thumb|275px|Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu vedenpaisumuskertomus, joka on osa Gilgameš-tarua.
Gilgameš tai Gilgamesh on muinaisessa Mesopotamiassa laadittu maailman vanhin eepos. Akkadin kielellä kirjoitettu teos kertoo historialliseen henkilöön pohjautuvan kuningas Gilgamešin sankariteoista ja hänen matkastaan etsimään ikuista elämää.
Nimi Eepoksen alkuperäinen muinaisbabylonialainen nimi on sen ensimmäisten sanojen mukaan Shutur eli sharri, ”Muita kuninkaita suurempi"”.Hämeen-Anttila 2000, s. 14. Niin sanottu standardiversio tunnetaan nimellä Sha naqba imuru, ”Hän, joka syvyydet näki”, jälleen ensimmäisten sanojensa mukaan.Hämeen-Anttila 2000, s. 18.
Rakenne Gilgamešin standardiversio jakautuu kahteentoista osaan, ”tauluun”, joista viimeinen on muita myöhempi lisäys eikä ole kaikilta osiltaan yhteneväinen muun eepoksen kanssa.Hämeen-Anttila 2000, s. 20. Täydellisenä koko eepos on käsittänyt hieman yli 3 000 säettä.
Gilgamešin uskotaan muotoutuneen sumerien suullisten tarinoiden pohjalta noin 2000–1600 eaa., Hämeen-Anttila 2000, s. 12. ja sitä on ajoittain muokattu myöhemminkin.Hämeen-Anttila 2000, s. 16. Myöhäisbabylonialaisella kaudella eepos sai suhteellisen vakiintuneen muodon manaajapappi Sin-leqi-unninnin työstämänä.Hämeen-Anttila 2000, s. 16–22.
Akkadin eri murteiden lisäksi eepos tunnetaan kahdella muullakin muinaisen Lähi-idän sivistyskielellä, heetiksi ja hurriksi.Hämeen-Anttila 2000, s. 15.
Tausta Eepoksen sankarin Gilgamešin taustalla on todellinen henkilö, joka oli joskus vuosien 2800 ja 2600 eaa. välillä Urukin kaupunkia hallinnut sumerilainen kuningas. Sumerilaisen kuningasluettelon mukaan Gilgameš oli Urukin ensimmäisen dynastian viides hallitsija, ja häntä voidaan pitää historiallisena henkilönä. Gilgameš teki suuren vaikutuksen aikalaisiinsa, ja pari vuosisataa myöhemmin häntä jo palvottiin jumalana. Gilgamešista kerrottiin useita tarinoita, jotka esiintyivät alun perin suullisessa muodossa. Varhaisimmat kertomukset sepitettiin sumerin kielellä. Ensimmäiset kirjalliset tarinat on ajoitettu vuosien 2100–2000 eaa. välille, mutta varsinainen Gilgameš-eepos muotoutui vasta myöhemmin. Hämeen-Anttila 2000, s. 9–10.
Muinaisbabylonialaisella kaudella 2000–1600 eaa. erillisistä sumerinkielisistä tarinoista muokattiin yhtenäinen akkadinkielinen runoelma, ja näin alun perin sumerilaisesta kuninkaasta tuli myyttinen hahmo akkadinkieliseen kirjallisuuteen. Eepoksen viimeinen laulu on muita myöhempi lisäys, ja se on lähes suora käännös sumerilaisen Gilgamesh, Enkidu ja manala -kertomuksen jälkiosasta.Hämeen-Anttila 2000, s. 11. Sitä lukuun ottamatta yhtään kertomusta ei kuitenkaan käännetty suoraan akkadiksi, vaan kaikki eepoksen muinaisbabylonialaiset osat ovat hyvin vapaita mukaelmia, joiden työstämisessä on mahdollisesti hyödynnetty myös suullista perimätietoa.Hämeen-Anttila 2000, s. 13. Kuudennen ja yhdennentoista taulun kuulumisesta muinaisbabylonialaiseen versioon ei ole täyttä varmuutta.
Keskibabylonialaiselta kaudelta eepoksen historia tunnetaan huonommin, mutta eepoksen tiedetään levinneen tuolloin myös Mesopotamian ulkopuolelle. Eepoksen hurrinkielinen käännös ja heettiläinen lyhennelmä ovat peräisin tuolta ajalta, samoin akkadinkielinen fragmentti Palestiinan Megiddosta, mikä osoittaa, että eepos tunnettiin jo varhain myös Raamatun synnyinseuduilla. Voidaan siis olettaa, että Gilgameš ja muu mesopotamialainen kirjallisuus vaikuttivat Raamatun kirjojen muotoutumiseen. Gilgamešin materiaalille löytyy vastine muun muassa Raamatun vedenpaisumuskertomuksesta.
Muinais- ja keskibabylonialaisella kaudella eepoksen tarkka muoto ei ollut vielä vakiintunut. Niin sanottu standardiversio, jonka tekijäksi mainitaan eräässä kirjastoluettelossa manaajapappi Sin-leqi-unninni, tunnetaan parhaiten Assyrian kuningas Assurbanipalin (668–627 eaa.) Ninivessä sijainneesta kirjastosta löytyneistä savitauluista. Hänen kirjastoonsa hankittiin paljon vanhoja alkuperäisiä tekstejä ja sinne teetettiin myös kopioita alkuperäiskappaleista, joita ei voitu saada kirjastoon. Gilgameš-eepoksen standardiversio on luultavasti alun perin peräisin keskibabylonialaiselta kaudelta, noin vuodelta 1250 eaa., mutta sen katkelmat ovat peräisin vuosien 800 ja 130 eaa. väliltä. Standardiversioon on lisätty uusi esipuhe ja epilogiksi XII taulu, ja eepoksen painopiste on vaihtunut sankaritarinoista viisauden saavuttamiseen. Lisäksi XI tauluun on lisätty vedenpaisumuskertomus, joka esiintyy alkuperäismuodossaan Atrahasis-eepoksessa.Hämeen-Anttila 2000, s. 16–23.
Standardiversio säilyi eepoksen päämuotona lähes ajanlaskun alkuun saakka ja kesti siten huomattavasti pidempään kuin Assyrian ja Babylonian valtiomahdit. Kaikkiaan standardiversiosta on löydetty peräti 73 tekstikatkelmaa. Lopulta eepos kuitenkin painui unohduksiin, kun nuolenpääkirjoitus jäi pois käytöstä ja akkadin kieli unohdettiin. Viimeinen maininta Gilgamešin hahmosta on peräisin nestoriolaiselta kirjoittajalta Theodor bar Qonilta 700-luvulta nimellä Gmigmos tai Gligmos.
Sisältö Päähenkilö Eepoksen nimihenkilö Gilgameš oli jumalten muovaama täydellinen ihminen, jossa oli kaksi kolmasosaa jumalaa ja yksi kolmasosa ihmistä.Hämeen-Anttila 2000, s. 35–36. Hän oli jumalatar Ninsunin poika, ja hänen isäkseen on kerrottu tämän kuolevainen puoliso, Urukin kuningas Lugalbanda; eepoksessa Gilgamešia tosin kutsutaan hämärällä epiteetillä ”Lugalbandan vävy”. Toverinsa Enkidun kuoltua Gilgameš pelästyy kuolemaa ja lähtee etsimään ikuista elämää, mutta ymmärtää eepoksen lopussa ihmisen osan ja tyytyy siihen.Hämeen-Anttila 2000, s. 25–26.
Ensimmäinen taulu Eepoksen standardiversio alkaa esipuheella, jossa esitellään eepoksen päähenkilö, kaikkitietävä ja viisas Gilgameš. Hän on suuri rakentaja ja ylivertainen ihmisten joukossa, ”kaksi osaa jumalaa, ihmistä yksi”. Esipuheessa viitataan myös useaan kertaan eepoksen esoteeriseen ulottuvuuteen sekä Gilgamešin kohtaloon: ”Hän kulki kauas, uupui, sai rauhan, / kirjoitti kiveen kaikki työnsä.” Muinaisbabylonialaisen kauden jälkeen lisätyn uudemman esipuheen jälkeen tulee vanhempi esipuhe, joka keskittyy ylistämään Gilgamešia ja hänen urotekojaan.Hämeen-Anttila 2000, s. 189.
Urukin kuningas Gilgameš on pöyhkeä ja hänen hallintonsa ankaraa, ja ihmiset valittavat siitä jumalille. Jumalat Anu ja Aruru luovat yhtä voimakkaan miehen, Enkidun. Tarkoitus on, että Gilgameš ja Enkidu mittelisivät voimiaan keskenään ja Urukin kansa saisi olla rauhassa. Eräs metsämies pelästyy tasangolla villinä asuvaa Enkidua ja kertoo hänestä Gilgamešille. Gilgameš lähettää metsämiehen mukaan ilotyttö Šamhatin, jotta tämä viettelisi Enkidun. Näin tapahtuukin. Sen jälkeen Šamhat houkuttelee Enkidun kanssaan Urukiin tapaamaan Gilgamešia ja kertoo Gilgamešin näkemän unen Enkidulle. Hämeen-Anttila 2000, s. 35–50.
Toinen taulu Šamhat tuo Enkidun paimenten leiriin, jossa Enkidu oppii syömään ihmisten ruokaa ja juomaa, leipää ja olutta. Enkidu myös peseytyy. Leirin ohi kulkee mies, joka kertoo olevansa matkalla häihin, jossa Urukin kuningas Gilgameš aikoo käyttää ensiyön oikeuttaan. Enkidu suuttuu tästä ja ryntää Urukiin ja haastaa Gilgamešin taisteluun. Gilgameš ja Enkidu painivat häätalon edessä. Lopulta Enkidu tunnustaa Gilgamešin ylemmyyden ja heistä tulee ystäviä. Sitten Gilgameš ehdottaa retkeä kaukaiseen Seetrimetsään, jossa asuu hirviö Humbaba. Enkidu varoittaa Gilgamešia Humbabasta, ja myös vanhinten neuvosto yrittää estää heitä lähtemästä, mutta Gilgamešin mieli ei muutu.Hämeen-Anttila 2000, s. 51–65.
Kolmas taulu Vanhimmat siunaavat Gilgamešin ja antavat hänelle neuvoja matkaa varten. Sitten Gilgameš ja Enkidu menevät jumalatar Ninsunin, Gilgamešin äidin, luo. Ninsun uhraa auringon jumala Šamašille ja pyytää tältä apua taistelussa Humbabaa vastaan. Sen jälkeen Ninsun hyväksyy Enkidun ottopojakseen.Hämeen-Anttila 2000, s. 66–73.
Neljäs taulu Gilgameš ja Enkidu lähtevät matkaan ja saapuvat lopulta Libanonin vuoristoon. He tekevät säännöllisesti leirin vuorille ja toistavat aina saman rituaalin. He kaivavat kaivon ja täyttävät siitä vesileilinsä, Gilgameš uhraa jauhoja kukkulalle ja pyytää Šamašilta hyvää unta. Enkidu tekee Gilgamešille majan ja laittaa Gilgamešin makaamaan ympyrän keskelle sekä menee itse vartioimaan ovea. Öisin Gilgameš näkee sekavia enneunia, herää ja kertoo unensa toverilleen Enkidulle. Enkidu selittää unet aina hyviksi enteiksi. Sitten he tulevat Seetrimetsään ja rohkaisevat toisiaan astumaan sinne yhdessä.Hämeen-Anttila 2000, s. 74–88.
Viides taulu Gilgameš ja Enkidu seisahtuvat Seetrimetsään reunaan ja näkevät metsän vartijan Humbaban jäljistä syntyneen polun. Sitten Humbaba tulee ja alkaa solvata heitä ja uhkaa repivänsä Gilgamešilta kaulan irti ja syöttävänsä hänen lihansa korpeille ja kotkille. Gilgameš on peloissaan, mutta Enkidu valaa häneen rohkeutta ja neuvoo olemaan perääntymättä. He alkavat taistella, ja silloin Šamaš lähettää Humbabaa vastaan kolmetoista tuulta. Humbaba ei pysty enää liikkumaan ja Gilgamešin aseet haavoittavat hirviötä. Humbaba anoo armoa. Enkidu pyytää kuitenkin Gilgamešia olemaan kuuntelematta Humbaban rukouksia ja kehottaa surmaamaan tämän. Humbaba pyytää vielä Enkidua puhumaan Gilgamešille puolestaan, mutta Enkidu vaatii yhä Gilgamešia surmaamaan pedon. Silloin Humbaba kiroaa heidät ja ennustaa, ettei kumpikaan elä vanhaksi. Enkidu neuvoo vielä kerran tappamaan hirviön, ja lopulta Gilgameš kaivaa kirveensä esiin ja katkaisee Humbaban kaulan. Sitten he kaatavat metsästä puita, ja Enkidu ilmoittaa tekevänsä niistä suurimmasta oven Enlilin temppeliin. He rakentavat lautan ja ottavat mukaan sekä jättiläismäisen puun että Humbaban irtileikatun pään ja lähtevät purjehtimaan Eufrat-virtaa pitkin takaisin kotiin. Hämeen-Anttila 2000, s. 89–100.
Kuudes taulu Gilgameš peseytyy ja pukeutuu parhaimpiinsa, jolloin jumalatar Ištar luo silmänsä Gilgamešin komeuteen ja ehdottaa, että Gilgameš tulisi hänen miehekseen. Gilgameš torjuu jumalattaren lähentelyn ja muistuttaa, että tämä on kohdellut julmasti entisiä rakastajiaan, kuten Dumuzia. Ištar raivostuu ja nousee taivaaseen valittaakseen Gilgamešista isälleen Anulle. Ištar vaatii Anulta Gugalannaa, Taivaan Sonnia, jotta voisi surmata Gilgamešin. Jos Ištar ei saa Taivaan Sonnia, hän uhkaa nostattaa kuolleet ylös eläviä syömään. Anu taipuu uhkauksen edessä ja antaa tyttärelleen Taivaan Sonnin talutusnuoran. Saavuttuaan Urukin tarhaan Sonni kuivattaa maan ja saa joen pinnan laskemaan seitsemän kyynärää. Kun Sonni korskahtaa, sata Urukin miestä tippuu kuiluun. Kun se korskahtaa toisen kerran kaksisataa Urukin miestä sortuu. Sonni korskahtaa kolmannen kerran ja avautuu kuilu, johon Enkidu on pudota. Mutta Enkidu loikkaa ja tarttuu Sonnia sarvista. Sitten Enkidu ja Gilgameš tappavat Taivaan Sonnin yhdessä ja uhraavat sen sydämen Šamašille. Ištar valittaa Sonnin surmaa ja huutaa, että Gilgameš on tahrannut hänet. Enkidu heittää Sonnin lavan kohti Ištaria ja Urukin palatsissa alkavat juhlat. Yöllä Enkidu näkee unen ja ryhtyy kertomaan siitä Gilgamešille. Hämeen-Anttila 2000, s. 101–111.
Seitsemäs taulu