Soikkokaksikko (Neottia ovata) on Euraasiassa kasvava kämmekkälaji. Soikkokaksikko on rauhoitettu Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 29.6.2010.
Herttakaksikon tapaan soikkokaksikkokin tunnettiin aiemmin myös tieteellisellä sukunimellä Listera.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|left|Soikkokaksikon kukinto.
Soikkokaksikko on sekä sukunsa että muiden kämmekkäkasvien joukosta helposti tunnistettava kasvi. Kasvilla on suikerteleva vaakajuurakko, jonka avulla se lisääntyy kasvullisesti ja muodostaa kasvustoja. Noin 20–60 senttimetriä korkean kasvin varsi on tanakka. Varren alaosassa on lähes vastakkain kaksi soikeaa, 5–20 cm pitkää lehteä. Niiden keskeltä nousee runsaskukkainen, 7–25 cm pitkä tähkämäinen kukinto. Yksittäisten, pitkähuulisten kukkien väri vaihtelee vihreästä rusehtavaan. Kukan kannukseton huuli on 1–1,5 pitkä ja sen kärki kaksiliuskainen. Kukan muut kehälehdet ovat noin 0,5 cm pitkiä ja toisiaan kohti kaartuvia. Huulen tyvellä on mesijuova, josta juovat pienet hyönteiset pölyttävät kukan. Pölyttämättömän kukan huuli osuu kukinnon varteen, mutta myöhemmin se nousee laskusillan tapaan ylös, jotta pölyttäjät eivät enää turhaan kävisi kukassa. Suomessa soikkokaksikko kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pystyhkö, pullea kota.Retkeilykasvio 1998, s. 497.Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 49, 51. Teriö säilyy usein tuoreena siementen varisemiseen asti, jopa elokuulle.
Levinneisyys Soikkokaksikkoa tavataan lähes koko Euroopasta pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu keskisen Venäjän läpi Länsi-Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Lajia tavataan myös muun muassa Kaukasuksella, Turkissa ja Iranissa. Soikkokaksikkoa on löytynyt tulokkaana myös Pohjois-Amerikasta.Flora of North America Viitattu 29.6.2010.
Suomessa soikkokaksikkoa kasvaa harvinaisena lähes koko maassa, eniten eteläisessä Suomessa. Yleinen laji on kuitenkin ainoastaan Ahvenanmaalla, jossa se lienee pääsaaren yleisin kämmekkälaji.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.Kasviatlas 2009: Soikkokaksikon levinneisyys Suomessa Viitattu 29.6.2010.Ålands flora 2008, s. 337.
Elinympäristö Soikkokaksikko kasvaa rehevillä ja kosteilla niityillä, letoilla, lehdoissa ja korpimetsissä. Aikaisemmin laji hyötyi perinteisestä niitty- ja karjataloudesta, mutta on nykyään suuresti taantunut luonnonlaidunten umpeenkasvun takia.Uusitalo 2007, s. 145. Laji on kalkinsuosija.
Lähteet Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Soikkokaksikon levinneisyys Suomessa UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja (pdf) Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Soikkokaksikko (Neottia ovata) Pohjolan kasvien pauloissa: Neottia ovata - soikkokaksikko
Luokka:Kämmekkäkasvit