Mustafa Kemal Atatürk (1881Hänen syntymäpäiväänsä ei tunneta. 19. toukokuuta (päivä, jona hän laskeutui Samsuniin vuonna 1919 kansallista vastarinnan aloittamiseksi) pidetään hänen symbolisena syntymäpäivänään. Hänen väitettiin myös syntyneen vuonna 1880. – 10. marraskuuta 1938) oli Osmanien valtakunnan kenraali ja turkkilainen valtiomies, Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti.
Nuoruus
Mustafa syntyi Osmanien valtakuntaan tuolloin kuuluneessa Selânikissa, nykyisessä Thessalonikissa Kreikassa.Kemal Atatürk (1881-1938) Historic figures. BBC. Kankkonen, s. 47. Hänen synnyinpaikallaan sijaitsee nykyisin Turkin konsulaatti ja museo. Tavan mukaisesti hän sai syntymässään vain nimen Mustafa. Mustafan isä Ali Rıza Efendi oli tullivirkamies, joka kuoli pojan ollessa kuusivuotias. Hänen äitinsä oli Zübeyde Hanım. Perhe oli keskiluokkaisia, turkinkielisiä muslimeja. Jotkut kirjoittajat uskovat Mustafan isä Ali Rızan olleen albanialaista alkuperää.Mango, Andrew, Atatürk: the biography of the founder of modern Turkey, (Overlook TP, 2002), p. 27. Jackh, Ernest, The Rising Crescent, (Goemaere Press, 2007), Teos Google Booksissa, s. 31, Turkish mother and Albanian fatherIsaac Frederick Marcosson, Turbulent Years, Ayer Publishing, 1969, Teos Google Booksissa, sivu 144. Yleisen käsityksen mukaan Ali Rızan esi-isät olivat turkkilaisia ja alkujaan kotoisin Söken piirikunnasta Anatolian Aydınin maakunnassa. Hänen äitinsä Zübeyden uskotaan olleen turkkilaista alkuperää ja Yörükin sukukunnasta.Şevket Süreyya Aydemir, Tek Adam: Mustafa Kemal, Birinci Cilt (1st vol.): 1881–1919, 14th ed., Remzi Kitabevi, 1997, , s.31. Selânikin maakunnassa oli ottomaanien aikana suuri juutalainen yhteisö muslimien (pääasiassa turkkilaisten), kreikkalaisten, bulgarialaisten ja muiden yhteisöjen rinnalla. Tämän vuoksi monet hänen islamistisista vastustajistaan, jotka olivat järkyttyneitä hänen uudistuksistaan, väittivät, että Mustafalla oli dönme-juutalaisia esi-isiä.
Mustafa opiskeli Selânikissa, jossa hänen matematiikanopettajansa antoi hänelle nimen Kemal (täydellisyys) hänen menestyksensä ansiosta. Mustafa Kemal liittyi sotilasakatemiaan Monastirissa (nykyinen Bitola Pohjois-Makedoniassa) 1895. Hän valmistui luutnantiksi 1904 ja sijoitettiin Damaskokseen. Hän liittyi pian salaiseen uudistusmieliseen järjestöön nimeltä Vatan (isänmaa). Vuonna 1907 hänet siirrettiin Selânikiin, jossa hän liittyi nuorturkkilaisina tunnettuun nationalistiseen uudistuspuolueeseen.
Vuonna 1908 Osmanien valtakunnan nöyryyttävä asema Makedoniassa johti nuorturkkilaisten kapinaan, ja pelätessään armeijan marssivan Konstantinopoliin sulttaani Abdul Hamid II antautui 23. heinäkuuta. Vuonna 1875 kumottu perustuslaki nostettiin jälleen voimaan, ja ilmiannot ja sensuuri lopetettiin. Parlamentti avattiin uudelleen 10. joulukuuta. Seuraavana vuonna 13. huhtikuuta sotilaiden ja muslimien kapina johti vastavallankumoukseen ja hallituksen kaatumiseen. Selânikin joukot nostivat hallituksen takaisin valtaan, ja komitea päätti syrjäyttää sulttaanin ja nostaa hänen veljensä valtaistuimelle Mehmet V:nä. Syrjäytetty sulttaani asetettiin arestiin Selânikiin.
Mustafa Kemal jatkoi uraansa sotilaana ja lähetettiin Libyan maakuntaan puolustamaan sitä Italian hyökkäystä vastaan. Toisen Balkanin sodan aikana Kemal oli saarrettuna Libyassa eikä voinut osallistua sotaan. Kun Turkki oli häviämässä sodan, nuorturkkilainen puolue otti vallan hallitukselta ja asetti sisäministeriksi eli suurvisiiriksi Talat paššan (Mehmed Talat), sotaministeriksi Enver paššan (Ismael Enver) ja laivastoministeriksi Cemal paššan (Ahmed Cemal). Hallinto oli eräänlainen triumviraatti, jota ohjasi puolueen keskuskomitea.
Heinäkuussa 1913 Kemal pääsi palaamaan Konstantinopoliin, ja määrättiin Gallipolin alueen puolustuksen komentajaksi Traakian rannikolle. Vuonna 1914 hänet siirrettiin syrjään pääkaupungin politiikasta sotilasattasea 88:ksi Sofiaan.
Sodat Ensimmäinen maailmansota pienois|pysty|Mustafa Kemal vuonna 1918. Ensimmäisessä maailmansodassa Osmanien valtakunta liittyi Saksan keisarikunnan rinnalle osaksi keskusvaltoja lokakuussa 1914. Kemal määrättiin Rodostoon (kreikkalainen nimi – turk. Tekirdağ) Marmaranmerellä. Hänen vastuualueenaan oli myös Gallipoli, ja hän oli siten komentajana torjumassa brittien, ranskalaisten sekä Australian ja Uuden-Seelannin joukkojen huhtikuussa 1915 tekemää maihinnousua Gallipoliin. Häntä pidettiin erinomaisena komentajana, vaikka turkkilaisten tappiot olivat suuret ihmisaaltohyökkäyksissä maihinnousuja vastaan. Tästä huolimatta hänestä tuli ensimmäinen osmanien komentaja, joka oli voittanut länsimaisen armeijan hyökkäyksen sukupolveen, ja hänestä tuli kansallissankari ja hän sai paššan arvonimen.
Vuosina 1917 ja 1918 pašša Kemal oli Kaukasiassa johtamassa taistelua Venäjän keisarikunnan joukkoja vastaan, ja sitten Hijazissa, jossa arabit nousivat kapinaan turkkilaishallintoa vastaan. Hänestä tuli epäluuloinen sulttaanin hallituksen sodanjohdon saksalaisten vaikutusvaltaa kohtaan. Hän erosi asemastaan, mutta palasi viimein turkkilaisten joukkojen komentajaksi Palestiinassa.
Lokakuussa 1918 turkkilaiset antautuivat ympärysvalloille,Kankkonen, s. 48. Talat ja puolueen ministeriö erosivat ja aselepo allekirjoitettiin brittiläisen taistelulaivan kannella Egeanmerellä.
Itsenäisyyssota ja Kreikan–Turkin sota
Kemal oli yksi puolueen johtajista, jotka kannattivat perääntymistä turkkilaisalueiden ulkopuolelta puolustamaan Turkin sydänmaita. Turkkilaisten kansallistunne nousi Kreikan miehitettyä Smyrnan (nykyinen İzmir) toukokuussa 1919. Miehitys tapahtui Sèvresin rauhansopimuksen perusteella, jonka sulttaani oli hyväksynyt ympärysvaltojen painostuksesta, mutta jota parlamentti ei koskaan ratifioinut. Sodan lopuksi osmanien hallitus oli täysin romahtanut, ja maa jaettiin voittajavaltojen kesken.
Hallitus lähetti Kemalin jälleen pääkaupungista Itä-Anatoliaan kukistamaan kapinaa, jota ei edes ollut tapahtunut. Kemal käytti tilaisuutta hyväkseen ja perusti kansallisen liikkeen, joka valitsi keskuksekseen Ankaran. Huhtikuussa 1920 Ankaran väliaikaishallitus tarjosi Kemalille kansalliskokouksen presidentin paikkaa. Tämä uusi parlamentti ilmoitti hylkäävänsä vanhan hallituksen ja Sèvresin sopimuksen.
Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esimerkiksi Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikalle luovutettuja alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin İsmet İnönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan. Kemalin joukot valloittivat İzmirin 9. syyskuuta 1922, ja armeija aloitti siellä kreikkalaisten ja armenialaisten järjestelmällisen vainoamisen. 13. syyskuuta 1922 Turkin armeija sytytti İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä kasteltujen katujen vuoksi tuli levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Jopa 100 000 ihmistä sai surmansa tuhopoltossa ja sitä edeltäneessä kansanmurhassa.Tieteen kuvalehti Historia 15/2013, s. 36–43. Satoja tuhansia jäi kodittomaksi ja lähti pakolaiseksi Kreikkaan. Kemalin voitto itsenäisyyssodassa pelasti Turkin itsenäisyyden, ja Sèvresin sopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin Kreikalle menettämänsä alueet Anatoliassa ja Itä-Traakiassa.
Turkin presidenttinä pienois|Atatürk vuonna 1925. Turkin tasavalta perustettiin 29. lokakuuta 1923, ja Kemalista tuli sen ensimmäinen presidentti. Tasavalta oli periaatteessa demokraattinen, mutta Kemal hallitsi sitä diktatorisesti. Yritykset monipuoluejärjestelmän luomiseksi lopetettiin alkuunsa, ja islamistien kapinat nitistettiin. Kemal ihaili joitain Neuvostoliiton ja fasistisen Italian piirteitä, mutta yksityisomistus säilytettiin, eikä poliittisia vastustajia kohdannut yleensä maakuntiin karkotusta rankempi kohtalo. Atatürkin hallinto piti Sèvresin sopimuksen allekirjoittajia maanpettureina ja riisti näiltä kansalaisuuden.
Kreikan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella toteutettiin vuonna 1923 Kreikan ja Turkin väestönvaihto, jossa noin 1,1 miljoonaa ortodoksia muutti Turkista Kreikkaan ja noin 400 000 muslimia Kreikasta Turkkiin. Koska väestönsiirto perustui uskontoon eikä äidinkieleen, monet Kreikkaan siirtyneistä olivat äidinkielenään turkkia puhuvia. Lausannen väestönvaihtosopimus ei koskenut Pohjois-Kreikan Traakiaa eikä Istanbulia tai sen lähisaaria.Kankkonen, s. 51. Tästä syystä Turkissa elää edelleen noin 5 000 kreikkalaisen vähemmistö.
Yksityiselämä Mustafa Kemal oli naimisissa vain lyhyesti. Hän kannatti naisten vapauttamista ja näytti esimerkkiä avioitumalla länsimaissa koulunsa käyneen Latife Uşşakin kanssa 29. tammikuuta 1923. He erosivat 5. elokuuta 1925.Kankkonen, s. 66. Kemal adoptoi 13 lasta, 12 tyttöä ja yhden pojan. Kemal oli omistautunut sotilasuralleen ja taisteluiden puuttuessa hän turhautui.Kankkonen, s. 67.
Uudistukset
pienois|pysty|Atatürkin patsas Istanbulissa katsoo Bosporin yli. Kemal aloitti laajat uudistustoimet tavoitteena maan maallistaminen ja uudenaikaistaminen.
Kemal lähti tekemään islamilaisesta Turkista maallista yhteiskuntaa. Hän katsoi että "Islam on epäonnistunut sivilisaation muoto" ja että "moraalittoman beduiinin järjenvastaista maailmankatsomusta edustava islam on yli viidensadan vuoden ajan myrkyttänyt elämäämme mädän omenan lailla."
Kalifaatti lopetettiin maaliskuussa 1924.Kankkonen, s. 54. Koraanikoulut lakkautettiin ja yleinen oppivelvollisuus otettiin käyttöön. Islamilainen šaria-laki korvattiin Sveitsin lakiin perustuvalla lailla. Italiasta lainattiin rikoslaki ja Saksasta taloussäädökset. Turkista tuli tunnustukseton valtio. Kemalin uudistukset herättivät vastarintaa etenkin muslimien keskuudessa. Kesällä 1926 İzmirin kaupungissa paljastui salaliitto Kemalin surmaamiseksi. Ankaran itsenäisyystuomioistuin tuomitsi useita paikallisia poliitikkoja kuolemaan.Kankkonen, s. 61.
Kemal kielsi perinteisen turkkilaisen fetsi-lakin taantumuksellisena, piti eurooppalaistyylisiä vaatteita ja odotti muiden turkkilaisten tekevän samoin. Paššan arvonimet lakkautettiin, joten Pašša Kemalista tuli jälleen Mustafa Kemal. Naisia kannustettiin töihin. Vuonna 1928 hallitus päätti korvata arabialaisen aakkoston latinalaisella. Uusien turkkilaisten aakkosten käyttöönottoa tuettiin eri puolille maata avatuilla julkisilla koulutuskeskuksilla, yhteistyöllä kustannusyhtiöiden kanssa ja Atatürkin itsensä rohkaisemana, sillä hän kiersi ympäri maata opettamassa uusia kirjaimia yleisölle. Tämän seurauksena lukutaito lisääntyi dramaattisesti. Turkin kieli puhdistettiin arabialaisista ja persialaisista lainasanoista ja ne korvattiin uusilla, omakielisten turkkilaisten sanojen johdannaisilla tai turkinsukuisista kielistä omaksutuilla. Länsimainen kalenteri korvasi islamilaisen kalenterin.
Vuonna 1930 päätettiin, että Konstantinopolin kaupungista oli myös kansainvälisissä yhteyksissä käytettävä sen turkkilaista nimeä Istanbul.
Maahan avattiin taidekouluja, ja alkoholin kieltolaki kumottiin. Kemal itse arvosti perinteistä rakia ja kumosi sitä suuria määriä. Vuonna 1935 hän määräsi kaikki turkkilaiset ottamaan käyttöön länsimaiset sukunimet. Parlamentti antoi hänelle nimen Kemal Atatürk, turkkilaisten isä.