Sarvikuono on saksalaisen taidemaalarin ja -graafikon Albrecht Dürerin vuonna 1515 luoma puupiirros.Jotkut lähteet puhuvat vuodesta 1513: niihin on kopioitu typografinen virhe, jonka Dürer teki yhteen alkuperäispiirustukseensa ja joka toistui puupiirroksissa (Bedini, s. 121). Kuva perustuu tuntemattoman taiteilijan kirjalliseen kuvaukseen ja kevyeen luonnokseen aiemmin samana vuonna Lissaboniin saapuneesta intiansarvikuonosta. Dürer ei koskaan nähnyt itse sarvikuonoa, joka oli lajinsa ensimmäinen elävä edustaja Euroopassa Rooman valtakunnan aikojen jälkeen. Vuoden 1515 loppupuolella Portugalin kuningas Emanuel I lähetti sarvikuonon lahjana paavi Leo X:lle, mutta se kuoli haaksirikossa Italian rannikon edustalla vuoden 1516 alussa. Elävää sarvikuonoa ei tämän jälkeen nähty Euroopassa ennen Filip II:n hoviin Intiasta noin vuonna 1579 saapunutta yksilöä.Clarke, kappale 2.Katu Madridissa nimettiin ”Abadaksi” (sarvikuono portugaliksi) tämän eläimen mukaan. Silläkin oli mielenkiintoinen elämä:
Sarvikuonon anatomian epätarkkuuksista huolimatta Dürerin puupiirroksesta tuli Euroopassa hyvin suosittu, ja sitä kopioitiin lukuisia kertoja seuraavan kolmen vuosisadan aikana. Sitä pidettiin luotettavana kuvauksena sarvikuonosta 1700-luvun loppupuolelle saakka. Lopulta erityisesti Eurooppaa 1740- ja 1750-luvuilla kiertäneestä sarvikuono Clarasta tehdyt realistisemmat piirrokset ja maalaukset korvasivat sen. Dürerin puupiirroksesta on sanottu, että ”luultavasti millään muulla kuvalla eläimestä ei ole ollut yhtä syvää vaikutusta taiteeseen”.Clarke, s. 20: ”probably no animal picture has exerted such a profound influence on the arts”.
Sarvikuonon matka
Sarvikuonon matka Intiasta Italiaan oli seurausta monimutkaisista valtapolitiikan manöövereistä. Cambayn (nykyisen Gujaratin) sulttaani lahjoitti eläimen Goan portugalilaiselle kuvernöörille Afonso de Albuquerquelle lieventääkseen katkeruutta, jota Portugalin territorio-oikeuksien menetys hänelle aiheutti. Kuvernööri lähetti sen edelleen Lissaboniin lieventääkseen kuningas Emanuel I:n raivoa tehtävän epäonnistumisen takia.Bedini, s. 112.
Tuohon aikaan eri maiden hallitsijat lähettivät ajoittain toisilleen lahjaksi eksoottisia eläimiä pidettäviksi niille tarkoitetuissa ”menagerioissa”. Sarvikuono purjehti Nossa Senhora da Ajuda -laivalla,Clarke, s. 16. joka lähti Goasta tammikuussa 1515.Bedini, s. 113.
thumb|Ensimmäinen tunnettu graafinen vedos sarvikuonosta on suhteellisen alkeellinen puupiirros, joka kuvittaa Giovanni Giacomo Pennin Roomassa heinäkuussa 1515 julkaisemaa runoa.
120 päivää kestäneen matkan jälkeen sarvikuono pääsi maihin Portugalissa, lähellä manueliinisen Belémin tornin rakennuspaikkaa. Tornin konsolien alle lisättiin myöhemmin sarvikuonon pään muotoiset gargoilit.Clarke, s. 19, valokuva gargoilista. Sarvikuonoa ei ollut nähty Euroopassa Rooman valtakunnan aikojen jälkeen: siitä oli tullut jokseenkin myyttinen tarueläin, joka yhdistettiin ajoittain bestiaareissa yksisarviseen, joten elävän yksilön saapuminen aiheutti sensaation.
Oppineet ja uteliaat tutkivat sarvikuonoa, ja ihmeellistä eläintä kuvailevia kirjeitä lähetettiin ympäri Eurooppaa. Varhaisin eläimestä tunnettu piirros kuvittaa firenzeläisen Giovanni Giacomo Pennin poemettoa, joka julkaistiin Roomassa 13. heinäkuuta 1515, alle kahdeksan viikkoa sarvikuonon Lissaboniin saapumisen jälkeen.Giovanni Giacomo Penni, Forma e natura e costumi de lo rinocerote (...). Katso Ugo Serani, Etiopicas 2 (2006) . Ainoa tunnettu alkuperäinen kappale runosta on Biblioteca Colombinassa Sevillassa.
Eksoottista eläintä pidettiin kuningas Emanuelin menageriassa Ribeiran palatsissa Lissabonissa erotettuna kuninkaan norsuista ja muista suurpedoista, jotka olivat Estaúsin palatsissa. Pyhän kolminaisuuden päivänä 3. kesäkuuta Emanuel järjesti taistelun sarvikuonon ja hänen kokoelmastaan haetun nuoren norsun välille kokeillakseen Plinius vanhemman kertomusta norsun ja sarvikuonon välisestä vihollisuudesta.latinankielinen alkuperäisteksti Plinius vanhemman Naturalis Historian kirjan VIII kappaleesta 29. Sarvikuono eteni hitaasti ja päättäväisesti vastustajaansa kohti, mutta norsu, joka ei ollut tottunut näytöstä katsomaan tulleeseen äänekkääseen väkijoukkoon, pakeni kentältä paniikissa ennen yhtäkään iskua.Bedini, s. 118.Albrecht Dürer, The Rhinoceros, a drawing and woodcut, from the British Museum.
thumb|left|Puupiirros Hanno-norsusta, Roomassa noin vuonna 1514 pseudonyymillä ”Philomathes” julkaistusta pamfletista.
Kuningas Emanuel lähetti sarvikuonon paavi Leo X:lle Roomaan turvatakseen hänen hyvänsuopuutensa sovittelijana Portugalin ja Espanjan Kaakkois-Aasiaan suuntautuvassa laajentumispolitiikassa. Edellisenä vuonna paavi oli ilahtunut Emanuelin lahjoittamasta valkoisesta norsusta, joka sekin oli Intiasta, ja jonka paavi oli nimennyt Hannoksi. Yhdessä muiden arvokkaiden lahjojen, hopealautasen ja mausteiden kanssa sarvikuono, jolla oli uusi kukilla koristeltu vihreästä sametista valmistettu kaulus, lähti joulukuussa 1515 matkalle Tagukselta Roomaan.Bedini, s. 127. Alus ohitti Marseillen vuoden 1516 alussa. Ranskan kuningas Frans I oli palaamassa Saint-Maximin-la-Sainte-Baumesta Provencesta ja pyysi nähdä sarvikuonon. Portugalilainen alus pysähtyi Marseillen edustalla lyhyeksi aikaa saarelle.Frioulin saaristo koostuu neljästä pääsaaresta. Bedini, s. 128, pitää ehdokkaina joko Pomègues'n tai Ratonneaun saaria; muut mahdollisuudet ovat Ifin pieni saari, jolla on nykyään Château d'If, tai Tiboulain.
thumb|Rafaelin ”Eläinten luominen”, 1518–1519, fresko Palazzi Pontificin toisessa kerroksessa Vatikaanissa. Sarvikuono on kuvattu puun oikealla puolella – vasemmalla on norsu, mahdollisesti Hanno.
Laivan jatkettua matkaa se kohtasi äkkinäisen myrskyn ja haaksirikkoutui kulkiessaan Portoveneren kapeikkojen läpi, La Speziasta pohjoiseen Ligurian rannikolla. Sarvikuono, joka oli kiinnitetty kahlein laivan kanteen, ei kyennyt uimaan turvaan ja hukkui. Sen ruumis löydettiin Villefranchen läheltä ja sen nahka palautettiin Lissaboniin, jossa se täytettiin. Joidenkin raporttien mukaan täytetty nahka lähetettiin Roomaan, jonne se saapui helmikuussa 1516 ja laitettiin näytteille oljilla täytettynä (), vaikka tämäntyyppinen saavutus olisi ollut vaikea 1500-luvun täyttämismenetelmillä. Joka tapauksessa täytetty sarvikuono ei aiheuttanut Roomassa samanlaista kohua kuin elävä Lissabonissa, vaikka Giovanni da Udine ja Rafael kuvasivatkin sen maalauksissaan.Bedini, s. 132.Gessner's Hyena and the Telephone Game, Manda Clair Jost, 2002
Jos täytetty sarvikuono saapui Roomaan, sen kohtalo on jäänyt hämärän peittoon: Medicit saattoivat viedä sen Firenzeen, tai sitten se tuhoutui Rooman ryöstössä vuonna 1527. Sen tarina toimi pohjana Lawrence Norfolkin kirjoittamalle romaanille The Pope's Rhinoceros (1996).Biography of Lawrence Norfolk from the British Arts Council; Lawrence Norfolk, 1996, The Pope's Rhinoceros: A Novel, Harmony, .
Dürerin puupiirros thumb|220px|Albrecht Dürerin mustekynäpiirros sarvikuonosta vuodelta 1515, nykyään British Museumissa. Käsinkirjoitettu kuvateksti ajoittaa sarvikuonon saapumisen Lissaboniin vuodelle ”1513” (sic).Clarke, caption to colour plate I, s. 181.
Määriläinen kauppias Valentim Fernandes näki sarvikuonon Lissabonissa pian sen saapumisen jälkeen ja kirjoitti sitä kuvailevan kirjeen ystävälleen Nürnbergiin kesäkuussa 1515. Alkuperäinen saksankielinen kirje on kadonnut, mutta italiankielinen kopio on olemassa Biblioteca Nazionale Centralessa Firenzessä.Bedini, s. 120 ja fn.10. Toinen kirje, jonka kirjoittajaa ei tunneta, lähetettiin Lissabonista Nürnbergiin samoihin aikoihin. Tämän kirjeen mukana oli tuntemattoman taiteilijan piirtämä luonnos sarvikuonosta. Dürer näki toisen kirjeen ja luonnoksen Nürnbergissä. Näkemättä koskaan itse sarvikuonoa Dürer teki kaksi mustekynäpiirustustaToisen näistä hankki myöhemmin Sir Hans Sloane, ja sitä säilytetään nykyään British Museumissa. ja toisesta piirustuksesta puupiirroksen, niin että siitä tuli alkuperäisen piirustuksen peilikuva.Puupiirroksen kaiversi todennäköisesti Formschneyder-nimellä tunnettu käsityöläinen Dürerin valvonnassa (Quammen, s. 204).
Saksankielinen, suureksi osaksi Pliniuksen kertomukseen perustuva kirjoitus puupiirroksessa kuuluu:
left|thumb|220px|Intiansarvikuonon nahan poimut sopivat hyvin yhteen Dürerin kuvaamien haarniskamaisten laattojen kanssa.
Dürerin puupiirros ei ole anatomisesti täysin tarkka esitys sarvikuonosta. Hänen kuvassaan eläimen ruumista peittävät kovat laatat, jotka muodostavat haarniskamaisen rakenteen, sillä on kaulus, kiinteältä vaikuttava rintapanssari ja ”niittejä” saumakohdissa. Hän on myös piirtänyt sarvikuonon niskaan pienen kierresarven, eläimen jalat ovat suomujen peittämät ja sen takapuoli sahalaitainen. Todellisella sarvikuonolla ei ole mitään näistä ominaisuuksista.Group of History and Theory of Science - Dürer's Rhinoceros , Campinasin valtionyliopisto, Brasilia.Dürer's Rhinoceros , Kallisti Digital Publishing. On mahdollista, että sarvikuonolle tehtiin haarniska sen norsua vastaan käytyä taistelua varten Portugalissa, ja Dürerin kuvaamat piirteet olisivat osa haarniskaa.Ehdottaa Glynis Ridley (2004), Clara's Grand Tour: Travels with a Rhinoceros in Eighteenth-century Europe, Atlantic Monthly Press, , tutkielma sarvikuono Clarasta; Bedini ei kuitenkaan mainitse tätä. Vaihtoehtoisesti Dürerin ”haarniska” voi esittää intiansarvikuonon paksuja ihopoimuja, tai kuten muutkin epätarkkuudet, se voi olla Dürerin väärinymmärrys tai taiteellinen lisä.Dürer asui Nürnbergissä lähellä haarniskaseppien korttelia (Schmeidegasse) ja suunnitteli haarniskaa samaan aikaan; tämä piirre voi siis olla luova idea (Clarke, s. 20). Dürer on myös piirtänyt sarvikuonon nahan suomumaiseksi, ”haarniska” mukaan luettuna. Tämä saattaa olla Dürerin yritys kuvata intiansarvikuonoa, jonka hartioita ja jalkojen yläosia peittävät syylämäiset kuhmut, sen rosoista ja lähes karvatonta nahkaa. Toisaalta pinnan rakenne voi johtua myös sarvikuonon Intiasta Portugaliin vieneen laivamatkan nelikuukautisen, ahtaan vankeuden aiheuttamasta ihotulehduksesta.Kommentti Conrad Gesnerin kirjan Nisäkkäät foliosta 131, Humanities Media Interaction Project, Keiō-yliopisto, Japani.
thumb|220px|Hans Burgkmairin mustekynäpiirros sarvikuonosta vuodelta 1515, nykyään Graphische Sammlung Albertinassa Wienissä.
Lähes kaikki renessanssitaiteen kuvat sarvikuonosta polveutuvat Dürerin tekemistä kuvista. Sarvikuono oli kuitenkin kuvattu jo Rooman keisarikunnan kolikoissa ja luultavasti Dürer sai osittain mallinsa niistä. Näin sarvikuonon kuva oli renessanssin tapaan palanen esiin kaivettua antiikkia.