Dinosaurukset eli hirmuliskot (Dinosauria) olivat mesotsooisella maailmankaudella elänyt hyvin menestyksekäs eläinryhmä. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät triaskaudella noin 230 miljoonaa vuotta sitten, mutta niiden valtakausi alkoi vasta triaskauden joukkotuhon jälkeen, ja ne hallitsivat maapalloa jurakauden ja liitukauden ajan. Dinosaurukset kuolivat äkillisesti sukupuuttoon liitukauden joukkosukupuutossa noin 66 miljoonaa vuotta sitten. Joukkotuhon syynä on pidetty maahan iskeytynyttä asteroidia sekä tulivuorenpurkauksia. Joukkotuhosta selvisivät vain dinosauruksista polveutuvat linnut, joita on alettu viime vuosikymmeninä kutsua dinosauruksiksi, kun niiden samankaltaisuus on selvinnyt aiempaa paremmin.
Dinosaurukset olivat tasalämpöisiä maaeläimiä. Jotkin niistä olivat kasvinsyöjiä, jotkin lihansyöjiä ja jotkin kaikkiruokaisia. Dinosaurusten koko vaihteli suuresti: pienimmät olivat alle 200-grammaisia, ja mahdollisesti suurin oli 80–100 tonnin painoiseksi arvioitu Argentinosaurus, joka olisi siten ollut kaikkien aikojen suurin maaeläin.
Dinosaurukset jaetaan kahteen lahkoon niiden lantion rakenteen perusteella: liskonlantioisiin ja linnunlantioisiin. Ne puolestaan jaetaan moniin sivuryhmiin. Lajeja on löytynyt yli tuhat, ja lisää löydetään koko ajan.
Dinosaurukset määritteli omaksi ryhmäkseen ensi kertaa englantilainen Richard Owen vuonna 1841 ja keksi samalla niiden nimityksen. Dinosaurusten fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta. 1900-luvun taitteessa fossiileja löydettiin etenkin Pohjois-Amerikan kuivilta seuduilta, ja nykyisin merkittävimmät löytöpaikat ovat Kiinassa ja Etelä-Amerikassa.
Nimeäminen ja rajaus thumb| Tyrannosaurus rexin fossiili Chicagon Field Museum of Natural History -museossa. Nimi dinosaurus tarkoittaa hirmuliskoa (< kreikk. deinos, 'hirmuinen' ja sauros, 'matelija/lisko'), joka on myös niiden rinnakkaisnimi suomen kielessä. Nimen keksi vuonna 1842 englantilainen luonnontutkija Richard Owen. Eri dinosaurusten nimissä on erilaisia päätteitä ja muita osia, jotka kuvaavat niiden ominaisuuksia, esimerkiksi siivellisyyttä tai hampaita. Päätettä -saurus käytetään etenkin matelijamaisten eläinten nimissä, ja pääte -raptor (lat. 'rosvo') tarkoittaa saalistajaa ja petoa. Nimiä on annettu usein myös tutkijoiden ja löytöpaikkojen mukaan.
Linnut ovat polveutuneet pienistä liskonlantioisista, höyhenpeitteisistä Archaeopteryxin kaltaisista teropodeista. Silloin kun dinosauruksia vielä pidettiin pelkästään suurina krokotiilimaisina matelijoina, niiden käsitettiin poikenneen linnuista. 1980-luvulta alkaen lintujen ja niiden dinosaurus-esimuotojen anatomisten ja fysiologisten erojen on kuitenkin havaittu olevan luultua pienempiä. Sen vuoksi lintuja on alettu suoraan kutsua dinosauruksiksi. Sanan dinosaurus sanakirjamerkitys rajaa nimityksen kuitenkin yhä sukupuuttoon kuolleisiin matelijoihin.Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008
Kehittyminen ja kukoistus Dinosaurukset kuuluvat arkosaureihin, joihin kuuluvat myös esimerkiksi krokotiilieläimet, lentoliskot ja Postosuchus. Ensimmäiset dinosaurukset kehittyivät triaskaudella noin 235 miljoonaa vuotta sitten. Aluksi ne olivat pieniä, kaksijalkaisia eläimiä.Woodward 2015, s. 8–16. Niiden takajalat kehittyivät pitkiksi ja suoriksi vartalon alle, toisin kuin muilla arkosaureilla, joiden jalat työntyivät ulos kyljistä. Tämä teki dinosauruksista muita matelijoita ketterämpiä ja mahdollisti niiden pitkäjaksoisen liikkumisen, sillä ne saattoivat asentonsa vuoksi kävellä ja hengittää samanaikaisesti.Brett-Surman (toim.) 2004, s. 40–41. Kaksi varhaisinta dinosaurusta olivat Eoraptor ja Herrerasaurus. Muut dinosauruslajit olivat hyvin samantyyppisiä.Woodward 2015, s. 26–27. Nämä varhaisimmat lajit olivat suurimmillaan parimetrisiä ja kolmetonnisia. Toistaiseksi ainoa tunnettu suurikokoinen varhainen laji oli kymmenmetrinen Ingentia prima, joka eli vain 15 miljoonaa vuotta ensimmäisten dinosaurusten jälkeen. Triaskauden lopulla eläneet prosauropodit, kuten Plateosaurus, olivat myöhempien sauropodien esi-isiä, pituudeltaan noin kymmenmetrisiä.Woodward 2015, s. 33.
thumb|500px|Dinosaurusten kehitys. Vasemmassa haarassa liskonlantioiset, oikeassa linnunlantioiset. Jurakaudella 201–145 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset kehittyivät edelleen, ja niistä tuli maaeläinten hallitseva muoto. Joistain lajeista tuli jättiläisiä ja toisille kehittyi lentokyky.Woodward 2015, s. 41. Panssaridinosauruksille kehittyi luulevyjä ja häntäpiikkejä suojaamaan niitä saalistajilta.Woodward 2015, s. 49. Jurakauden loppupuolella elänyt varista pienempi Anchiornis saattoi olla yksi ensimmäisistä dinosauruksista, joka kykeni liitämään ilmassa.Woodward 2015, s. 58–59. Lintujen lähisukulainen Archaeopteryx osasi jonkin verran jo lentää, muttei vielä kovin hyvin.Woodward 2015, s. 76–77. Diplodocus kasvoi 33-metriseksi ja oli yksi suurimmista dinosauruksista.Woodward 2015, s. 66–67. Myöhäisjurakauden yleisin suuri petodinosaurus oli 12-metrinen Allosaurus.Woodward 2015, s. 72–73.
Liitukaudella 145–66 miljoonaa vuotta sitten jättiläismantereet hajosivat pienemmiksi mantereiksi. Sen seurauksena ilmasto-olot vaihtelivat aiempaa enemmän, jolloin dinosaurukset, kuten muutkin eläimet ja kasvit, saivat yhä enemmän alueellisia piirteitä ja kehittyivät entistä monimuotoisemmiksi. Muutokseen vaikutti joidenkin tutkijoiden mukaan myös uusien kukkakasvien syntyminen.Woodward 2015, s. 79.Brett-Surman (toim.) 2004, s. 38–39. Liitukaudella kehittyivät esimerkiksi Ceratopsia-ryhmä ja panssariselkäiset ankylosaurukset.Ghoshal et al. 2013, s. 6–7. Liitukauden puolivälissä elänyt 16-metrinen Spinosaurus oli mahdollisesti kaikkien aikojen suurin maapeto, ja samoihin aikoihin elänyt 35-metrinen Argentinosaurus ehkä suurin koskaan elänyt maaeläin.Woodward 2015, s. 104–105. Tyrannosaurus rex eli aivan liitukauden lopulla.Woodward 2015, s. 140–141.
Sukupuutto Lentokyvyttömät dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon lyhyessä ajassa liitukauden lopulla noin 65,5 miljoonaa vuotta sitten. Samalla katosivat myös esimerkiksi lentoliskot ja joutsenliskot sekä yli puolet maapallon eläimistä. Teropodeista jurakaudella kehittyneistä linnuista osa selvisi joukkotuhosta, ja ne ovat ainoita nykyään eläviä dinosaurusten kladiin kuuluvia eliöitä.
Sukupuuton syystä ei ole päästy varmuuteen, mutta lukuisia teorioita on esitetty. Monen tutkijan mielestä joukkosukupuuttoon vaikutti samanaikaisesti useampi kuin yksi tekijä. Sukupuuton nopeudesta on myös eri käsityksiä: jotkut tutkijat uskovat sen tapahtuneen muutamassa tuhannessa vuodessa, mutta toisten mukaan se tapahtui asteittain ja alkoi jo kauan ennen liitukauden loppua.Brett-Surman (toim.) 2004, s. 50–54.
Ensimmäisen pääteorian mukaan dinosaurusten katoamista selittää liitukauden aikana alkanut ilmastonmuutos. Maapallon keskilämpötila laski, ja vuodenaikojen vaihtelut olivat entistä selkeämpiä. Merenpinta kohosi, mikä saattoi johtaa maanpäällisten elinpaikkojen pirstoutumiseen ja pienentyneiden eläinpopulaatioiden altistumiseen ympäristön muutoksille.
Toisen pääteorian mukaan laajat tulivuorenpurkaukset aiheuttivat lyhytaikaisen ilmaston lämpenemisen sekä laajoja savu- ja tuhkapilviä. Sen seurauksena kasvit kuolivat ja niiden myötä myös kasvinsyöjäeläimet ja niitä saalistavat pedot. Lounais-Intian Deccanin tasangon laavakerroksesta on havaittu 750 000 vuoden aikana tapahtuneissa tulivuorenpurkauksissa purkautuneen laavaa 1,2–1,3 miljoonaa kuutiokilometriä. Liitukauden lopun kolme suurta tulivuorenpurkausta osuivat lähelle dinosaurusten häviämistä.
Kolmannen pääteorian mukaan liitukauden lopulla Jukatanin niemimaan kohdalle törmäsi komeetta tai asteroidi. Törmäyksestä todennäköisesti seurasi maailmanlaajuisia metsäpaloja, kylmän sään jakso auringon säteilyn estyttyä ja tätä ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi seurannut lämpökausi.
Muita, vähemmän suosittuja teorioita ovat esimerkiksi ensimmäisten kukkakasvien aiheuttamat myrkytykset, nisäkkäiden harjoittama dinosaurusten munien tuhoaminen, supernovan säteily tai kulkutaudit.
Olosuhteet thumb|Maalaus dinosauruksista myöhäisen jurakauden aikaisessa ympäristössä nykyisen Saksan tienoilla. Ensimmäisten dinosaurusten ilmestyessä kaikki mantereet olivat yhdistyneenä Pangea-supermantereeksi. Sen vuoksi myöhäisen triaskauden ja varhaisen jurakauden dinosauruslajit olivat enimmäkseen samoja kaikkialla päin maapalloa. Kun Pangea alkoi hajota triaskauden lopulla, Aasian ja Pohjois-Amerikan lajit alkoivat eriytyä toisistaan. Myöhäisellä jurakaudella pohjoiset ja eteläiset mantereet eriytyivät toisistaan. Liitukauden lopulla Euroopassa oli suuria saaria ja niillä saaristo-oloihin sopeutuneita dinosauruksia. Pohjois-Amerikan itä- ja länsiosien välissä oli meri, joka aiheutti sen, että idän ja lännen dinosauruslajistot erosivat toisistaan.Naish 2010, s. 14−15.
Maapallolla vallitsi dinosaurusten aikana mesotsooisella kaudella lämmin ja leuto kasvihuoneilmasto, jonka aikana ei ollut napajäätiköitä. Triaskaudella Pangeasta suuri osa oli autiomaata. Sen hajotessa jurakaudella tulivat viileämmät ja kosteammat olosuhteet, joissa kukoistivat havupuut, käpypalmut ja saniaiset. Liitukausi oli lämmintä aikaa, ja kasvisto muistutti jo nykyajan kasvistoa.
Ominaisuuksia Tärkeimmät ja yhteiset piirteet thumb|Vasemmalla krokotiilin asento, keskellä dinosaurusten ja nisäkkäiden asento, jossa raajat ovat suorat ja tukevat eläimen koko painoa. thumb|Utahceratopsin luusto. Dinosaurukset ovat matelijoita, joilla on yhteinen esiäiti ja joita yhdistää joukko tarkasti määriteltyjä anatomisia piirteitä. Dinosaurukset erottaa muista arkosauruksista usea piirre. Dinosauruksilla on suorat jalat, joiden reisiluun pää kääntyy täysin sisäänpäin ja kiinnittyy avonaiseen nivelkuoppaan. Niiden jalkojen luut ovat pitkiä, ja nilkka muistuttaa saranaa eikä kierry ulospäin. Dinosaurusten eturaajojen uloimmat sormet ovat surkastuneet. Dinosauruksilla ei ole kallon otsan parillista luuta (postfrontale), ja niillä on hyvin pitkä olkaluun harjanne. Sääriluun alapää on poikkeuksellisen suuri ja suorakaiteen muotoinen. Dinosaurusten kehityksen myötä monet näistä piirteistä muuttuivat.Naish 2010, s. 11.
Kaikkien dinosaurusten yhteisiä luurangon piirteitä ovat:Naish 2010, s. 10. sieraimen ja silmän välinen aukko pitkä ja solakka kaula olkanivelen kuoppa osoittaa taaksepäin ja lievästi ulospäin olkaluussa on erityisen pitkä harjanne lihasten kiinnittymistä varten ulommat sormet ovat yleensä lyhyitä, joskus kokonaan kadonneet lantiomalja on kokonaan avoin, jotta reisiluun pää solahtaa siihen tiukasti reisiluun kärki haarautuu luun varresta toiseen suuntaan lantion takaosan luukielekkeet toimivat lisäalueina, joihin lihakset voivat kiinnittyä ristiluu on yleensä tanakka häpyluu on yleensä pitkä sääriluun päässä oleva luinen harjamainen ulkonema on hyvin kehittynyt pohjeluu on solakka nilkka on yksinkertainen ja nivelmäinen jalkapöydänluut ovat yleensä pitkät ja solakat, ja ensimmäinen ja viides luu ovat yleensä lyhyitä.
Dinosauruksen lantioita oli kahdentyyppisiä: liskonlantioita ja linnunlantioita. Linnunlantioisten dinosaurusten häpyluu osoitti taaksepäin, mikä antoi kasvinsyöjien suurille sisäelimille tilaa. Lihansyöjien liskonlantiossa häpyluu osoitti eteenpäin, jolloin se tuki vatsan ja jalan lihaksia.Brett-Surman (toim.) 2004, s. 62–63.
Koko thumb|Joidenkin Pohjois-Amerikasta löytyneiden dinosaurusten kokoja ihmiseen verrattuna (ihminen kuvan oikeassa yläkulmassa).