Saimaan kameraseura ry on Lappeenrannassa ja sen ympäryskunnissa vaikuttava yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää valokuvausharrastusta. Seura on jäsenmäärältään yksi Suomen suurimmista kameraseuroista.
Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat kesäkuukausia lukuun ottamatta kaksi kertaa kuukaudessa. Toiminnan rungon muodostavat jokaisen kuukauden toisena ja neljäntenä keskiviikkona pidetyt jäsenillat.
Koulutus on Saimaan Kameraseurassa ollut toiminnan vahvimpia osa-alueita heti alusta alkaen. Kouluttajia on saatu niin omasta seurasta kuin muualtakin Suomesta. Jäsenhankintaa tukevat valokuvauksen peruskurssit, seuran omien jäsenten osaamista tukevat tekniikkaillat ja erilaiset työpajaviikonloput. Lisäksi hyödynnetään Suomen Kameraseurojen Liiton tarjoamia valtakunnallisia koulutusmahdollisuuksia.
Saimaan kameraseura on vuodesta 1947 lähtien kuulunut Suomen kameraseurojen liittoon. Vuonna 2010 Suomen kameraseurojen liitto valitsi Saimaan kameraseuran Vuoden kameraseuraksi.Saimaan Kameraseuran kotisivut
Omat toimitilat ovat tärkeät uskottavaa seura-toimintaa rakennettaessa. Saimaan Kameraseura sai 1980-luvun alussa toimitilat Lappeenrannan kerhokeskukseen, osoitteeseen Puutarhurinkatu 3. Laitteita hankittiin kaupungin ja Kymen läänin tuella. "Päämaja" pysyi Puutarhurinkadulla peräti vuoteen 2008 asti, jolloin siirryttiin Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen tiloihin. Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen muutettua Koljonlinnasta Galleria Pihattoon vuonna 2015, siirtyi kameraseuran toiminta mukana. Kaakkois-Suomen Valokuvakeskuksen lopetettua toimintansa Galleria Pihatossa 31.12.2018, siirtyi kameraseuran toiminta väliaikaisesti Etelä-Karjalan Meripelastusseuran tiloihin Lappeenrannan Pikisaaressa. Elokuusta 2019 lähtien seuran toiminta on jatkunut Etelä-Karjalan Yhdistykset ry:n ylläpitämässä Yhteisötila Kuutinkulmassa.
Historia Ensimmäinen vuosikymmen 1946–1956
thumb|Valotus Oy:n toimitilat osoitteessa Koulukatu 19, Lappeenranta Saimaan kameraseura ry:n historia alkaa tammikuusta 1946, jolloin johtaja Gunnar Grönqvist kutsui koolle seuran perustavan kokouksen. Seuran säännöt hyväksyttiin helmikuussa 1946, ja yhdistysrekisteriin se merkittiin vuonna 1947. Seuran logokilpailun voitti kultaseppä V. F. Tiihonen. Logo on yhä käytössä.
Saimaan rantamien valokuvausharrastusta ei toki voida laskea niinkin myöhäisestä ajan-kohdasta kuin 1946 alkaneeksi, mutta silloin asia sai konkreettisen muodon. Gunnar Grönqvist oli yksi seuran vahvoja tukihahmoja pitkään tämän jälkeenkin. Hänen liikkeensä Valotus Oy toimi Lappeenrannan Koulukadulla, ja edisti tarvikkeiden ja välineiden hankintaa, olihan lähes kaikesta pulaa vielä 1950-luvullakin.
Seuran hallitus (tuolloin johtokunta) suunnitteli etukäteen ohjelman kuukausittaisiin kokoontumisiin. Pian alkoi myös säännöllinen kilpailu- ja koulutustoiminta, jotka vakiintuivat 1950-luvulla materiaalipulan helpotuttua. Seurassa vaikuttaneista henkilöistä on mainittava ainakin seuran Grand Old Man Hugo Wallenius, jonka jäljet näkyivät nuorempien kuvaajien tuotannossa vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin, vuoden 1956 FIAP:n vuosikirjaan neljästä suomalaisesta valitut Erkki Niemelä ja Olli Jalo, sekä Unto Oikkonen ja Pekka V. Virtanen, jotka molemmat toimivat myöhemmin myös seuran puheenjohtajina
Valokuvakilpailuja oli kahdessa sarjassa; A- (ammattilaiset) ja B-sarja (harrastajat). B-sarjan kilpailuiden voittaja nostettiin kuitenkin aina A-sarjaan.
Vuonna 1949 seura järjesti kansainvälisen näyttelyn. Näyttelyyn tuli kuvia pääasiassa pohjoismaista, mutta myös Sveitsistä. Vuonna 1950 seura sai Lappeenrannan, Lappeen ja Lauritsalan yhteisen sankarihautausmaan kuvaamisen tehtäväkseen. Kuvaus suoritettiin sankarihautausmaan hoitokunnan tilauksesta erityistä Kivien sanomaa -julkaisua varten.
Saimaan kameraseuran ensimmäinen puheenjohtaja Sulo Kinnunen toimi tehtävässään vuodet 1946–1949, sekä vielä vuoden 1951. Vuonna 1950 puheenjohtajana toimi Kauko Tiili, ja Kinnusen jälkeen Toivo Härkönen 1952–1955. Vuonna 1952 seura hankki osakkeen Lappeenrannan kerhosta, jonka jälkeen kuukausittaiset kerhoillat pidettiin muutaman vuoden ajan kerhon tiloissa.Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Ensimmäinen vuosikymmen 1946–1956
Toinen vuosikymmen 1956–1966
Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pauli Salminen vuosiksi 1956–1957. Häntä seurasivat tehtävässä Pekka Virtanen 1958–1959, Unto Oikkonen 1960, Mauno Laakso 1961–1962, Heikki Rasa 1963 ja Martti Muukkonen 1964–1965. Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Gunnar Grönqvist. Seura järjesti erityisen mainoskampanjan naisjäsenien hankkimiseksi.
Myös kansainvälistä menestystä alkoi kertyä, mm. Erkki Niemelän AFIAP (Artiste FIAP) -arvo vuonna 1961 ja Unto Oikkosen ARPS (Associateship of the Royal Photographic Society) -arvo.
Museo-, alaston-, muoto- ja asetelmailloista saatujen kokemusten perusteella oli käynnistetty seuran pienryhmätoiminta muotokuvien, maisemien ja asetelmien puitteissa.
Aikakautta leimasi eripura ammattilaisten ja harrastajien välillä, koska ammattilaiset väittivät jälkimmäisten polkevan heidän hintojaan. Suomen kameraseurojen liitto kehottikin jäsenistöään noudattamaan paikallisia hintoja ja siten edesauttamaan ammattilaisten ja harrastajien välisten suhteiden parantumista.
Toinen eripura vallitsi Suomen kameraseurojen liiton tasolla Helsingin ja muun Suomen välillä. Liiton hallitus oli koko ajan lähes täysin helsinkiläinen, vaikka vaalikokouksissa oli ehdolla henkilöitä myös muualta Suomesta. Yksi riidanaiheista oli liiton tiedotustoiminta, koska 1950–1980-luvuilla Suomen kameraseurojen liiton äänenkannattajana toimi helsinkiläisen Kameraseura ry:n julkaisema Kamera-lehti.
Saimaan kameraseura ajoi liitossa voimakkaasti "maaseudun" asiaa. Se oli muiden pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien jäsenseurojen mukana vaatimassa, että liiton tulisi perustaa uusi, oma lehti. Vaihtoehtona oli Kamera-lehden luovuttaminen liitolle. Perusteluna oli se, että koska Kamera-lehti on vain erään seuran yksityislehti, se ei voi ajaa koko maan kameraväen asioita. Liiton helsinkiläinen hallitus pakotettiinkin vastustuksesta huolimatta viemään asiaa eteenpäin, tämä ei tosin johtanut mihinkään muutoksiin.Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Toinen vuosikymmen 1956–1966
Kolmas vuosikymmen 1966–1976
Koulutustoiminta jatkui vilkkaana. Seuralaiset kouluttivat toisiaan niin mustavalkoisten kuin värillistenkin kuvien vedostamisen osalta. Saimaan kameraseura kuului Suomen kameraseurojen liiton Kaakkois-Suomen alueeseen, ja teki alueella yhteistyötä paitsi Imatran kameraseuran, myös muun muassa Mikkelin kameraseuran, Kouvolan kameraseuran ja Kymen kameroiden kanssa. Yhteistoiminta näkyi esimerkiksi kilpailuina ja yhteisnäyttelyinä, mutta myös seurojen omien kilpailuiden arvosteluna puolin ja toisin.
Unto Oikkonen palasi puheenjohtajaksi vuosiksi 1966–1968. Seuraaviksi puheenjohtajiksi valittiin nuorempaa polvea: Aarne Mikonsaari vuosiksi 1969–1972, Esko Turkkila 1973–1974 ja Seppo Luoto 1975. Uutta jäsenistöä saatiin värvättyä ja toiminnan määrää taas kasvatettua.Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Kolmas vuosikymmen 1966–1976
Neljäs vuosikymmen 1976–1986 thumb|upright=0.71|Saimaan Kameraseuran jäsenlehti Positiivi ilmestyi vuosina 1987–2011. Viimeisen numeron kansikuva on Viipurista. thumb|left|Linssiludea on Positiivin jälkeen julkaistu muissakin valokuvauslehdissä.Seura aloitti oman jäsenlehden julkaisemisen. Seuran jäsenet kuvittivat myös Lappeenrannan kaupungin kustantaman, Lappeenranta-aiheisen kuvateoksen.
Oma pimiö saatiin Lappeenrannan kaupungin kerhokeskukseen Puutarhurinkadulle. Laitteita hankittiin läänin ja kaupungin tuella, niistä mainittakoon muun muassa iso suurennuskone, palkkikamera, studiosalamat, värikuvien vedostuslaite, sekä multivisioesityksiin soveltuva diaprojektorien, ohjausyksikön ja moniraitanauhurin järjestelmä.
Toimintaa rahoitettiin paitsi apurahoin, myös erilaisten tilaustöiden avulla, kuten esimerkiksi hoitamalla Lions-klubin valtakunnallisen vuosikokouksen kuvaaminen Lappeenrannassa. Muukin pienryhmätoiminta jatkui vilkkaana. Erityisiä projektityöryhmiä olivat ainakin yhteisnäyttelyyn tähdännyt Windale-ryhmä, sekä Lappeenrannan yöelämästä kertovan multivisioesityksen nauhoittanut Lappeenranta by night -ryhmä.
Puheenjohtajina toimivat Markku Pöysti 1976–1977, Veikko Itkonen 1978, Seppo Pelkonen 1979, Juhani Sankala 1980 ja Mauri Kokkola 1981–1985. Vanhan polven aktiivit Erkki Niemelä ja Unto Oikkonen kutsuttiin seuran kunniajäseniksi.Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Neljäs vuosikymmen 1976–1986
Viides vuosikymmen 1986–1996 pienoiskuva|Saimaan Kameraseuran jäsenmäärän kehitys 1946–2015. Vuosina 2011–2013 seura oli peräti Suomen toiseksi suurin kameraseura heti Helsingin jälkeen. Seuran 40-vuotisjuhlavuotta vietettiin valtakunnallisen näyttelyn voimin. Saimaan kameraseura otti järjestettäväkseen Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn 1986, ja antoi sille teemaksi Ilo. Näyttely järjestettiin Etelä-Karjalan museossa. Näyttelyn raadin muodostivat oman seuran Erkki Niemelän lisäksi imatralainen Reino Pelkonen ja helsinkiläinen Eero Venhola.
Teemanäyttelyn avajaisissa Suomen kameraseurojen liitto myönsi hopeisen ansiomerkin entiselle puheenjohtajalle Mauri Kokkolalle, sekä yhdistyksen kunniajäsenille Erkki Niemelälle ja Unto Oikkoselle. Kymen läänin taidetoimikunta myönsi seuralle taidemitalin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta valokuvataiteen hyväksi.
Seuran oma jäsenlehti nimettiin vuonna 1994 uudelleen Positiiviksi, kun jälleen uusi sukupolvi kameraseuralaisia astui seuran palvelukseen – asialla tällä kertaa Tatu Kosonen ja Tommi Kähärä. Lehti uudistui niin ulkoasultaan kuin sanankäytöltäänkin. Siinä alettiin julkaista lehdestä toiseen jatkuvia artikkelisarjoja, kuten Jarmo Niemisen kirjoittama Mies ja ase (haastatteluja) ja Esko Turkkilan pohdintoja Älä usko Eskoa -palstalla. Lehdessä alettiin julkaista omaa sarjakuvaa, Linssiludea – ja olipa mukana myös artikkelisarja kuvankäsittelystä tietokoneella.
Kilpailutoimintaa kiihdytettiin perustamalla erityinen GP-kilpailu, johon kuului kolme osakilpailua; välillä myös Imatran kameraseuraa vastaan käyty vuotuinen kilpailu on ollut yksi osakilpailuista. Sarjojen lukumäärä on vaihdellut ajan mittaan. Aluksi niitä oli kaksi, diat ja paperikuvat, mutta parhaimmillaan sarjoja oli jopa neljä: diat, mustavalkovedokset, värivedokset ja ns. kymppikuvat. Osakilpailuissa eniten pisteitä kerännyt henkilö sai kunnian kantaa Vuoden kuvaajan arvonimeä. He olivat 1987 Esko Kivistö, 1988 Kari Kiljunen, 1989 Markku Lötjönen, 1990 Markku Lötjönen, 1991 Esko Turkkila, 1992 Markku Lötjönen, 1993 Ari Nakari, 1994 Jukka Olkkonen ja 1995 Tatu Kosonen.
Tapani Räsänen voitti valtakunnallisen Vuoden luontokuva 1991 -kilpailun. Seura teki yhteistyötä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran ja Maaseudun sivistysliiton kanssa. Yhteistyö johti muun muassa suuriin, Kantriksi ja urbaaniksi nimettyihin ympäristötaidenäyttelyihin monena eri vuonna, sekä galleria Pihaton perustamiseen Lappeen vanhan pappilan alueelle. Merkittävänä voidaan pitää myös diasarjan laatimista silloisen Kymen läänin kaikista keramiikkataiteilijoista.
Vuosikymmenen ajalle mahtui yhteensä viisi puheenjohtajaa: Juha Virtanen 1986–1987, Esko Kivistö 1988–1989, Markku Lötjönen 1990–1991, Sami Luukkanen 1992, Ari Nakari 1993–1994 ja Erkki Korhonen 1995–1996. Markku Lötjönen toimi Suomen kameraseurojen liiton hallituksen jäsenenä 1987–1988.Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura 1946–2006, Viides vuosikymmen 1986–1996
Kuudes vuosikymmen 1996–2006 Tasavuosia vietettiin taas Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn merkeissä, tällä kertaa teemana oli Erotiikka. Näyttely järjestettiin galleria Pihatossa. Näyttelyn raadin muodostivat lappeenrantalainen Unto Ahjotuli, imatralainen Ritva Kärmeniemi ja savonlinnalainen Seppo Kiljunen.