Eila Marjatta Reima, o.s. Pellinen () oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän oli tunnettu syvästä ja matalasta lauluäänestään sekä ikivihreistä levytyksistään.

Ura Eila Pellinen syntyi viisilapsisen perheen esikoiseksi Sulkavan Lohilahdella, ja hänen laulunlahjansa huomattiin jo varhain. Muutettuaan Helsinkiin 1956 Pellinen meni töihin kirjapainoon ja aloitti lauluopinnot päivätyönsä ohessa. Musiikki Fazerin tuotantopäällikkö Toivo Kärki keksi hänet vuonna 1957 koelaulutilaisuudesta ja antoi hänelle levytysmahdollisuuden samana vuonna. Kärjen näkökulmasta Eila Pellisen tulo musiikkimaailmaan tapahtui juuri oikealla hetkellä, sillä hän oli kaivannut talliinsa nuorta, persoonallista ja varsinkin huippulahjakasta naislaulajaa. Iskelmä eli tuolloin murrosvaihettaan, kun tango oli syrjäytymässä foxtrotien tieltä, ja levytilastojen kärjessä olivat kilpailevan levy-yhtiön Scandian naislaulajat Annikki Tähti, Brita Koivunen ja Laila Kinnunen. Pellisen ensimmäinen levytys oli singlelevy ”Pakoon, pakoon” / ”Valtameressä on saari”, joka ilmestyi lokakuussa 1957.

Vuosina 1958–1962 Pellinen levytti 20 Kärjen originaalisävellystä, joista tunnetuimpia ovat ”Onni jonka annoin pois”, ”Nyt maksaa saan sen”, ”Nyt sataa”, "Kun saapuisi hän" ja "Sydämeni soi". Suurin osa levytyksistä oli jazzillisia foxtroteja. Kaikki olivat Reino Helismaan sanoittamia paitsi vuoden 1962 tango ”Laulu rakkaudesta”, jossa oli Helena Eevan teksti.Kärki 2015, s. 506 Pellisen asemaa Kärjen sävelmien luotettavana tulkkina osoitti se, että Kärki antoi hänen levytettäväkseen foksin ”Things happen that way”, jolla Kärki oli osallistunut voitokkaasti kansainväliseen sävellyskilpailuun vuonna 1939. Reino Helismaan sanoin kappale päätyi vuonna 1958 levylle nimellä ”Näin kai määrätty on”.Kärki 2015, s. 438 Pellisen ominta alaa olivat lisäksi käännöskappaleet, kuten ”Kaksi kitaraa”, ”Kultaiset korvarenkaat”, ”Vihreät niityt”, ”Surullinen sunnuntai” ja ”Särkyneen toiveen katu”.

Pellinen liittyi Ossi Runteen yhtyeeseen 1950-luvun lopulla. Hän esiintyi myös elokuvissa sekä lauluäänenä lukuisille näyttelijöille.

Pellisellä oli oma orkesteri 1960-luvulla. Musiikkirintamalla alkanut beatmusiikin buumi sekä perhesyyt vähensivät kuitenkin levytyksiä sekä esiintymisiä vuosikymmenen kuluessa. 1970-luvulle tultaessa hän esiintyi enää oikeastaan pääkaupunkiseudulla. Viimeisen levynsä hän julkaisi vuonna 1975.Eila Pellinen. Pomus.net. Viitattu 14.10.2019.

Yksityiselämä Eila Pellinen avioitui vuonna 1964 rikospoliisi ja harrastajamuusikko Ari Reiman kanssa, ja heille syntyi poika. Pellinen sairastui rintasyöpään 1970-luvulla. Rinnanpoistosta huolimatta sairaus ei hellittänyt ja hän kuoli vain 38-vuotiaana vuonna 1977. Pellinen on haudattu Espoossa Kirkon hautausmaalle.

Diskografia Tuula ja Eila (1957) Eila ja Jorma (1959) Eri esittäjiä: 16 tähteä – 16 iskelmää (1975) Eila Pellinen (1977) Unohtumattomat (1993) 20 suosikkia: Kultaiset korvarenkaat (1998)

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Suomalaiset iskelmälaulajat Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Vuonna 1977 kuolleet