tämän seurakunnan ulkopuolelle. Esikoisten seurakunnan vanhimman tehtävän katsottiin siirtyneen Juhani Raattamaalta Joonas Purnulle.
Ruotsin Lapin seurakunta toimii edelleen äitiseurakuntana, jonka puoleen muiden maiden esikoislestadiolaiset kääntyvät ongelmissaan. Pohjois-Ruotsissa asuvat myös liikkeen johtavat saarnaajat, Lapin vanhimmat, joita seurakunta lähettää matkoille myös muihin maihin.
Asketismi Lestadiolaisuudessa ilmeni sen alusta saakka voimakasta asketismia.Zidbäck 1941, s. 228. Taustalla on ajatus, jonka mukaan kristityn tulisi jäljitellä Jeesuksen alennuksen muotoa. Myös Laestadius saarnoissaan pitää koreutta syntinä Raamatun mukaisesti (esim. 1 Tim 2:9 ja 1 Piet 3:3.Talonen 1993, s. 53.). Vaatimattomuuden ihanne näkyi muun muassa asuntojen sisustuksessa ja ihmisten pukeutumisessa.Talonen 1993, s. 54. Kun lestadiolaisuuteen alkoi liittyä parempiosaisia ja sivistyneistöä, aiheutti se herätysliikkeen sisälle luokkaeroja.Talonen 1993, s. 57 Muun muassa Lapin vanhinten saarnat aiheuttivat heidän ja ”herraskristittyjen” välille ristiriitoja.Talonen 1993, s. 56–58 Erityisesti maaseudulla rikkaimmat lestadiolaiset menivät 1900-luvun hajaannuksessa uuteenheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen.Talonen 1993, s. 58
Esikoislestadiolaisuus ja kirkko Esikoislestadiolaisuuden alkuaikoina se arvosteli voimakkaasti kirkkoa ja papistoa, mutta myös kirkon puolelta tuli kritiikkiä ja syytöksiä lahkolaisuudesta. 1930-luvulla piispojen suhtautuminen esikoislestadiolaisiin parani ja myös esikoisten asenne kirkkoa kohtaan avartui.Talonen 1993, s. 74. Suurissa hajaannuksissa esikoisuuteen ei liittynyt yhtään lestadiolaista pappia, vaan nämä menivät joko uuteenheräykseen tai vanhoillislestadiolaisuuteen. Tätä kuvastaa hyvin esikoisuuden ensimmäisen ja hyvin pappis- ja kirkkokriittisen vanhimman suhde lestadiolaispappi Aatu Laitiseen. Esikoiset suhtautuivat kielteisesti myös lestadiolaisuuden piirissä toimiviin pappeihin,Zidbäck 1941, s. 178. koska pelkona oli, että papit soluttautuvat herätysliikkeeseen ja muuttavat sen kirkolliseksi.Zidbäck 1941, s. 212. Liike on säilynyt maallikkojohtoisena, mutta kirkkoa pidetään sakramenttien jakajana ja kansan kristillisenä kasvattajana. Usein esikoislestadiolaisilla on paikallisiin seurakuntiin ehtoollisyhteys.Talonen 1993, s. 76
Vuonna 1928 Lahdessa liikkeeseen liittyi ensimmäinen pappi Aulis Zidbäck, mutta vuoden 1932 jälkeen hän erosi liikkeestä, kun häneen myönteisesti suhtautunut lahtelainen saarnaaja Niklas Milén kuoli ja hän koki myös painetta paikallisen papiston taholta lestadiolaisuutensa vuoksi. Zidbäck kyllästyi myös esikoislestadiolaisten kirkkoon ja pappeihin kohdistamaan kritiikkiin.Talonen 1993, s. 136–137, 77 ja 137 1940-luvulla esikoislestadiolaisuuteen liittyi jälleen pappi Veikko Kari ja hän kuului liikkeeseen kiinteästi toimien myös saarnaajana.Talonen 1993, s. 140
Tällä hetkellä Esikoislestadiolaiset ry:ssä ei ole aktiivisesti mukana pappeja. Esikoiset ry:n piiriin (uusesikoisiin) kuuluu muutama eläkepappi. Esikoislestadiolaiset eivät yleensä suhtaudu myönteisesti omasta liikkeestään tulleisiin pappeihin, koska he usein vieroittuvat herätysliikkeestä. Myös kirkon ja ”liberaaliteologian” kritiikki on yksi syy pappeuteen ryhtymisen vastustukseen.esikoislestadiolaisten saarnaajat Helsinki Esikoislestadiolaiset kokevat, että saarnaajana voi toimia elävän uskon omaava henkilö ilman maallista teologista koulutusta; Raamattu lupaa, että kun avaa suun, Pyhä Henki täyttää sen. Maallikkosaarnaajia vanhaesikoisilla on Suomessa noin 130 ja uusesikoisilla noin 40.