thumb|200px|Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta, 1893.
Sampo eli kirjokansi on suomalaisessa mytologiassa ihmeellinen kone tai esine, kosintalahja ja sotasaalis, joka liittyy usein Pohjolaan. Sampo on tunnettu erityisesti suomalaisesta kansanrunoudesta kootusta Kalevala-eepoksesta, jossa sillä on tärkeä rooli. Eri taruissa sampo on erilainen, sillä on myös useita nimityksiä ja ilmiasuja. Kalevalan taruissa sampo on ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly.
Sampotarut ovat olleet paitsi ihmeellisiä kertomuksia kahden kansan taistelusta ja ihme-esineen vaiheista, myös ilmeisesti alkujaan kosmisia kuvauksia. Sampotarut ovat myös selittäneet maanviljelyksen syntyä ja joidenkin muidenkin asioiden myyttistä alkuperää. Samporunoutta on ollut eräiden tietojen mukaan tapana laulaa kevätkylvön yhteydessä.
Sammon tutkimuksen historiaa
Ensimmäisen kerran sampo mainitaan tieteen historiassa Carl Axel Gottlundin väitöstilaisuuden yhteydessä 12. joulukuuta 1818. Väitös oli aiheeltaan De proverbis fennicis eli Suomalaisista sananlaskuista. Gottlund oli tallentanut tarinan sampaan ryöstöstä Sävsenissä, Taalainmaalla Maija Turpiaiselta, ja julkaissut sen aiemmin samana vuonna teoksessaan Pieniä Runoja Suomen Poijille Ratoxi. Seuraava maininta sammosta on Zacharias Topelius vanhemman vuoden 1821 kokoelmassa Suomen kansan vanhoja runoja ynnä myös nykyisempiä lauluja. Elias Lönnrot kirjoitti muistiin ensimmäisen samporunonsa syyskuussa 1832.
Sekä Topelius vanhemman että Lönnrotin keräämien runojen perusteella vaikutti aluksi siltä, että sampo oli rautainen kannel. Mutta 17. syyskuuta 1833 Lönnrot saapui Vuokkiniemeen, jossa hän tapasi runonlaulaja Ontrei Malinen ja Vassila Kieleväisen. Nämä esittivät hänelle runsaasti runoja, joihin sisältyivät jo myöhemmin kootun Kalevalan keskeisimmät ainekset. Eräässä Kieleväisen esittämässä runossa Ilmarinen kertoi, että sampo ”päivät jauhoi myötäviä, toiset päivät syötäviä, kolmannet kotipitoja.” Tämä runo sai Lönnrotin päättelemään, että sampo oli jonkinlainen ihmeellinen mylly, minkä käsityksen kaksi vuotta myöhemmin julkaistu ensimmäinen Kalevala teki yleisesti tunnetuksi.
Eräässä Daniel Europaeuksen Vienan Akonlahdelta vuonna 1847 keräämässä runossa selitettiin tarkemmin, että sampo oli rakenne, jossa oli yhdellä laidalla jauhomylly, toisella suolamylly ja kolmannella rahamylly. Tämän kuvauksen sammosta Lönnrot otti mukaan vuonna 1849 julkaisemaansa Uuteen Kalevalaan.
Suurimpia sampoa käsitteleviä teoksia on Emil Nestor Setälän 650-sivuinen tutkimus Sammon arvoitus.
thumb|200px|Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus vuodelta 1896.
Kalevalan sampo Sampo mainitaan Kalevalan runoissa 1, 7, 10, 15, 19, 38, 39, 42, 43 ja 45. Sampo eli kirjokansi on ihmekone, jossa on kolme myllyä. Ne jauhavat rikkauksia, viljaa ja suolaa.Kalevala, 10. runo, säkeet 413–416 Sammolla katsotaan olevan kansi, sillä sen toisintonimi on kirjokansi. Sillä arvellaan myös olevan jalat, joiden avulla se seisoo pystyssä, sekä reiät tai nokat, joista tulee sammon jauhaessa rahaa, viljaa ja suolaa eli ”kotipitoja”, ”syötäviä” ja ”myötäviä”.
Seppä Ilmarinen takoo Sammon Pohjolan emännälle vastineeksi Pohjolan tyttärestä. Pohjolan emäntä Louhi ottaa sammon vastaan, mutta kieltäytyy luovuttamasta tyttöä Ilmarisen vaimoksi. Louhi vie Sammon kivisen mäen sisään, juurruttaa sen maaperään ja sulkee lukkojen taakse. Sen jälkeen sampo jauhaa rikkautta Pohjolan väelle. Pettyneenä seppo Ilmarinen palaa purjehtien kotiinsa.Kalevala, 10. runo, säkeet 463−510 Monien vaiheiden jälkeen seppo Ilmarinen palaa Pohjolaan ja suorittaa useita urotekoja Pohjolan tyttären avustuksella. Lopulta hän saa Pohjolan tyttären puolisokseen.Kalevala 19. runo ja mittava kuvaus häistä 20.−24.runoissa
Myöhemmin katkera Kullervo surmaa Ilmarisen vaimona olevan Pohjolan tyttärenKalevala, 32.−33.runo. Ilmarinen kosii toistakin Pohjolan tytärtä ja kun kosintaan ei suostuta, ryöstää tyttären. Tämä kuitenkin herjaa seppo Ilmarista niin pahoin, että suuttunut Ilmarinen taikoo tytön lokiksi. Allapäin Ilmarinen palaa Väinölään ja kertoo Väinämöiselle, miten leppoisasti Pohjolassa eletään Sammon ansiosta.Kalevala, 38. runo Väinämöinen houkuttelee Ilmarisen ryöstämään Sammon ja matkalla Lemminkäinen liittyy mukaan.Kalevala, 39. runo He hyökkäävät Pohjolaan ja anastavat sammon. Syntyneessä taistelussa sampo tuhoutuu. Pohjan Akka saa sammon kannen. Sammon sirpaleita ajelehtii kalevalaisten rantaan. Sirpaleet rikastuttavat Kalevalan maata.Kalevala, 42.−43.runo
Erilaiset sampotulkinnat
Kansanrunojen eri versioissa sampo on esiintynyt myös nimillä sampa, sammas, sampi, sampu, samppu, samppo ja sammut. Joissain samporunojen harvinaisemmissa toisinnoissa sammon nimen lisäksi myös sammon merkitys on korvaantunut jollakin kokonaan toisella, tällaisia ovat tammi, saima (laatokkalainen alus), saani (reki), sauna, sauva ja saarva (saukko). Eräässä runossa esineestä käytetään sekä nimitystä samppu että kannel.
Sammon olemusta ja mahdollista historiallista pohjaa on pohdittu pitkään. Osmo Mäkeläisen mukaan sammakko- ja sampo-sanat liittyvät kansainväliseen mylly- ja hedelmällisyysmytologiaan. Matti Klingen mukaan sampo saattaisi olla kauppaoikeudesta kertova pylväs (esimerkiksi Turun Samppalinnassa)Matti Klinge: Muinaisuutemme merivallat, kuvitettu historiallinen luonnos, Otava 1984, .
Pentti Pajusen Helsingin Sanomissa vuonna 1960 esittämän käsityksen mukaan alkuperäinen sampo oli riimukivi. Tähän viittaa hänen mukaansa se, että kansanrunoissa Väinämöisen sanotaan "takoneen" sanoja, minkä lisäksi riimuilla on aikoinaan uskottu olevan maagisia merkityksiä. Lisäksi hän selitti muun muassa runoissa mainittujen paikannimien viittaavan siihen, että kertomus Sammon ryöstöstä perustuu Niemenjoen varrella asuneiden kantasuomalaisten 300-luvulla Konstantinopoliin tekemään ryöstöretkeen. Pajusen käsityksen, että Sampo-runojen Pohjola tarkoittaisikin Konstantinopolia, omaksui myöhemmin myös Paavo Haavikko runossaan Kaksikymmentä ja yksi. Hänen mukaansa Sampo olisi varjagien retkiin osallistuneiden suomalaisten vuoden 1100 aikoihin Bysantista ryöstämä rahanlyöntikone.. Tähän käsitykseen pohjautuu myös hänen käsikirjoittamansa televisiosarja Rauta-aika. Haavikon tulkinta ei ole saanut laajempaa kannatusta, eikä se ehkä ole edes vakavamielinen ehdotus. Nykyisin yleensä ajatellaan, että sammon merkitys riippuu asiayhteydestä, eikä yhtä ainoaa selitystä ole.
Uskontotieteilijä Uno Harva ja kielitieteilijä E. N. Setälä kehittelivät 1900-luvun alkuvuosikymmeninä teorioita, joiden mukaan sammon alkuperäinen hahmo, tai yksi alkuperäisistä hahmoista, on maailmanpylväs, taivaankannen kannattaja. Siihen liittyy läheisesti myös Pohjantähti, koska se näyttää pysyvän paikoillaan koko muun tähtitaivaan pyöriessä sen ympäri.. Tähän viittaavat monet piirteet, jotka yhdistävät erilaisia sampotaruja. Sampo esimerkiksi sijaitsee Pohjolassa, jossa maailmanpylvään on ajateltu sijaitsevan. Sammon juuret ovat syvällä maaemässä, kuten maailmanpylväältä sopii odottaakin, ja sammon yleinen toisintonimi on kirjokansi, joka viittaa taivaankanteen. Lisäksi sampo jauhaa, sillä maailmanpylvään on ajateltu kiertyvän taivaankannen mukana. Sanana sampo onkin ilmeisesti sukua pylvästä tai patsasta tarkoittavalle sanalle sammas.
Laajalti esiintyviä sammon piirteitä ovat sammon hyvyys, kirjokanteen viittaus ja yhteys merelliseen Pohjolaan, sen emäntään ja Pohjan tai Hiiden neidon kosintaan. Sampo kuuluu myös selkeästi Väinämöis- ja Ilmaris-epiikkaan, sillä sammon taonnasta kerrotaan kosmisten luomistekojen jälkeen. Muita, harvemmin esiintyviä sammon piirteitä ovat muun muassa sammolla olevat juuret, jotka on kynnettävä irti, ennen kuin sitä voidaan liikuttaa.
Teoria sammon alkuperäisestä hahmosta ei ole ristiriidassa sen kanssa, että Sampo on myöhemmin käsitetty monella eri tavalla. Kansanrunojen kieli on pitkälti kielikuvallista, ja näiden kielikuvien merkitykset unohtuvat usein helpommin kuin itse runon sanamuoto. Samoin kuin ikivanha kirjallisuus, jota voi olla myöhempinä aikoina vaikea ymmärtää ilman taustatietoja, myös kansanrunous on säilyttänyt uskollisesti vanhoja ilmauksia, joiden merkitykset ovat unohtuneet. Näin arvellaan käyneen sampoaiheisten runojenkin kanssa. Kielikuvien ja vertauskuvien merkitykset ovat aikojen saatossa pitkälti unohtuneet, mutta itse runojen kieliasua on pyritty uskollisesti toistamaan. Monet runon toisinnot ovat säilyttäneet pylvääseen viittaavan sanan sampo, toiset taas ovat korvanneet sen jollain tutulla, saman kuuloisella sanalla.
Sananmukaisin tulkinta Sammosta suoraan Kalevalasta lainattuna on kirjoitettu kirja. Kalevalan ensimmäisessä maininnassa Sammosta todetaan sen sisältäneen sanoja: "Sampo ei puuttunut sanoja ... vanheni sanoihin Sampo". Toisen maininnan yhteydessä todetaan, ettei sen tilaaja, Louhi, ole kiinnostunut maallisesta mammonasta, vaan kysyy osaako Väinämöinen "kirjokannen kalkutella, joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta...". Tähän Väinämöinen vastaa suoraan, ettei osaa kirjoittaa: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella". Muut kuvaukset Sammon kylkien aiheista tarkoittavat tietenkin kirjan hopeakansien koristelun aiheita, joka keskiajalla oli kuvailevaa. Uuden, kaikkea hyvää lupaavan uskon konkreettinen ilmentymä oli Raamattu, jotka vielä tänäkin päivänä ovat varsin kirjaillusti taotuissa kansissa kreikkalaiskatolisissa kirkoissa. Sammon kirjateorian esitti ensimmäisenä arkeologi ja historian opettaja Reino Riikonen. Riikosen teorian huipennus on, että kyseessä oleva kirja eli Raamattu olisi Codex Argenteus tai jokin sen kopio, jonka suomalaiset olisivat käyneet ryöstämässä Konstantinopolista. Riikonen omaksui siis Paavo Haavikon käsityksen, jonka mukaan Sampo-runojen Pohjola tarkoittaisi Konstantinopolia.
Reijo Solantie on vuonna 2012 esittänyt teorian että Sampo on kaskiviljelyyn noin vuonna 1200 tullut juuresruis. Uusi viljelymenetelmä laajensi viljelykelpoista aluetta selvästi aikaisempaa pohjoisemmaksi ja turvasi melko varmat sadot. Kalevala toteaa Sammon taonnasta: "Tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni" "Silloin kynti Sammon juuret 100 sarvella härällä", "Siin ois kyntö, siinä kylvö", "Jopa jauhoi uusi Sampo, yhen purnun syötäviä, toisen jauhoi myötäviä". Sammon kyntö 100 sarvella härällä kuvaisi siis juureisen kylvöä kaskimaahan risukarhilla ja loput sen runsasta ja varmaa ruisjauhon saantia.
Veikko Anttosen ja Lotte Tarkan kaltaiset nykytutkijat ovat huomauttaneet, että sammon merkitys ei palaudu mihinkään yksittäiseen esineeseen tai myyttiseen esineeseen, vaan kyseessä on ennen kaikkea vaurauden, kasvun ja hyvinvoinnin tuonpuoleiseen alkuperään liittyvä käsite, jolle on voitu antaa hyvin erilaisia hahmoja. Samanlaisen tulkinnan esittää myös Pauli Pylkkö, jonka mukaan sampo on eräänlainen allegoria teknologiasta yleensä. Pylkön tulkinnassa sampo liitetään seppien tuomaan uudenlaiseen hyvinvointiin, joka uhkaa sysäyttää Väinämöisen ja tietäjäkulttuurin.
Valtiotieteen tohtori Pentti Viita esittää kirjassaan Viikinkiaika Kalevalan kertomana, että sampo tarkoitti rahasampoa eli turkiskauppaa. Kuitenkin nykytutkijoista Anna-Leena Siikalan (2012) mukaan vaikuttaisi, että ainakin Savon ja Keski-Suomen alueella sammon ryöstön esine on ollut sammas, maailmanpylväs.
Metsäsuomalaisten käsitys maailmanpylväästä 220px|thumb|Havainnollistus siitä, miten Pohjantähti naulana liittää yhteen kuvun muotoisen taivaankannen ja sampaan eli maailmanpylvään. E.N Setälän (1932) mukaan.