Kimalaisorho (Ophrys insectifera) on Euroopassa tavattava kämmekkälaji, joka tunnetaan parhaiten erikoisesta pölytystavastaan. Se on Suomessa rauhoitettu ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, mutta maailmanlaajuisesti se on elinvoimainen. Kimalaisorho on suuren orhojen (Ophrys) suvun ainoa laji Suomessa.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|Kukkivia kimalaisorhoja. pienoiskuva| Kimalaisorhon lehdet ovat sen tyvellä tai varren alaosassa. Maan alla kasvilla on kaksi pyöreää versojuurimukulaa. Varsi on 15–30 cm korkea. Kimalaisorhon varressa on 3–14 pientä, kukalle laskeutunutta pistiäistä muistuttavaa kukkaa. Yksittäisen kukan huuli on tummanruskea, neliliuskainen, hieman hyönteisen ruumista ja siipiä muistuttava. Siinä on myös sinistä "peilimäistä" kuviointia. Huulen yläpuolella olevat lankamaiset kehälehdet ovat kapeat ja tumman ruskeat, kuin tuntosarvet. Muut kehälehdet ovat kokonaan vihreitä. Kukinta-aika on kesä-heinäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 504.
Kimalaisorhon kukat houkuttelevat ulkomuodollaan ja feromonimaisella tuoksullaan velhopistiäisiin eli velhohukkiin (Argogorytes) kuuluvien pistevelhohukan (Argogorytes mystaceus) ja silovelhohukan (Argogorytes fargeii) mustakeltaisia koiraita parittelemaan kukan kanssa. Kimalaisorhon kukinta alkaa pistiäiskoiraiden kuoriuduttua ja ennen pistiäisnaaraiden kuoriutumista. Tämä "valeparittelu" voi sitten seuraavassa kukassa tapahtuessaan johtaa kukan pölytykseen.Ranta 1997, s. 201.Teräs 2008, s. 195.
Levinneisyys Orhot (Ophrys) ovat levinneet laajalti Euroopassa ja Välimeren ympäristössä. Monista muista lajeista poiketen kimalaisorho karttaa kuumimpia Välimeren alueita, ja se on myös pohjoisimpana kasvava orholaji.
Kimalaisorhon päälevinneisyysalue on Keski- ja Länsi-Euroopassa Britteinsaarilta ja Ranskasta Saksaan ja Kroatiaan ulottuvalla alueella. Tämän alueen ulkopuolella kimalaisorhoa tavataan muun muassa Espanjassa, Romaniassa, Baltiassa, Venäjällä ja Fennoskandiassa. Norjan rannikolla lajia tavataan peräti napapiirin pohjoispuolella. Itämerellä laji kasvaa etenkin suurilla saarilla, kuten Gotlannissa, Öölannissa ja Hiidenmaalla.Den virtuella floran: Flugblomster (ruots.) Viitattu 13.1.2010. Suomessa kimalaisorhoa tavataan alkuperäisenä tai muinaistulokkaana pariltakymmeneltä paikalta Ahvenanmaalta. Varsinais-Suomessa Paraisten kalkkialueelta tunnetaan yksi elinvoimainen tulokasesiintymä.
Elinympäristö Kimalaisorho on kalkinvaatija. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja metsät, lettosuot ja joskus kuivemmat, runsaskalkkiset paikat. Tällaisesta esiintymispaikasta esimerkki on Parainen, jossa laji kasvaa tuoreella mäntykankaalla. Kimalaisorhon esiintyminen on oikullista ja kasvi saattaa piileskellä sienijuurensa turvin maan alla vuosikausia. Lajia uhkaavat elinympäristöjen umpeenkasvu ja tuhoutuminen sekä keräily.
Lähteet Ranta, Pertti: Kimalaisorho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 201. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Teräs, Ilkka: Kimalaisorho. Teoksessa Luonnossa. Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 195.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Kimalaisorho (Ophrys insectifera) Kasviatlas 2010: Kimalaisorhon levinneisyys Suomessa Luontoportti: Kimalaisorho (Ophrys insectifera) Pohjolan kasvien pauloissa: Ophrys insectifera - kimalaisorho
ITIS: Ophrys insectifera United States Department of Agriculture (USDA): Ophrys insectifera Pherobase: Floral volatiles of Ophrys insectifera
Luokka:Orhot Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit