Gifu () on Japanin Gifun prefektuurin pääkaupunki Honshūn saarella Chūbun tai Tōkain alueella. Se sijaitsee sisämaassa prefektuurin eteläosassa Nagarajoen varrella Nagoyan pohjoispuolella. Kaupungissa on 412 273 asukasta (vuonna 2017) ja sen pinta-ala on 203,60 neliökilometriä. Gifu on nimitetty yhdeksi Japanin ydinkaupungeista.
Kaupungilla on ollut merkittävä rooli Japanin historiassa, sillä se sijaitsee aivan valtion keskiosassa. Sengoku-kaudella useat sotaherrat, kuten Oda Nobunaga, käyttivät aluetta tukikohtanaan yrittäessään hallita maata. Gifu jatkoi kukoistustaan maan yhdistymisen jälkeenkin ensin merkittävänä postiasemana Edo-kauden Nakasendō-tien varrella ja myöhemmin yhtenä Japanin muotikeskuksista. Kaupunki on käyttänyt hyödykseen alueen luonnonvaroja kehittääkseen sekä perinteisiä elinkeinoja, kuten Mino-washin valmistusta ja maataloutta, että matkailua, kuten merimetsokalastusta. Kinkavuori on yksi kaupungin tärkeimmistä symboleista. Sillä sijaitsevat kansallisesti suojeltu metsäalue ja Gifun linna, kopio Nobunagan aiemmasta linnasta.
Kaksi tärkeää rautatielinjaa yhdistää Gifun muuhun Japaniin. JR Tōkain Tōkaidō-päälinja liittää kaupungin Nagoyaan. Kaupungista johtaa suora junayhteys myös Chūbu Centrairin kansainväliselle lentoasemalle.
Maantiede pienoiskuva|Nagarajoki virtaa Gifun halki
Gifun kaupunki sijaitsee Gifun prefektuurin eteläosassa Nōbin tasangon pohjoisreunalla. Kaupunki on kasvanut kuntaliitosten kautta, viimeksi vuonna 2006, kun Gifuun liitettiin Yanaizun kunta. Kaupungin maisema vaihteleekin keskustan tiiviisti rakennetusta alueesta reunamien persimonitarhoihin ja mansikkapeltoihin.Gifu City: Where History and Culture Still Thrive. Gifu City Tourism Convention Division, 2007. Kaupungin pohjoisosassa kohoavat metsien peittämät vuoret, kun taas keskustamainen rakentaminen sijoittuu kaupungin eteläosaan. Koillisesta lounaaseen virtaava Nagarajoki jakaa kaupungin kahteen osaan. Suuri osa Gifusta sijaitsee Nagaran tulvatasangolla. Joen piirteiden takia tulvia syntyy herkästi rankkasateiden aikaan, mutta penkereitä on rakennettu veden hallitsemiseksi. Alueen rikas maaperä sopii hyvin viljelyyn.
Kaupungin sää vaihtelee huomattavasti eri vuodenaikoina. Vuonna 2005 alhaisin lämpötila oli -3,8 astetta ja korkein 36,4 astetta. Keskilämpötila oli 15,9 astetta. Samana vuonna kaupungissa satoi yhteensä 1 451 millimetriä.
Historia Gifu sijaitsee hedelmällisellä Nōbin tasangolla. Kahdesta kaupungissa sijaitsevasta arkeologisesta kohteesta on löydetty todisteita siitä, että kaupungin ympäristössä on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla.Gifu in the Heart of Japan. Harry Hill, 1988. Ryōmonjista ja Kotozukasta on löydetty suuret, Yayoi-kauden loppupuolella riisinviljelyn alkuaikoina rakennetut hautakummut. Yhteiskunnan vakiintuessa alueelle alkoi syntyä pysyvää asutusta ja paikalle perustettiin Inokuchin kylä, josta tuli lopulta myöhemmin nykyinen Gifun kaupunki.
Sengoku-kausi pienoiskuva|vasen|Kinkavuori (aiemmin Inabavuori)
”Hallitse Gifua niin hallitset Japania”Instant Gifu. Gifu International Center, 1995. oli yleinen sanonta Sengoku-kaudella 1400–1500-luvuilla, koska Gifun keskeinen sijainti teki siitä hyvän tukikohdan daimioille, jotka yrittivät saada Japanin hallintaansa. Yli 200 vuoden ajan Minon provinssi, johon Gifu kuului, oli vaikutusvaltaisen Toki-klaanin vallassa. Sengoku-kaudella vuonna 1542 klaanin vasalli Saitō Dōsan kuitenkin kapinoi herrojaan vastaan ja otti Minon provinssin haltuunsa. Hän rakensi Inabayaman linnan Inabavuoren huipulle ja aloitti sieltä yrityksensä Japanin yhdistämiseksi.
Dōsanin valtakauden aikana hänen tyttärensä Nōhime meni naimisiin viereisen Owarin provinssin daimion Oda Nobunagan kanssa. Tavoitteena oli yhdistää sukujen valta. Nobunagalla oli sama visio Japanin yhdistämisestä kuin Dōsanilla, mutta hän kapinoi ja syrjäytti Dōsanin 1500-luvun puolivälissä, aivan kuten Dōsan oli tehnyt aiemmin. Nobunagan hallituskaudella alue sai nykyisen nimensä. Keskusteltuaan buddhalaisen papin kanssa Nobunaga nimesi kylän ja ympäröivän Minon provinssin Gifuksi vuonna 1567.Stone ledger in front of Kashimori Shrine. Erected by Kashimori Shrine. Hän otti ensimmäisen kirjoitusmerkin () legendaariselta Qishanvuorelta (), jolta suuri osa muinaisesta Kiinasta yhdistettiin. Toinen merkki () tarkoittaa "vuorenjuurta" ja on otettu Kungfutsen syntymäkaupungilta Qufulta (). Vaikka Nobunaga ei ollut syntynyt alueella, hän päätti käyttää Dōsanin linnaa ja vuorta tukikohtanaan ja nimesi ne Gifun linnaksi ja Kinkavuoreksi.
Gifun talous kasvoi huomattavasti, etenkin koska se sijaitsi Nobunagan laajenevan valtakunnan keskiössä. Nobunaga perusti myös rakuichi rakuzan () eli vapaan markkinapaikan kansalaistensa käytettäväksi, vastaiskuna temppeleiden ja pyhäköiden kauppamonopolille. Kaupungin eloisuus sai portugalilaisen jesuiittalähetyssaarnaajan ja Nobunagan vieraan Luís Fróisin kuvailemaan Gifua ”vilkkaaksi Babyloniksi”.
Edo- ja Meiji-kaudet Nobunagan kuoleman jälkeen Gifu jatkoi kasvuaan Edo-kaudella 1600–1800-luvuilla. Tokugawa-sotilashallinto perusti Nakasendōn yhdeksi viidestä tiestään. Vaikka tie ei kulkenut suoraan Gifun läpi, läheiset Kanō-jukun ja Gōdo-jukun postiasemat toivat alueelle liikennettä ja sulautuivat myöhemmin Gifun kaupunkiin. Alueen kukoistus jatkui, kun Gifusta tuli Nakasendō-tien keskeinen pysähdyspaikka.
right|thumb|Gifun maanjäristyksen muistohalli
Japanin kuntalaitoksen perustamisen yhteydessä Meiji-kauden keskivaiheilla vuonna 1889 Gifusta tehtiin kaupunki. Silloin sen väkiluku oli 25 750 henkeä ja pinta-ala kymmenen neliökilometriä.Gifu-shi no Ayumi (Outline of Gifu City 2005). Gifu City Hall, April 2005. Varhain aamulla 28. lokakuuta 1891 magnitudin 7,5–8,0 maanjäristys ravisteli aluetta. Noin 37 prosenttia kaupungista tuhoutui tulipaloissa ja 245 ihmistä kuoli sekä 1 260 loukkaantui. Yhteensä 6 336 rakennusta vahingoittui (ja niistä 3 993 tuhoutui kokonaan).Outline of Gifu City 2007. Gifu City Hall, April 2007. Tuhon seurauksena Gifuun rakennettiin Japanin ensimmäinen maanjäristykselle omistettu muistohalli, jossa pidetään muistotilaisuuksia uhreille joka kuun 28. päivä.
Gifu toipui maanjäristyksen aiheuttamista vahingoista Meiji-kauden loppuun mennessä ja vuonna 1911 siitä oli tullut sen verran vauras, että kunnallinen raitiotieliikenne voitiin aloittaa kaupungin alueella.
Toinen maailmansota Vuonna 1940 Gifuun liitettiin entinen Kanōn postiasema ja kaupungin pinta-ala kasvoi huomattavasti. Kanōssa harjoitettiin useita perinteisiä teollisuudenaloja, mikä auttoi kasvattamaan Gifun teollisuustuotantoa. Viereinen Kakamigaharan kaupunki toimi lisäksi Japanin ilmailukeskuksena, joten Gifu nousi toisen maailmansodan aikana tärkeäksi teollisuuskaupungiksi. Niinpä Yhdysvaltain ilmavoimat pudottivat kaupunkiin runsaasti palopommeja. 9. heinäkuuta 1945 kampanja huipentui Gifun pommitukseen, jossa menehtyi 863 henkeä, loukkaantui 520 henkeä ja 20 426 rakennusta vahingoittui. Gifu muistaa näitä tapahtumia joka vuosi 9. heinäkuuta, jolloin rauhankelloja soitetaan jokaisessa kaupungin temppelissä.
Toisen maailmansodan aikana Gifu toimi myös Japanin ilmapallopommien rakennuspaikkana. Paperista valmistettuja, pommeja kannattelevia kuumailmapalloja käytettiin epäonnistuneessa yrityksessä saada aikaan tuhoa Yhdysvalloissa. Paikalliset lukiolaistytöt valmistivat tulipalloja ohuesta mutta vahvasta Mino-washi-paperista ja konnyaku-tahnasta. Alun perin palloissa käytettiin kumilla käsiteltyä silkkiä, jotta ne voisivat hyödyntää juuri löydettyjä suihkuvirtauksia ylittäessään Tyyntämerta, mutta Gifun paperin havaittiin olevan vahvempaa, kevyempää ja ilmatiiviimpää.
Nykyhistoria Sodan jälkeisinä vuosina Gifu sai jälleen kokea uuden tragedian. 12. syyskuuta 1976 taifuuni 17 iski kaupunkiin, surmasi viisi henkeä ja vaikutti yli 40 000 perheeseen. Gifu kuitenkin toipui paikallisen teollisuuden avulla. Se nimitettiin yhdeksi Japanin ydinkaupungeista vuonna 1996. Gifun muotiteollisuuden taantuessa kaupunki on suunnannut katseensa koneiden ja laitteiden valmistukseen taloutensa elvyttämiseksi. Rakennusbuumi, josta suuri osa on tapahtunut Gifun rautatieaseman ympäristössä, on parantanut kaupungin taloutta. Sekä julkiset rakennusprojektit (aseman alueen uudistus ja kävelysillat) että yksityiset hankkeet ovat elvyttäneet kaupunkia. Gifu City Tower 43 on esimerkki yksityisen ja julkisen sektorin välisestä yhteistyöstä: osa rakennuksesta kuuluu kaupungille ja osa on yksityisomistuksessa. Gifun alue laajeni vuonna 2006, kun viereinen Yanaizun kunta liittyi siihen.
Politiikka ja hallinto Gifun kaupungin hallintoa johtaa pormestari, jonka kansalaiset valitsevat suorilla vaaleilla ja jonka virka-aika on neljä vuotta. Pormestaria tukevat kaksi varapormestaria ja kaupungin varainhoitaja, jotka pormestari nimittää.
Lisäksi kansalaisia edustaa kaupunginvaltuusto, jossa on 44 jäsentä. Jokainen heistä edustaa yhtä kaupungin 44 piirikunnasta. Valtuuston jäsenistä yhtäkään ei valita koko kaupungin alueelta. Kuten pormestari, jokainen valtuutettu on virassa neljän vuoden ajan ja kaikki valtuustopaikat vapautuvat samanaikaisesti. Valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsevat kaupunginvaltuuston jäsenet.
Talous pienoiskuva|Näkymä Gifuun
Gifun ensimmäinen merkittävä teollisuudenala oli tekstiiliteollisuus. Kaupunki kilpaili pitkään Tokion ja Osakan kanssa Japanin muotiteollisuuden johtoasemasta. Alueella aivan Gifun rautatieaseman pohjoispuolella on lukuisia erilaisia pieniä vaatekauppoja, jotka palvelevat erityyppisiä kuluttajia. Lisäksi kaupungin keskustan tärkeimmässä ostosgalleriassa Yanagasessa on useita vaate-, kenkä- ja asusteliikkeitä, joissa myydään sekä kotimaisia että ulkomaisia tuotteita. Viime vuosikymmenen aikana Gifun muotiteollisuus on kuitenkin taantunut voimakkaasti ja kaupunki on alkanut kehittää muita teollisuudenaloja tukeakseen talouttaan.
Eräs näistä teollisuudenaloista on koneiden ja laitteiden valmistus. Koska kaupunki sijaitsee Aichin prefektuurin ja sen useiden suurten autoteollisuuden ja raskaan teollisuuden yritysten (kuten Toyotan) läheisyydessä, Gifusta on tullut monien metallituotteiden, muottien ja osien alihankkijoiden kotipaikka. Koska kaupungista on hyvät yhteydet lähialueille julkisen liikenteen ja valtateiden kautta, yritysten on ollut helppo perustaa kaupunkiin tehtaita ja muita toimintoja.
Gifun talouden tukijalan eli nykyaikaisen teollisuuden lisäksi kaupungissa tuotetaan myös lukuisia erilaisia perinteisiä käsitöitä ja tuotteita. Niihin kuuluvat esimerkiksi Gifu-viuhkat, Mino-washi-paperi ja aju-kalasta valmistetut elintarvikkeet. Monet kaupat ympäri kaupunkia valmistavat näitä tuotteita. Tunnetuimmat paikalliset tuotteet ovat kuitenkin Gifu-paperilyhdyt ja Gifu-sateenvarjot. Kaupungissa on noin 15 lyhtyvalmistajaa, joista suurin on Ozeki Lantern.
Liikenne pienoiskuva|Museoitu raitiovaunu
Gifun keskeinen sijainti ja sen yhteys entiseen Nakasendō-tiehen on tehnyt kaupungista liikenteen solmukohdan. Sen lisäksi, että useat rautatie- ja linja-autolinjat kulkevat kaupungin kautta, Gifu sijaitsee myös seitsemän valtatien reitillä. Niihin kuuluvat valtatiet 21, 22, 156, 157, 248, 256 ja 303.
Kaupunkia palvelee kaksi rautatieyhtiötä, JR Tōkai ja Meitetsu-rautatiet. JR:n Tōkaidō-päälinja kulkee Gifun rautatieaseman kautta ja Takayama-linja alkaa sieltä. Muita JR:n asemia kaupungissa ovat Nishi-Gifun rautatieasema ja Nagamorin rautatieasema. Meitetsun linjoihin kuuluvat Nagoya-linja, Kakamigahara-linja ja Takehana-linja, jotka alkavat kaikki Meitetsun Gifun rautatieasemalta. Muita Meitetsu-yhtiön asemia ovat Chajo, Kanō, Tagami, Hosobata, Kiridoshi, Tejikara ja Yanaizu. 1. huhtikuuta 2005 saakka Meitetsulla oli myös raitiolinja, joka kulki Gifun halki.