Aabrahamin kirja on Myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluva uskonnollinen teksti, jonka Joseph Smith julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1842. Smithin mukaan teos oli käännös useista egyptiläisistä papyruskääröistä, jotka löydettiin 1800-luvun alussa arkeologi Antonio Lebolo retkikunnassa ja päätyivät mormonien haltuun 1835 ostettujen muumioiden mukana. Smith kuvaili kirjaa ”muinaisten aikakirjojen käännökseksi, joiden väitetään olevan Aabrahamin omakätisesti kirjoittamia papyrukselle hänen ollessaan Egyptissä”.
Kirja käsittelee Abrahamin varhaisvaiheita, hänen matkojaan Kanaaniin ja Egyptiin sekä hänen näkyään kosmoksesta ja sen luomisesta. Myöhempien aikojen pyhien kirkossa teos katsotaan jumalallisesti inspiroiduksi pyhiksi kirjoituksiksi, ja se on ollut osa Kallisarvoista helmeä vuodesta 1880. Se sisältää useita mormonismille ominaisia oppeja, kuten käsityksen maailman järjestämisestä ikuisista alkuaineista tyhjästä luomisen sijaan, ihmisen mahdollisesta korotuksesta, esieksistenssistä ja jumalien moninaisuudesta.
Alun perin papyrusten ajateltiin tuhoutuneen Chicagon suuressa palossa 1871, mutta vuonna 1966 osa niistä löydettiin Metropolitan Museum of Artin kokoelmista ja Myöhempien aikojen pyhien kirkon arkistosta. Nämä fragmentit, joita kutsutaan nykyään Joseph Smithin papyruksiksi, on egyptologien tutkimuksissa tunnistettu tavanomaisiksi egyptiläisiksi hautausteksteiksi (mm. ns. Hengitysten kirja ja Kuolleiden kirja), joilla ei ole yhteyttä Raamatun patriarkka Aabrahamiin. Vaikka osa mormonien apologiaa puolustaa teoksen aitoutta, akateeminen tutkimus ei pidä Aabrahamin kirjaa muinaisena tekstinä.
Historia Aabrahamin kirjan syntykertomus alkaa 1827 tai 1828, jolloin ranskalainen seikkailija ja harrastaja-arkeologi Antonio Lebolo sai Egyptin varakuninkaalta Muhammed Alilta luvan suorittaa arkeologisia kaivauksia Theban (nykyinen Luxor) kaupungin lähellä Ala-Egyptissä. Lebolo löysikin joukon muumioita, joista 11 oli niin hyväkuntoista, että hän päätti ottaa ne mukaansa Eurooppaan myydäkseen ne museoille. Lebolo kuitenkin kuoli yllättäen Triestessä, ja muumiot siirtyivät perintönä hänen sisarenpojalleen Michael H. Chandlerille. Hän peri myös muumioiden mukana olleet papyruskääröt. Muumiot lähettiin Chandlerille Yhdysvaltoihin, jossa hän esitteli niitä maksua vastaan näyttelyissä. Vuonna 1835 hän saapui muumionäyttelyineen Kirtlandiin, Ohioon, jossa MAP-kirkon tuolloinen pääpaikka sijaitsi. Kirkon profeetta Smith tutustui näyttelyyn ja vakuuttui siitä, että mukana olleet papyrukset sisälsivät arvokkaita kirjoituksia. Hänen mukaansa yksi muumioiden mukana ollut papyrus sisälsi Aabrahamin itsensä kirjoittaman selostuksen elämästään, toinen taas sisälsi Joosefin omakätisen kirjoituksen. Smith osti muumiot papyruksineen 2 400 dollarilla ja alkoi kääntää papyruksia jumalallisen innoituksen avulla. Erinäisistä syistä käännöstyö kuitenkin viivästyi. Profeetta julkaisi Aabrahamin kirjan käännöksensä jatkokertomuksena "Times and Seasons" -lehdessä vuonna 1842. Myöhemmin kirjasta tuli osa vuonna 1851 julkaistua Kallisarvoista helmeä. Joosefin kirjaa Smith ei ennättänyt kääntää lainkaan.
Aabrahamin kirjan sisältö Aabrahmin kirja jakautuu viiteen lukuun. Luku 1 kertoo Aabrahamin taistelusta epäjumalien palvontaa vastaan sekä maassaan että perheessään. Vastustuksensa takia Aabraham joutuu vangituksi ja Elkenan epäjumalan pappi yrittää uhrata hänet, mutta Jumala lähettää enkelinsä pelastamaan Aabrahamin (Smithin mukaan kuvajäljennös n:o 1 kuvaa tätä). Toinen luku kuvailee Aabrahamin vaellusta Kaldean Urista Kanaanin maahan, jonka Jumala on luvannut hänelle perintöosaksi, sekä hänen matkaansa Egyptiin pakoon nälänhätää. 3. luku kertoo Jumalan ilmestymistä Aabrahamille sekä hänen saamastaan näystä, jossa Jumala selittää hänelle tähtitieteen perusteita. Luvut 4 ja 5 sisältävät 1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. lukuun perustuvan kertomuksen maailman luomisesta. Huomiota herättävää on, että luomistyö esitetään useamman jumalan yhteistyöksi. Jumalat luovat maailman.
Aabrahamin kirjan kuvajäljennökset Ainakin kaksi taiteilijaa, heidän joukossaan kuvanleikkaaja Reuben Hedlock, jäljensivät papyruksista kolme kuvaa. Ne julkaistiin yhdessä Smithin laatimien selitysten kanssa "Times and Seasons" -lehdessä Aabrahamin kirjan liitteenä. Nykyään nämä kolme kuvajäljennöstä kuuluvat yhdessä Smithin selitysten kanssa Kallisarvoiseen helmeen. Nykyiset egyptologit eivät kuitenkaan pidä Smithin laatimia selityksiä uskottavina.
Kuvajäljennös n:o 1
Smithin selityksen mukaan kuva esittää yritystä uhrata Aabraham. Aabraham makaa sidottuna alttariin, ja "Elkenan epäjumalain pappi" on aikeissa uhrata hänet. Alttarin alla olevat hahmot esittävät hänen mukaansa "Elkenan, Libnan, Makmakran, Kooraan ja faaraon jumalia". Egyptologien mukaan kuva esittää vainajan muumioimista. Suurin osa egyptologeista on sitä mieltä, että kuvassa esitetään Osiris-jumalan palsamointi. Osiris joutui mustasukkaisen veljensä Sethin surmaamaksi, mutta hänen uskollinen Isis-vaimonsa kokosi Osirikisen ruumiin palaset, jolloin tämä heräsi henkiin. "Elkenan epäjumalain pappi" on itse asiassa sakaalinpäinen Anubis (käsikirjoitus on vaurioitunut, joten hahmolta puuttuu pää), joka on balsamoimassa ruumista. Smithin jumalankuviksi arvelemat esineet ovat heidän mukaansa kanooppiruukkuja, joissa säilytettiin vainajan palsamoituja sisäelimiä. Kanooppiruukuissa kuvattiin yleensä "neljä Horus-lasta", joiden hahmoina olivat ihminen, paviaani, sakaali ja haukka. Pojat olivat nimeltään Imsety, Hapi, Duamutef ja Qebhesenuef.Richard A. Parker, "The Joseph Smith Papyri: A Preliminary Report", Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1968, p. 86 Tällaisia kanooppiruukkuja on esillä useissa museoissa.For example, see Siivekäs hahmo, jonka Smith on tulkinnut "Herran enkeliksi", on egyptologien käsityksen mukaan vainajan sielu, joka Osiriksen tapauksessa on lentämässä sisään hänen suuhunsa herättämään hänet henkiin.
Kuvajäljennös n:o 2
Smith antoi useita selityksiä tämän kuvion osille. Kuvion keskus kuvaa hänen mukaansa Kolobia, tähteä, joka on lähinnä Jumalan asumusta. Osa kuvioista kuvasi hänen mukaansa tähtiä ja taivaankappaleita, osasta hän taas totesi, että niiden selitys "ilmoitetaan Herran hyväksi näkemänä aikana".
Egyptologien mukaan kyseessä on hypocephalus eli kuvio, joka asetettiin muumion pään alle ohjaamaan häntä hänen matkallaan tuonpuoleiseen. Hypocephalus sisältää viittauksia jumaliin, jotka vainaja tulee kohtaamaan tuonpuoleisessa, ja antoi ohjeita heidän kohtaamisekseen. Hypocephalus on yleinen osa Kuolleiden kirjaan kuuluvaa Hengitysten kirjaa. Hypocephalus oli aina henkilökohtainen, eikä niitä ole kahta samanlaista.
Kuvajäljennös N:o 3
Smithin mukaan tämä kuva esittää Aabrahamia istumassa faaraon valtaistuimella pohtimassa tähtitieteen perusteita. Hahmo Aabrahamin takana oli hänestä "kuningas faarao, jonka nimi käy ilmi hänen päänsä yläpuolella olevista kirjoitusmerkeistä". Aabrahamin edessä seisoo "faaraon, Egyptin kuninkaan, ruhtinas". Egyptologien mielestä kuva esittää kuolleen tuomitsemista Osiris-jumalan valtaistuimen edessä. Osiriksen edessä seisoo oikeuden ja totuuden jumalatar Maat, joka pitää kädessään sulkakynää.
Papyrusten katoaminen ja löytyminen Joseph Smithin kuoleman jälkeen hänen omistamansa papyrukset ja muut egyptiläiset esineet siirtyivät hänen äitinsä Lucy Mack Smithin haltuun. Tämän kuoltua 14. toukokuuta 1856 esineet peri Joseph Smithin leski Emma Hale Smith. Toukokuun 25. päivänä 1856 Emma myi muumiot ja papyrukset Abel Combs -nimiselle miehelle, joka puolestaan myi ne edelleen St. Louisissa sijaitsevalle museolle. Vuonna 1863 ne myytiin edelleen Chicago Museumille, jossa niiden arveltiin pitkään tuhoutuneen Chicagon suuressa palossa. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ollut. Kaksi papyruksista oli jäänyt Abel Combsin taloudenhoitajattaren haltuun. Hänen tyttärensä Alice Heusser tarjosi niitä vuonna 1918 New Yorkin Metropolitan Museum of Artille. Museo osti ne vuonna 1947 Alice Heusserin leskeltä. Tutkija Aziz S. Atiya Utahin valtionyliopistosta löysi sattumalta 11 katkelmaa papyruksista toukokuussa 1966 Metropolitan Museumista. Koska papyrukset olivat katkelmallisia, iältään suhteellisen nuoria ja sisällöltään tunnettuja, museo suostui lahjoittamaan ne MAP-kirkolle vuonna 1967.
Oli selvää, että Smith oli aikoinaan omistanut nämä papyrukset. Fragmenttien takapuolelle oli nimittäin piirtynyt kuvia Kirtlandin temppelistä Ohiossa sekä kaupungin pohjapiirrosta. Lisäksi papyrukset sisälsivät Aabrahamin kirjaan liitetyn kuvajäljennöksen numero 1. Ammattitaitoiset egyptologit saattoivat nyt tutkia papyruksia ja verrata niiden sisältöä Smithin kääntämään Aabrahamin kirjaan. MAP-kirkon tukema tutkimuslaitos Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) julkaisee kirjoitusta koskevia tutkimuksia ja järjestää konferensseja asian tiimoilta.Insights, FARMS newsletter, , vol. 24 issue 5, Provo, Utah: Maxwell Institute, 2004
Papyrusten arvostelua ja vastauksia arvosteluun Papyrusten siirryttyä MAP-kirkon haltuun kirkko määräsi Brigham Youngin yliopiston professorin Hugh Nibleyn tutkimaan papyruksia. Nibley oli kielitieteilijä, mutta hänellä ei ollut egyptologin koulutusta. Nibley joutui siten kutsumaan avukseen egyptologeista ja kielitieteilijöistä koostuvan työryhmän. Nämä antoivat tyrmäävän arvostelun Smithin aikoinaan tekemälle "käännökselle". Egyptologien käsityksen mukaan löytyneet papyrukset olivat osa Hengitysten kirjaa (engl. "Book of Breathings"), joka puolestaan oli osa tunnettua egyptiläistä Kuolleitten kirjaa. Lisäksi tutkijat ajoittivat papyrukset Ptolemaiosten aikaan, siis noin puolitoista tuhatta vuotta Aabrahamin ajan jälkeen.
Pääasialliset perusteet Aabrahamin kirjan aitoutta vastaan ovat:
Löytyneissä papyruksissa ei ole minkäänlaista viittausta Aabrahamiin, ei historiallista eikä sisällöllistä. Kirja ei mainitse Aabrahamia eikä Israelin Jumalaa, sen sijaan se mainitsee useita tunnettuja muinaisen Egyptin jumalia. Edward H. Ashment "Joseph Smith’s Identification of ‘Abraham’ in Papyrus JS 1, ‘The Breathing Permit of Hor.’" Dialogue: A Journal of Mormon Thought (Winter 2000) p. 126. Yksi näistä on kuunjumala nimeltä Khons, jota tarkoittavan merkin kääntämiseen Joseph Smith on tutkimusten mukaan käyttänyt 177 sanaa.Hannu Nyman "Toisenlainen evankeliumi:Näkökulmia Jehovan todistajien ja mormonien opetukseen" (Karas-Sana 1988) s. 127. Joseph Smithin kuvajäljennösten tulkinta ei vastaa nykyisten egyptologien tulkintaa papyruksista. Stephen E. Thompson, "Egyptology and the Book of Abraham", Dialogue: A Journal of Mormon Thought 28/1 (Spring 1995): 148-152 Tätä vastaan on huomautettu, että Smithin selitys voi olla enemmänkin alkuperäisen symbolikielen tulkintaa kuin kuvioiden historiallinen selitys. Papyrukset on ajoitettu myöhäiselle Ptolemaiosten kaudelle tai jopa varhaiselle Rooman kaudelle. Klaus Baer, "The Breathing Permit of Hor," Dialogue: A Journal of Mormon Thought 3 (Autumn 1968):111 and Richard A. Parker, The Joseph Smith Papyri: A Preliminary Report, Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1968, p. 98. Näin myös Hugh Nibley, The Message of the Joseph Smith Papyri: An Egyptian Endowment, [Salt Lake City: Deseret Book Co., 1975], p. 3, jossa Nibley ajoittaa papyrukset 1. vuosisadalla jaa. Katso myös Michael D. Rhodes, The Ensign, July 1988, pp. 51-53. Kirjoitusten puolustajat vastaavat, että papyrukset saattavat olla vain kopioita alkuperäisistä teksteistä, jotka ovat peräisin Aabrahamin ajalta. Papyruksissa on anakronismeja, jotka osoittavat, että ne ovat Aabrahamin aikaa myöhäisemmältä ajalta.Stephen E. Thompson, "Egyptology and the Book of Abraham", Dialogue: A Journal of Mormon Thought 28/1 (Spring 1995): 152-156.