Heureka on suomalainen tiedekeskus Vantaan Tikkurilassa. Se sijaitsee pääradan ja Keravanjoen risteyskohdassa. Vuonna 1989 toimintansa aloittaneessa tiedekeskuksessa tutustutaan tieteeseen ja teknologiaan vuorovaikutteisissa näyttelyissä, planetaariossa, oppimisohjelmissa ja tapahtumissa. Heurekan ydinajatuksena on ”tuottaa oivaltamisen iloa kaikille”. Heureka on yksi Suomen suosituimmista vapaa-ajan keskuksista, jossa käy keskimäärin lähes 300 000 vierailijaa vuosittain. Nimi Heureka viittaa Arkhimedeen sanomaksi arveltuun lauseeseen ”Olen löytänyt sen!”.
pienoiskuva|oikea|Tiedekeskus Heurekan pääsisäänkäynti Tiedekeskus Heureka on taloudellista voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhteisö, jonka toiminnasta vastaa Tiedekeskussäätiö. Tiedekeskussäätiö on laajapohjainen yhteistyöorganisaatio, johon osallistuvat Suomen tiedeyhteisö, opetuselämä, elinkeinoelämä, valtiovalta ja paikallishallinto. Säätiön 10 taustayhteisöä osallistuu aktiivisesti Heurekan toimintaan sitä tukien ja kehittäen. Säätiön korkein päättävä elin on hallitus, jonka jäsenet valitsee valtuuskunta. Päivittäistä toimintaa johtaa Heurekan toimitusjohtaja apunaan johtajisto ja muu Heurekan henkilökunta. Heurekan toimitusjohtajana on syyskuusta 2020 alkaen toiminut Mikko Myllykoski.
Historiaa pienoiskuva|Ulkoseinällä oleva Heurekan symboli, Anssi Asunnan teos Neljä kuutiota on kuutioilta näyttävä optinen illuusio Tiedekeskus Heurekan juuret juontavat Helsingin yliopistoon ja maailmalla tiedekeskuksiin tutustuneisiin tieteilijöihin. Alullepanijoita olivat dosentit Tapio Markkanen, Hannu I. Miettinen ja Heikki Oja. Alkusysäyksenä oli 20.–26. toukokuuta 1982 Helsingin Säätytalossa pidetty Fysiikka 82 -näyttely. Saman vuoden syksyllä perustettiin tiedekeskusprojekti, jota aluksi tukivat Suomen Akatemia, opetusministeriö ja eräät säätiöt. Projektista syntyi Tiedekeskussäätiö vuosien 1983–1984 vaihteessa. Säätiön alkuperäiset perustajajäsenet olivat Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Teollisuuden keskusliitto.
Vantaa tarjoutui tiedekeskuksen isäntäkaupungiksi ja osittaiseksi maksajaksi vuonna 1984 ja osoitti tiedekeskukselle paikan Tikkurilan eteläpuolella sijaitsevalta tontilta. Alun perin Tiedekeskussäätiö havitteli rakennusta Helsinkiin joko Linnanmäen kupeeseen tai Kluuviin lähelle nykyistä Kansalaistoria. Vantaa varasi tiedekeskukselle tontteja niin Martinlaakson Kivimäenpuistosta, Myyrmäen aluekeskuksesta kuin Tikkurilan seudulta. Tiedekeskussäätiön hallitus vaikuttui Vantaan motivaatiosta saada maamerkki alueelleen, siinä missä esimerkiksi Espoo ei ollut halukas investoimaan tiedekeskukseen.
Rakennus maksoi 80 miljoonaa markkaa eli noin 13,5 miljoonaa euroa. Vuoden 1985 aikana käydyssä arkkitehtikilpailussa annettiin kaksi ensimmäistä palkintoa, joista toteutettavaksi valittiin Mikko Heikkisen, Markku Komosen ja Lauri Anttilan ehdotus ”Heureka”. Tästä tiedekeskus sai nimensä.
Ennen rakennuksen valmistumista pidettiin joitakin näyttelyitä kokeeksi muissa paikoissa: Fysiikka -82 Säätytalossa, lääketieteen yleisönäyttely Pulssi keväällä 1985 Talin tenniskeskuksessa, Suomen kansasta ja kielestä kertova Vipunen syksyllä 1985 Säätytalossa, AQUA 86 vesialan yleisönäyttely Helsingin Messukeskuksessa keväällä 1986 sekä teknisiä tieteitä esitellyt Teknorama Helsingin Messukeskuksessa keväällä 1987. Tiedekeskuksen sisältösuunnitelma valmistui 1986. Rakennuksen peruskivi muurattiin lokakuussa 1987, ja rakennus valmistui vuonna 1988. Tiedekeskuksen kokonaispinta-ala on 8 200 m2, josta näyttelytilaa on noin 2 500 m2. Tiedekeskus Heureka avattiin yleisölle 28. huhtikuuta 1989.
Näyttelyt Sisätilat Päänäyttely on saanut vaikutteita Gunnar Asplundin suunnittelemasta näyttelystä Tukholman kaupunginkirjastossa. Sylinterinmuotoisessa päänäyttelytilassa eli Sylinterihallissa esitellään tieteen erilaisia sovelluksia. Vakiokohteita alueella ovat Foucault’n heiluri ja katonrajassa kulkeva Vaijeripyörä. Päänäyttelyalueen sisältöä uusitaan muutaman vuoden välein. left|thumb|Suomen presidenttien kasvot näyttävät kääntyvän, kun niiden ohitse kulkee. Heureka-klassikot -näyttelyssä on valikoima taattuja suosikkeja Heurekasta ja muista tiedekeskuksista. Näyttely esittelee erilaisia näyttäviä fysiikan ilmiöitä, joita voi kokea koko keholla. Illuusiokohteet osoittavat, miten aivojen ja aistien yhteistoiminta luo hämmästyttäviä ilmiöitä päämme sisällä. Tiedettä pallolla -näyttelykohde on Yhdysvaltain meren ja ilmakehän tutkimuslaitoksen (NOAA) kehittämä suuri pallo, jonka pinnalle projisoidaan lukuisia erilaisia havainnollistuksia ilmastosta, valtameristä, maa-alueista ja tähtitieteestä.
Päänäyttelyn ohella Heurekassa on esillä samanaikaisesti yleensä kaksi isoa vaihtuvaa näyttelyä. Vaihtuvissa näyttelyissä aihepiireinä on ollut useita eri aiheita, muun muassa dinosaurukset, ihminen, urheilu, metsät, elokuva, lentäminen ja muinaiset kulttuurit.
Ulkoalueet pienoiskuva|Tiedepuisto Galilei ja planetaarion ulkopuoli tiedekeskus Heurekassa. Heurekan ulkonäyttelyalue tiedepuisto Galilei avattiin vuonna 2002. Se on auki joka vuosi kesäkauden. Galilei on ikään kuin ”tieteellinen leikkipuisto”. 7 500 m²:n alueella sijaitsee kymmeniä kohteita, joissa monessa elementtinä on vesi. Kohteet perustuvat lähinnä matematiikan, fysiikan ja musiikin ilmiöihin. Ulkopuistossa sijaitsee myös liikkuvista taideteoksista tunnetun taiteilijan Osmo Valtosen hiekkapiirturi. Galileissa on lisäksi pohjoisen pallonpuoliskon havupuulajeja esittelevä arboretum. thumb|left|Kivipuisto. Heurekan edustalla olevalla piha-alueella on pysyvästi esillä kivipuisto, jossa on nähtävillä Suomen kallioperän tyypillisiä ja epätyypillisiä kiviä. Kivet on sijoitettu siten, että ne muodostavat samalla levinneisyytensä kartoituksen eri alueilla Suomessa. Kivipuiston tarkoitus on osoittaa tiedekeskuksen vieraille jo aluksi, ettei tiedekeskuksen viesti liity pelkästään tekniikan saavutusten esittelyyn, vaan luonnon ja kulttuurin pitkään kiertokulkuun.
Heurekan planetaario Heurekan planetaario avattiin täysin uudistuneena 26. joulukuuta 2025. Kuputeatteri oli vuoteen 2007 asti nimeltään Verne-teatteri, jossa esitettiin superelokuvia sekä erikoisdiaprojektorilla erityisesti koko 500 neliömetrin puolipallokupua hyödyntäviä multimediaohjelmia. Vuonna 1989 avattu Heurekan Verne-teatteri oli aikanaan planetaariotekniikan uranuurtaja. Vuosien 2006–2007 aikana superelokuvateatteri muutettiin digitaaliseksi planetaarioksi. Elokuusta 2024 joulukuulle 2025 kestäneen viimeisimmän perusteellisen uudistusremontin myötä Heurekan planetaario koki entistä suuremman muutoksen, kun sen projisointikupu, esitystekniikka ja sisätilat sekä talotekniikka uudistettiin täysin. Projisointikuvun halkaisija on nyt 18 metriä ja sen heijastuspinta on 710 m². Myös paikkamäärä on noussut aiemmasta 134:stä 146 istuimeen sekä kahteen pyörätuolipaikkaan ja kuuteen avustajan paikkaan.
Muut päivittäiset ohjelmat Heurekassa voi näyttelyiden lisäksi seurata päivittäin tiedeteatteriesityksiä, osallistua erilaisiin laboratorio- ja työpajaohjelmiin sekä katsella rottien koripallo-otteluita. Lisäksi Heurekassa järjestetään yksittäisiä muita tapahtumia, kuten tieteen päiviä, ja tiedeleirejä koulujen loma-aikoina. Muita palveluita Heurekassa ovat tiedekauppa ja ravintola sekä kokouskäyttöön vuokrattavat kokoustilat ja 220-paikkainen auditorio.
Yleistä Kävijät Vuodesta 1989 alkaen laskettuna Heurekan kävijämäärä on ollut keskimäärin noin 280 000 kävijää vuodessa. Keväästä 1989 alkaen vuoden 2025 loppuun Heurekan näyttelyitä oli nähnyt Heurekassa kaikkiaan yli 10 miljoonaa kävijää. Kun lasketaan mukaan Heurekan näyttelyitä muualla nähneet, nousee kokonaisyleisömäärä yli 32 miljoonaan. Eniten Heurekassa on ollut kävijöitä avajaisvuonna 1989, jolloin uuteen tiedekeskukseen kävi tutustumassa 431 244 henkilöä reilun kahdeksan kuukauden aikana.
Kävijämäärältään Heureka on Suomen suosituimpia maksullisia vierailukohteita, ja museoiden joukossa se on ollut useana vuonna suosituin. Kun tiedekeskusta 1980-luvulla suunniteltiin, sen vuosittaiseksi kävijämääräksi arvioitiin 250 000. Pitkän ajan keskiarvo on noussut hieman korkeammaksi eli noin 280 000 vierailijaan vuosittain. Käyntimäärä vaihtelee vuosittain melko paljon riippuen muun muassa Heurekan ja sen kilpailijoiden tarjonnasta sekä taloudellisesta tilanteesta, joka vaikuttaa eri kävijäryhmien kysyntään ja kulutuspäätöksiin.
Rakennus Rakennuksen julkisivussa on radan puoleisella niin sanotulla Spektriseinällä käytetty peililasia, jonka tehtävänä on suojata rakennusta junaradan melua vastaan. Julkisivun rakenteet jaksottuvat sadan metrin pituisen kokonaisuuden 31 tasaväliseen osaan, joita vastaavat spektrien värit perustuvat laboratoriossa tehtyyn analyysiin ja sen perusteella luotuihin erikoismaaleihin. Pilarihallin ulkoseinien verhouksessa on käytetty tuuman paksuisia esijännitettyjä valkobetonilevyjä. Pinnaltaan hiekkapuhallettujen kuorielementtien koko on 60 × 120 cm. Näyttelytilojen lisäksi rakennukseen kuuluu auditorio, kokoushuoneet, planetaario, ravintola ja myymälä.Gullichsen Kristian, Kairamo Erkki ja Vormala Timo: Arkkitehtuurin nykyhetki: 7 näkökulmaa. Suomen rakennustaiteen museo, 1990, s. 137. .
Tiedekeskuksen keskeinen sisätila ja sen arkkitehtoninen polttopiste on 14 metriä korkea sylinterimäinen näyttelyhalli, Sylinterihalli. Pilarihallin pilarimoduuli on 9,6 metriä molemmissa suunnissa. Sen pilarit koostuvat osapilareista, joita keskialueella on neljä, reunoilla kaksi ja kulmissa yksi. Näillä rakenteilla pyritään havainnollistamaan kuorman suhteellista kertymää.
Sylinterihallia ympäröi Pilarihalli sekä liimapuukaarien kannattelema Kaarihalli. Planetaarion pallo ja ympyrän sektorin muotoinen auditorio leikkautuvat ja työntyvät moduulirunkoiseen pilarihalliin ja osittain toisiinsa. Kuhunkin kohteeseen on kehitetty sille soveltuva ja ominainen rakennusjärjestelmä. Rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tiedekeskus on eräänlainen konglomeraatio. Siinä on betoni-, teräs- ja puukonstruktiota. Rakennus on koottu pääosiltaan esivalmisteisista komponenteista, mutta siinä on myös paikalla rakennettuja osia.
Näyttelytilojen alapohjaan on rakennettu puolilämmin huoltotila näyttelyn tarvitsemia LVIS-elementtejä varten. Ulosotot ja liitosmahdollisuudet on sijoitettu systemaattisesti 2,4 metrin ruudussa koko rakennukseen. Tällä mahdollistettiin riittävä joustavuus näyttelyiden pystyttämistä varten.
Tiedekeskussäätiö ja rahoitus Heurekan toimintaa ylläpitää Tiedekeskussäätiö, jonka taustayhteisöjä ovat Aalto-yliopisto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Helsingin yliopisto, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen työ- ja elinkeinoministeriö, Suomen valtiovarainministeriö ja Vantaan kaupunki.
Heurekan rahoitus tulee avustuksina Vantaan kaupungilta ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä sekä omasta tulorahoituksesta: pääsylippu- ja vuokratuloista, varainhankinnasta ja näyttelyviennin tuloista. Koko Heurekan rahoitus on vuosittain noin kymmenen miljoonaa euroa, josta oman toiminnan osuus on noin puolet. Vantaan kaupungin sekä opetus- ja kulttuuriministeriön osuus koko rahoituksesta muodostaa yhdessä toisen puolen. Yhteiskunnallinen tuki on merkittävästi pienempi kuin monille muille kulttuurilaitoksille. Osa rahoituksesta tulee myös yritysyhteistyön kautta. Vaihtuvilla näyttelyillä on usein pääyhteistyökumppani ja muita kumppaneita. Heurekalla on myös kaksi säätiön kokonaan omistamaa yhtiötä: Tiedekauppa Magneetti Oy, jolla on Heureka Shop-niminen kauppa sekä Heurekassa että Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksessa, sekä vientitoimintaa hoitava Heureka Overseas Productions Oy Ltd.
Muuta