pienoiskuva|452x452px|Pieni oja lähellä Hältingträsk-järveä Sipoonkorvessa Sipoonkorpi () on metsäalue Sipoon, Vantaan ja Helsingin kuntien alueilla, Porvoonväylän pohjoispuolella. Metsän 5 400 hehtaarin alueesta 1 267 hehtaaria kuuluu Natura 2000 -suojelualueisiin ja 2 300 hehtaaria Sipoonkorven kansallispuistoon.Sipoonkorpi ja Östersundom, s. 9Sipoonkorpi ja Östersundom, s. 8Kaavaselostus / ehdotusvaihe: Östersundomin yhteinen yleiskaava, s. 25
Alueen metsät ovat monin paikoin kuusivaltaisia, mutta myös lehdot ja kalliomänniköt ovat Sipoonkorvessa erittäin tavallisia.Kaavaselostus / ehdotusvaihe: Östersundomin yhteinen yleiskaava, s. 23Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 15 Sipoonkorven metsille ilmettä tuovat siellä olevat lukuisat kalliot, monimuotoiset suoalueet sekä useat lammet. Metsien ympärillä on puolestaan laajoja niitty- ja peltoaukeita. Sipoonkorven koillisosassa, Natura-alueeseen kuuluvissa Hindsbyn metsissä, sijaitsee Byabäckenin purolaakso perinnemaisemineen ja lehtoineen. Jotkin Sipoonkorven kallioylängöistä ovat paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti arvokkaita kohteita.Honkanen 2006, s. 5 JohdantoHonkanen 2006, s. 23–24 Maisemallisesti Sipoonkorpea verrataan usein Nuuksion kansallispuistoon.Sipoonkorpi ja Östersundom, s. 21Kaavaselostus / ehdotusvaihe: Östersundomin yhteinen yleiskaava, s. 103
Maantiede ja sijainti Sipoonkorpi sijaitsee Vantaan ja Sipoon välissä. Sipoonkorvella ei ole virallista ja yksiselitteistä rajausta, mutta käytännössä alueella tarkoitetaan metsiä, jotka alkavat lännessä Sotungin peltojen itäpuolelta ja päättyvät idässä Sipoonjoen laakson viljelyalueisiin. Luontoselvitysten sekä hoito- ja käyttösuunnitelmien mukaan Sipoonkorpi rajautuu pohjoisessa Jokivarrentien ja Kuninkaantien peltomaisemiin ja etelässä Porvoonväylään.Honkanen 2006, s. 7 Sipoonkorveksi katsottavan alueen koko on 5 400 hehtaaria. Siitä 1 267 hehtaaria kuuluu Natura 2000 -suojelualueisiin ja 2 300 hehtaaria Sipoonkorven kansallispuistoon.Kaavaselostus / ehdotusvaihe: Östersundomin yhteinen yleiskaava, s. 25 Näitä alueita täydentävät Sipoonkorvessa muut valtion omistamat maat, Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen maat sekä pienet yksityiset luonnonsuojelualueet. Valtion maiden yhteispinta-ala on 420 hehtaaria, ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen maiden pinta-ala 39 hehtaaria. Yksityiset luonnonsuojelualueet (YSA) sijaitsevat Palokalliolla, Mordmossarna-suoalueen eteläpuolella lähellä Martiksentietä ja Hacklisbackan kallioilla. Yksityisten luonnonsuojelualueiden yhteispinta-ala on 15 hehtaaria.Sipoonkorven kansallispuiston hoito-ja käyttösuunnitelma, s. 17
pienoiskuva|Högbergetin männikköistä avokalliota Sotungissa|vasen
Sipoonkorven maa- ja kallioperä on jääkauden muokkaamaa ja käsittää monia erityislaatuisia geologisia muodostumia. Korkeusvaihtelut ja kalliomaaston muodot ovat dramaattisempia verrattuna ympäröiviin alueisiin. Jääkautisen mannerjään liikunnot ovat jättäneet jälkeensä vain kovimman kiviaineksen, sillä pehmeämmät kivilajit ja maa-aines huuhtoutuivat mannerjään mukana. Esimerkiksi Sipoonkorven pohjoisosassa sijaitsevan Gillerbergetin kalliopinnat ovat muinaisen jään sileäksi hiomia. Jääkauden loppupuolella mannerjään vetäytyessä syntyneitä hiidenkirnuja on Sipoonkorvessa useita, ja niitä löytyy Viirilän kylän itäpuolella olevasta metsästä. Jää on muinoin pyöritellyt yksittäisiä kallionpainanteisiin jumiin jääneitä kiviä, jolloin kiven alle kallioon hioutui yhä syvempiä kuoppia, hiidenkirnuja.
Eräs maantieteellisistä erikoisuuksista on Sipoonkorven Nuotiokallio, joka on ympäristöstään poikkeava viiden metrin korkuinen ja sadan metrin levyinen paljas kallionseinämä. Sen nimi juontuu jyrkänteen suojasta löytyneestä nuotiopaikasta, ja paikan arvellaan olleen tuttu jo tuhansia vuosia sitten alueella kulkeneille ihmisille. Nuotiokallion läheltä on löydetty kivikautinen asuinpaikka.
Luonto pienoiskuva|Upottavaa korpimetsää Palokalliolla
Sipoonkorpi käsittää merkittäväksi katsottuja rakentamattomia metsäalueita, ja Nuuksion järviylängön ohella siellä sijaitsevat eräät pääkaupunkiseudun viimeisistä erämaista. Sipoonkorven katsotaan olevan merkittävä metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäjä, ja osa siitä kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä on lisäksi rajattu kansallispuistoksi.
Alueella on kallioiden lomassa lukuisia erilaisia suotyyppejä, kuten luonnontilaista isovarpurämettä, neva-, ruoho- ja saniaiskorpea, luhtaista sarakorpea, lyhytkorsinevaa sekä suojuottia (kapea, sammalta kasvava suo). Flatbergetin kalliometsä on rauhoitettu.
Suot pienoiskuva|Viirilän lähellä Sipoonkorven länsiosassa on laajoja avosuoalueita.
Kallioiden välisissä painanteissa on hyvin vaihtelevaa suoluontoa. Soista suurin osa on puustoisia rämeitä ja korpia tai niiden yhdistelmätyyppejä. Rämeet ovat tyypillisesti pienehköjä isovarpurämeitä, korpirämeitä, sararämeitä ja nevarämeitä, ja monet niistä ovat luonnontilaisia tai sitä lähellä olevassa tilassa. Avosoitakin Sipoonkorvessa on, joskin vähemmän. Laajoja avosuoalueita löytyy Viirilän lähistöstä, Katronträskiltä, Hyppjaskärriltä ja Bakunkärrsträsket-lammen ympäriltä. Suuret suot ovat ojitettuja, mutta pienet pääosin ojittamattomia. Ojitetuistakin soista osa, kuten Sipoonkorven laajimmat suoalueet Viirilässä ja sen lähistöllä Sipoonkorven länsiosassa, on melko luonnontilaisen kaltaisia. Osa ojitetuista soista on puolestaan kuivuneita.Honkanen 2006, s. 7 Yleiskuvaus
Vesistöt pienoiskuva|Huhtikuun keväinen aurinko on sulattanut suuren osan Katronträsk-järven jääpeitteestä. Vain puiden varjoon jäävät etelä- ja länsireunat ovat yhä jäässä.
Sipoonkorven vesistöt keskittyvät alueen keskiosaan itä-länsisuuntaiselle vyöhykkeelle, josta löytyvät myös suurimmat vesistöt eli Fiskträsk, Byträsk ja Helgträsk. Yhteensä Sipoonkorvessa on 17 lampea tai pikkujärveä. Alueen järvet ovat suosittuja kalastuspaikkoja.
Lampia on joskus ollut enemmän, ja niistä on nykyisin jäljellä lähinnä pieniä avosoita. Järvien umpeen kasvaminen on edelleen käynnissä oleva prosessi, ja esimerkiksi metsän eteläosassa sijaitsevaa Gumböle träsk -lampea on kuvattu soiseksi. Sipoonkorven pohjoisosassa sijaitseva Fallträsk on todennäköisesti seuraava kokonaan suoksi muuttuva lampi.
Sipoonkorvessa on useita metsäpuroja ja pieniä jokia, joista moni virtaa yhä ainakin joiltain osin luonnontilaisessa uomassaan. Byabäckenin Sipoonjokeen laskeva puro sekä sen sivu-uomat kuuluvat Sipoonjoen Natura 2000 -alueeseen. Byabäckenin lisäksi myös Ritobäcken ja Hälsängsbäcken ovat jokia, joissa kalastus on kokonaan kielletty.
Kasvillisuus Sipoonkorven kallioilla tyypillisiä ovat kalliomänniköt, ja kallioiden väliset kosteammat ja rehevät painanteet ovat puolestaan kuusivaltaisia. Metsässä on lisäksi useita suoalueita suokasveineen sekä purolaaksoja, joita hallitsevat lehdot. Metsävyöhyke on pääosin ollut pitkään taloudellisessa käytössä, mutta siitä huolimatta siellä on jäljellä vanhoja ja varsin luontaisena säilyneitä metsiä. Tuoreet lehtomaiset kankaat ovat kuitenkin Sipoonkorven vallitsevia metsätyyppejä. Kallionaluslehdoille tyypillisiä lajeja ovat lehmukset, pähkinäpensaat ja kuuset.
Metsäalue sijaitsee hemiboreaalisen ja eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen vaihettumisalueella, mikä lienee syynä lajiston monipuolisuudelle ja runsaudelle. Rehevä luonto ja erityisesti lahopuut vaikuttavat lajirunsauteen. Alueelta on löydetty noin 130 kääpälajia, mikä on poikkeuksellisen paljon. Puuston ikääntyessä tulee lahopuusta riippuvaisten lajien jo nyt kohtalaisen suuri yksilömäärä edelleen kasvamaan.Sipoonkorven kansallispuiston hoito-ja käyttösuunnitelma, s. 33
Metsässä kasvaa monia harvinaisia ja vaateliaita kasvilajeja, joita ovat esimerkiksi lehtosinijuuri, keltavuokko ja pystykiurunkannus. Storträskin eteläpuolisessa purolaaksossa ja kallioalueilla esiintyy kaksi maailmanlaajuisestikin harvinaista lajia.Sipoonkorpi ja Östersundom, s. 20
Osittain umpeenkasvaneita joenvarsiniittyjä on Byabäckenillä palautettu laidunnuskäyttöön, ja Metsähallitus on ilmoittanut tavoitteeksi palauttaa myös vanhoja nurmilaitumia takaisin luonnonniityiksi. Niittyjen kukkivia kasvilajeja ovat muun muassa uhanalainen hirvenkello, kissankello, kurjenkello, peurankello sekä harakankello. Lisäksi niityillä kukkivat esimerkiksi päivänkakkara, purtojuuri, ahdekaunokki ja nurmikaunokki.
Eläimistö pienoiskuva|Kyykäärme lähellä Hältingträskia Sipoonkorvessa
Sipoonkorven eläinlajisto on monipuolista, ja siellä esiintyvät lähes kaikki eteläsuomalaiset metsänisäkäs- ja lintulajit. Rauhallisesta elinympäristöstä pitävät petolinnut ja kanalinnut ovat Sipoonkorvessa erityisen hyvin edustettuina. Haukoista muutamia ovat nuolihaukka, tuulihaukka, varpushaukka ja hiirihaukka. Pöllöistä mainittavia ovat huuhkaja, lehtopöllö, helmipöllö ja viirupöllö.Honkanen 2006, s. 12 & 49
Sipoonkorven kansallispuisto on ottanut petolintu huuhkajan tunnuseläimekseen. Euroopan suurin pöllölaji viihtyy alueen kallioisissa korpimetsissä. ”Hyypiäksikin” kutsutut huuhkajat metsästettiin 1900-luvun alkupuolella lähes sukupuuttoon, sillä vanhassa uskomuksessa ne liitettiin huonoon onneen ja kuolemaan. Huuhkajakanta on viime vuosikymmeninä taantunut erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Eräänä selityksenä ilmiölle on pidetty jätesäädöksien tiukentuessa tapahtunutta avokaatopaikkojen häviämistä. Ne sijaitsivat yleensä lähellä metsiä, ja huuhkaja menestyi niiden lähistöllä. Avokaatopaikkojen rotat olivat varsin helposti saatavilla olevaa ravintoa huuhkajille.
Useiden luontotyyppien linnut viihtyvät muutenkin alueen monipuolisissa elinympäristöissä. Sipoonkorven metsissä elää ympäristöltään vaateliaitakin metsälintulajeja, kuten rehevien metsien idänuunilintu sekä järeiden vanhojen kuusimetsien pikkusieppo ja pohjantikka. Kangaskiuru ja kehrääjä viettävät elämäänsä metsässä sijaitsevilla rauhallisilla kallioharjanteilla. Lehtokerttu, sirittäjä, satakieli, peltosirkku ja pähkinähakki pesivät lehtipuiden hallitsemilla alueilla Byabäckenlaaksossa. Öisin voi kuulla myös sirkkalintujen ja kerttusten laulua. Lintutiheys on erityisen korkeaa Byabäcken-joen varren lehtipuustoilla. Lisäksi laaksossa tavataan esimerkiksi harmaapäätikkaa. Sipoonkorpi on yksi harvoista viimeisistä erämaa-alueista pääkaupunkiseudulla, jossa tiedetään olevan myös metson soidinpaikkoja. 2‒3 soidinpaikoista osa on kansallispuistossa ja osa sen ulkopuolella. Metson selviytymisen kannalta kriittiseksi on katsottu Sipoonkorven sekä muiden ympäröivien metsäisten alueiden ekologisten metsäyhteyksien säilyttäminen. Niin sanottu ”Helsinki–Mäntsälä–Porvoo-alueen riistakolmio” kartoitettiin vuonna 2013, ja koko kartoitetulta alueelta löydettiin silloin vain 6‒8 metson soidinpaikkaa.
pienoiskuva|Sipoonkorven metsikköä
Sipoonkorven pysyviä suurnisäkkäitä ovat etenkin hirvi ja valkohäntäpeura sekä kolmas alueen hirvieläin metsäkauris. Siellä havaittuja suurpetoja ovat karhu ja harvinainen ja tiukasti suojeltu ilves. Pienempiä nisäkkäitä Sipoonkorvessa asustelee useita, kuten kettu, metsäjänis, rusakko, orava ja supikoira. Sipoonkorvessa tiedetään olevan myös minkkejä. Puroissa viihtyvien saukkojen on havaittu suosivan erityisesti Byabäckenin puroalueita.Honkanen 2006, s. 12–13 Nisäkkäät Hirvet menestyvät Sipoonkorven metsissä, ja kannan kasvu onkin silloin tällöin johtanut kritiikkiin, sillä niiden kulkeminen voi aiheuttaa vaaratilanteita lähialueen tieliikenteessä. Vaikka metsästys on Sipoonkorvessa kielletty, hirvikannan kasvun takia sinne on välillä myönnetty tilapäisiä metsästyslupia.