Sianliha

thumb|Porsaan paahtopaistia. thumb|Sianruhoja. thumb|Sian vatsaa. Sianliha on ravinnoksi käytettävää siasta peräisin olevaa lihaa.

Suomalainen sianliha on yleensä vähärasvaista porsaanlihaa. Porsaanliha on peräisin nuorista yksilöistä, jotka ovat saavuttaneet vasta noin puolet täysikasvuisen sian koosta.

Porsaanliha on suomalaisen makkaran käytetyin raaka-aine, ja sianlihasta valmistetaan myös muun muassa kinkkua ja pekonia.

Sianliha oli vielä vuonna 2012 maailman eniten kulutettu liha, mutta broileri on sittemmin ohittanut sianlihan.

Teurastuksen ajankohta eri maissa Siat teurastetaan Suomessa yleensä jo puolen vuoden iässä, jolloin ne painavat noin 90 kiloa. Suomessa puhutaan tämän vuoksi yleensä porsaanlihasta, koska sika saavuttaa sukukypsyyden vasta 6-7 kuukauden ikäisenäLife Cycle of a Market Pig. https://porkcheckoff.org/pork-branding/facts-statistics/life-cycle-of-a-market-pig/.

Muualla maailmassa siat saatetaan teurastaa vasta 150–200 kilon painoisina, jolloin saadaan rasvaisempaa lihaa.

Ruhon osat ja niiden käyttö 500px|Sian ruhon osat. 1. Pää

2. Kaula

3. Kamara, eli nahan syötävä osuus.

4. Etuselkä Luuton osa on kasleri eli niska. Uunipaistiksi, leikkeisiin, pihveihin, paistirulliksi, talouskyljyksiin, kastikkeisiin, pataruokiin. Kaslerista tehdään myös nyhtöpossua.

5. Rinta

6. Kyljysselkä Luinen kyljysselkä. Porsaankyljykset.

7. Ulkofilee Uunissa kypsennettäväksi, pihveiksi ja leikkeiksi.

8. Sisäfilee Porsaan arvokkain ja murein osa. Kokonaiseksi paistiksi, viipaleiksi, leikkeiksi, noisetteiksi, grilliin.

9. Kylki Porsaan rasvaisin osa. Kastikelihaksi, savustettavaksi, läskisoosiin, viipaleiksi, ribseiksi. Pekoni on suolattua ja savustettua kylkisilavaa.

10. Vatsa

11. Lapa Haudutettaviin lihapatoihin, kastikkeisiin, wokkeihin, verkkopaistiksi, karjalanpaistiin, jauhelihaan, uunissa kypsennettäväksi.

12. Kinkku Ulkopaisti, kulmapaisti, sisäpaisti, paahtopaisti. Paistettavaksi, leikkeisiin, kuutioiksi ja suikaleiksi vokkeihin ja kastikkeisiin, joulukinkuksi sekä karjalanpaistiin.

13. Potka Hernekeittoon, uunissa kypsennettäväksi tai vaikkapa Holomuussiin.

14. Sorkka

15. Saparo

Koostumus ja ravintosisältö

Suojaravintoaineet Sianlihassa on erityisen paljon B₁-vitamiinia eli tiamiinia. Sianliha sisältää myös jonkin verran hyvin imeytyvää hemi-rautaa, joka edistää myös kasviperäisen raudan imeytymistä.Liha, kala ja kananmuna. Ruokatieto.

Energiaravintoaineet Rasvan osuus täyskasvuisen sian ruhosta oli 1990-luvun alun Yhdysvalloissa noin 40 prosenttia. Suomessa tuotetaan nykyisin lähinnä porsaanlihaa, jonka rasvasisältö on tippunut noin 13 prosenttiin.

Suomessa kasvatetun 78-kiloisen porsaan elopainosta oli 2010-luvun loppupuolella noin 55 prosenttia lihaa, 13 % luuta, 9 % ihonalaista rasvaa eli silavaa, 4 % verta ja 3 prosenttia sisäelimiäTeurastamon sivutuotteiden hyötykäyttö suomalaisessa ruokajärjestelmässä. Jani Kaikkonen & Janne Keskevaari. Opinnäytetyö, Ruokatuotannon johtamisen koulutusohjelma 2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/155495/Kaikkonen_Keskevaari.pdf.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Suomessa myydyn sianlihan (porsaanliha) keskimääräinen energiaravintoainesisältö 100 grammaa kohti Finelin mukaan:

Ravintoaine Määrä / 100 g Proteiini 18,9 g Rasvahapot 12,5 g - yksittäistyydyttymättömät: 6 g - tyydyttyneet: 4,7 g - monityydyttymättömät: 1,8 g

+Sianlihan rasvahappoprofiili (Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli, Long‐chain omega‐3 fatty acids in red meatLong‐chain omega‐3 fatty acids in red meat. Nutrition & Dietetics, Volume 64, Issue s4 p. S135-S139, https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1747-0080.2007.00201.x/, Rasvahappokoostumus, mangalitzan lihahttp://kohonenfarm.fi/rasvahappokoostumus/ , Strategies for Optimising the Fatty Acid Composition of Beefhttps://www.aber.ac.uk/en/media/departmental/ibers/pdf/innovations/03/03ch7.pdf , Espanjalainen Iberico-porsaanliha - ainutlaatuinen maku ja tumma intensiivisyysEspanjalainen Iberico-porsaanliha - ainutlaatuinen maku ja tumma intensiivisyys. https://www.kespro.com/ideat-ja-inspiraatiot/artikkelit/espanjalainen-iberico-porsaanliha-ainutlaatuista-makua)SikarotuTyydyttyneet Kertatyydyttymättömät Monityydyttymättömät:linolihappoklupadonihappo (DPA)Heinällä ruokittu IIberiansika ?55 % ? ? ?Heinällä ruokittu villasika38 %50 %12 % ? ?Viljalla ruokittu tehotuotantosika 42 %47 %11 % 9 %28 mgRypsiöljyllä ruokittu tehotuotantosika31 %49 %20 %13,5 %?

Rypsiöljyllä ruokitun niin sanotun rypsiporsaan liha on tavallista marmoroituneempaa eli rasvoittuneempaa. Osa rypsiporsaan kovasta rasvasta on korvautunut monityydyttymättömillä rasvahapoilla. Rypsiporsaan rasva sisältää 50 prosenttia enemmän linolihappoa ja 26 prosenttia vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja viljalla ruokitun porsaan lihaan verrattuna.

Rypsiporsas sisältää kaksinkertaisen pitoisuuden monityydyttymättömiä rasvahappoja ja kovan rasvan osuus rypsiporsaan rasvassa on saatu laskemaan ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle. HK yritti markkinoida vuonna 2011 lanseeraamaansa rypsiporsasta tavallisen sianlihan sydänystävällisenä vaihtoehtona. Tätä perusteltiin sillä, että monityydyttymättömän rasvan sydänterveellisyys verrattuna kovaan rasvaan olisi yleistä tietoa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira joutui kuitenkin kieltämään tämän, koska väitteen totuudenmukaisuudesta ei ollut olemassa tieteellistä näyttöä. Rypsiporsaan nauttimisen ei ole havaittu vaikuttavan esimerkiksi veren rasva-arvoihin.

Kulutus

Sianlihaa kulutettiin vuonna 2010 maailmassa noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat kuluttajamaat:

Kuluttajamaa Miljoonaa tonnia Kiina 51,1 Euroopan unioni 21,3 Yhdysvallat 8,6 Venäjä 2,8 Brasilia 2,6 Japani 2,5

Sianliha oli aiemmin Suomen eniten kulutettu lihalaji. Sianlihaa syötiin vuonna 2011 36,4 kilogrammaa henkeä kohti, mikä oli lähes puolet kaikesta kulutetusta lihasta.

Tuotanto

Sianlihaa tuotettiin vuonna 2010 noin 103 miljoonaa tonnia. Suurimmat tuottajamaat:

Tuottajamaa Miljoonaa tonnia Kiina 51,1 EU 23,0 Yhdysvallat 10,2 Brasilia 3,2 Venäjä 1,9 Vietnam 1,9 Kanada 1,8 Japani 1,3 Filippiinit 1,3

Euroopan unionissa teurastetaan 250 miljoonaa sikaa vuosittain (2009). Yli puolet EU:n sikojen tuotannosta on kuudessa maassa: Espanja, Tanska, Hollanti, Saksa, Unkari ja Britannia.

Vuonna 2008 Suomessa tuotettiin sianlihaa 217 tuhatta tonnia, ja sianliha oli Suomen tärkein lihateollisuuden vientituote. Suomessa on vuonna 2023 noin 700 sikatilaa, joista suurin osa sijaitsee lounaisessa ja läntisessä Suomessa.

Suomen sikatilojen määrä on laskussa. Yksikkökoot sen sijaan kasvavat, eli yhdellä tilalla on yhä enemmän sikoja. Sianlihan tuotanto perustuu tehokkaaseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet eri kasvatusvaiheisiin. Sikatilat jakautuvat tuotantosuunnaltaan emakkosikaloihin ja lihasikaloihin tai ovat ns. yhdistelmäsikaloita. Tiloista noin puolella on emakoita. Näillä emakkotiloilla syntyy uusia porsaita, joista puolet jää emakkotiloille kasvamaan ja toinen puoli menee tiloille, jotka kasvattavat yksinomaan lihasikoja.

Suinkaan kaikki osat siasta eivät pääty elintarvikkeeksi, vaan noin puolet ruhosta menee muun muassa rehuihin, polttoaineisiin ja lannoitteisiin.   

Porsitus Emakon tuotantokausi alkaa reilun puolen vuoden iässä, kun se tiineytetään ensimmäisen kerran. Emakot porsivat ja imettävät porsituskarsinassa tai porsitushäkissä. Porsituskarsinassa emakolla on hieman liikkumatilaa ja porsaille suojattu makuualue. Useimmiten Suomessa porsiminen ja porsaiden hoito tapahtuu kuitenkin porsitushäkissä, joka estää emakon kääntymisen ja sallii sille vain hieman liikkumatilaa pituussuunnassa.

Ruotsissa, Norjassa ja Sveitsissä häkkiporsitus on kielletty ja käytössä on vapaaporsitus. Tanska ja Iso-Britannia ovat kieltäneet tiineytyshäkkien käytön. Hollannissa emakon sallittu pitoaika tiineytyshäkissä on vain neljä vuorokautta tiineytyksen jälkeen. Sveitsi on säätänyt tiineytettävien emakoiden häkissä pidon enimmäisajaksi kymmenen vuorokautta. Vuoden 2024 alussa voimaantullut laki eläinten hyvinvoinnista kieltää uusien porsitushäkkien rakentamisen välittömästi sekä tiineytyshäkkien käytön 12 vuoden siirtymäajalla. Nykyisin käytössä olevien porsitushäkkien käyttöä ei laissa kuitenkaan kielletä.

Emakolla on porsimisen lähestyessä vaistomainen tarve pesän rakentamiseen. Säännösten mukaan niille on annettava olkia tai muuta pesäntekomateriaalia ennen porsimista. Pesäntekoon sopivaa kuiviketta ei kuitenkaan tarvitse antaa, mikäli lietelantajärjestelmä sen estää. Käytännössä pääosa emakoista porsii kuivikkeettomassa ympäristössä vailla kunnollista pesäntekomahdollisuutta. Tilanne muuttuu vasta vuonna 2028, jolloin siirtymäaika porsitushäkkien lattioiden osalta päättyy mahdollistaen lain vaatiman pesänrakennusmateriaalin käytön.

Emakot suljetaan porsitushäkkiin tiineytyksen (4–5 viikkoa), synnytyksen ja imetyksen (noin 4–5 viikkoa) ajaksi noin 9 viikkoa kerrallaan. Tämän jälkeen porsaat vieroitetaan ja siirretään vieroitusosastolle. Luonnossa emakko vierottaisi porsaat vasta noin 12–17 viikon iässä. Emakko synnyttää vähintään kaksi kertaa vuodessa. Näin ollen se viettää 4–5 kuukautta vuodesta porsitushäkissä.

Porsitushäkki ja tiheä porsimistahti aiheuttaa myös sairauksia. Häkki estää emon ja porsaiden luonnollisen kanssakäymisen. Häkissä pitämisen aiheuttamasta toimettomuudesta voi seurata stereotyyppistä käyttäytymistä. Häkissä pidettävillä emakoilla esiintyy esimerkiksi häkin putkien pureskelua selvästi useammin ja paljon pidempään kuin karsinassa pidettävillä emakoilla. Tiheä porsimistahti ja siitä johtuvat sairaudet johtavat emakoiden psyykkisiin ja fyysisiin hyvinvointiongelmiin. Liikkumattomuus ja häkissä makaaminen aiheuttavat jalkasairauksia ja tulehduksia. Niveltulehdukset ja makuuhaavat ovat emakoiden yleisiä vaivoja. Jalostuksella aikaansaatu runsas lihamassa rasittaa terveitäkin jalkoja, sillä luusto ja nivelet eivät välttämättä kehity riittävän nopeasti eläimen painon noustessa. Huono hygienia johtaa helposti utare-, kohtu- ja virtsatietulehduksiin.

Porsastuotannossa olevien emakoiden keskimääräinen elinkaari on nykyisin kolmen porsimisen mittainen, eli ne teurastetaan noin kahden vuoden iässä. Myös tuotannosta poistetut emakot ja karjut teurastetaan yleensä elintarviketeollisuuden käyttöön. Luontaisesti sika eläisi toistakymmentä vuotta.

Lihaksi kasvatettavan sian elämä Siat ovat tunnettuja älykkyydestään. Niiden ongelmanratkaisukyky on jopa parempi kuin koirilla, mutta silti sikoja saa kasvattaa ahtaissa, virikkeettömissä betonipohjaisissa karsinoissa.

Lihaksi kasvatettavan sian elämä alkaa porsituskarsinassa, jossa se viettää emänsä ja sisarustensa kanssa neljä viikkoa.