Keihäänheitto

Keihäänheitto on yleisurheilulaji, jossa heitetään urheilukeihästä.

Keihäänheitto oli mukana jo antiikin viisiottelussa. Laji oli nykyajan olympialaisten virallisena kisalajina ensi kertaa vuonna 1906. Entisaikoina keihäässä kilpailtiin paitsi pituusheitossa, myös tarkkuusheitossa ja kahden käden yhteistuloksessa.

Historia

Toisesta päästä teroitettua puukeppiä alettiin käyttää eri puolilla maailmaa metsästysvälineenä ja aseena noin 400 000 vuotta sitten. Silloin keihästä käytettiin luultavimmin vain pistoaseena. Myöhemmin keihäitä alettiin myös heittää, ja niihin alettiin liittää kivisiä kärkiä.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 34–35.

pienois|Astiaan kuvattu kreikkalainen keihäänheittäjä noin vuodelta 470 eaa. Hän pitää sormellaan näppinarusta, jolla heittoon saatiin pituutta ja tarkkuutta. Urheilulajiksi keihäänheitto tuli antiikin olympialaisissa 708 eaa. osana viisiottelua. Viisiottelussa keihäässä kilpailtiin ilmeisesti vain pituusheitossa. Kreikkalaisten urheilukeihäs oli kevyempi kuin sotakeihäs, eikä siinä ollut metallikärkeä. Heitossa käytettiin tarkkuuden ja pituuden lisäämiseksi apuna niin sanottua näppinarua, ohutta nahkahihnaa, johon heittäjä pujotti etu- ja keskisormensa. Keihäänheitossa kilpailtiin Kreikan lisäksi myös joissain muissa muinaiskulttuureissa. Antiikin ajalta ei ole säilynyt tuloksia. Yhden kuvauksen mukaan stadionin mitta (165–210 metriä) olisi heitetty neljällä suorituksella.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 43–45.

Keihäänheitossa alettiin kilpailla Euroopassa ja Ruotsissa 1800-luvulla niin pituus- kuin tarkkuusheitossakin. Kreikkalaisten 1859 kisoissa pidetyssä keihäänheittokilpailuissa käytettiin noin 175 senttimetrin mittaista ja 1 250 grammaa painavaa rautakärkistä keihästä. Kansainvälinen yleisurheiluliitto määritteli keihään viralliset mitat vuonna 1914.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 52.

Keihäänheitto ei vielä päässyt ensimmäisiin nykyaikaisiin olympialaisiin 1896. Se oli 1904 olympialaisissa antropologisten päivien ohjelmassa ja 1906 vihdoin ensi kertaa varsinaisena olympialajina. Säännöt eivät olleet tuolloin vielä vakiintuneet, ja pitkään heittotapoja oli kaksi: keihään keskeltä kiinnipitäminen sekä takapäästä kiinnipitäminen. Kilpailuissa oli usein niin paremman käden kilpailu kuin myös kahden käden yhteiskilpailu. Vauhdinottoalue oli 1900-luvun vaihteeseen asti 2,5 × 2,5 metriä; Ruotsissa käytettiin sen jälkeen 10 metrin vauhdin maksimipituutta, mutta 1908 olympialaisissa ei rajoitusta enää ollut. Heitot mitattiin 1940-luvulle asti suorakulmaisesti, ei sektorin säteen suuntaisesti kuten nykyisin. Mittaustapa verotti vinoon suuntautuneiden heittojen pituutta.

Maailmanennätyksiä alettiin tilastoida virallisesti vuodesta 1913 alkaen. Ensimmäinen maailmanennätys oli ruotsalaisen Eric Lemmingin 62,34. Sen rikkoi virallisesti vuonna 1919 suomalainen Jonni Myyrä tuloksella 66,10.

Suomi oli keihäänheiton ykkösmaa 1920- ja 1930-luvuilla. Matti Järvinen paransi maailmanennätystä kymmenen kertaa ja johti Suomen kolmoisvoittoon olympiakisoissa 1932.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 54, 66.

Naiset alkoivat kilpailla keihäässä 1930-luvulla.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 66.

Keihään tuotekehittely edistyi 1950-luvulla yhdysvaltalaisten Heldin veljesten johdolla. Keihäästä tehtiin aiempaa liitävämpi, minkä seurauksena se lensi pitkälle mutta alkoi tulla alas lappeelleen. Espanjalaiset kehittivät barra vasca -pyörähdystyylin, jolla heitettiin lähes sata metriä ennen kuin se kiellettiin.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 97.

Itäsaksalainen Uwe Hohn heitti vuonna 1984 maailmanennätykseksi 104,80. Keihäsmallia muutettiin siirtämällä painopistettä eteenpäin. Uusien liitokeihäiden myötä maailmanennätys alkoi taas lähestyä sataa metriä, joten vuoden 1991 jälkeen sääntöjä tiukennettiin.Suuri suomalainen keihäskirja 1991, s. 164. Naisten keihäsmallia muutettiin vuonna 1991 lappeelle laskeutumisten vähentämiseksi, ja vuonna 1999 siten, että keihään painopistettä siirrettiin kolme senttimetriä lähemmäksi keihään kärkeä; tällöin myös ennätysten kirjaaminen aloitettiin alusta.

Heittopaikka ja välineet

pienois|Keihäänheittopaikan vauhdinottorata ja alastulosektori. Keihäänheiton vauhdinottorata on vähintään 30 metrin pituinen, ja suositeltu vähimmäispituus on 36,50 metriä. Leveydeltään rata on 4 metriä. Radan päässä on 8 metrin säteellä vedetty kaari, jonka takana heittäjän on pysyttävä. Alastulosektori on valkoisin viivoin rajattu alue, jonka sektorin kulma on 28,96 astetta.

Miesten keihäs painaa 800 grammaa, naisten 600 grammaa, 19-vuotiaiden poikien 800 grammaa, 17-vuotiaiden poikien 700 grammaa, 19-vuotiaiden tyttöjen 600 grammaa ja 17-vuotiaiden tyttöjen 500 grammaa. Pituudeltaan miesten keihäs on 260–270 senttimetriä, naisten 220–230 senttimetriä. Keihään osat ovat varsi, metallikärki ja narukierre. Keihäs valmistetaan metallista tai muusta sopivasta materiaalista, ja se voi olla ontto tai umpinainen. Varren pinta on sileä.

Keihäänheittäjän piikkarit ovat kaikista piikkareista painavimmat, ja niissä on piikit myös kantapäässä, koska heittäjä tarvitsee jalalleen paljon pitoa ja tukea heittovaiheessa.

Heittosuoritus

pienois|Vauhdinoton loppuvaihe, jossa heittäjä vie toisen jalkansa eteenpäin ja valmistautuu sivaltamaan heittokäden eteen. Heittäjä ei saa pitää käsinettä, teipata sormiaan yhteen tai käyttää mitään apuvälinettä. Keihästä on pidettävä kiinni yhdellä kädellä narukierteestä. Heitto on suoritettava olkapään tai heittokäsivarren yläpuolitse. Keihään on osuttava maahan kärki edellä.

Vauhdinoton alussa heittäjä pitelee keihästä heittokädessään keihäänkärki eteenpäin alaviistoon osoittaen. Juostessaan hän vetää heittokätensä suoraksi taakse ja nostaa keihään sen lentoradan mukaiseen asentoon kärki yläviistoon. Hartiat kääntyvät 90 astetta keihään puoleiselle sivulle, mutta lantio osoittaa yhä eteenpäin.

Heittäjä ottaa muutaman ristiaskeleen eli astuu heittokäden puoleisella jalallaan toisen jalan eteen. Ristiaskelilla heittäjä siirtää alavartalonsa ylävartalon edelle ja kallistaa ylävartaloa taaksepäin. Hän vetää hartiansa ja heittokätensä mahdollisimman taakse. Viimeisellä askeleellaan heittäjä astuu heittokättä vastakkaisen jalan kantapäällään pitkälle eteen, jolloin tämän jalan puoli hänen lantiostaan on edessä ja toinen puoli takana. Takimmainen jalka kääntyy sivulle ja taipuu hiukan polvesta.

Heittovaiheessa keihään puoleinen polvi kiertyy voimakkaasti heiton suuntaan ja pakottaa lantion kääntymään samansuuntaisesti. Sen jälkeen kääntyy rinta, jonka heittäjä työntää heiton suuntaan. Näin heittäjän kehosta tulee jousen muotoinen. Heittokäsi sivaltaa nopeasti eteenpäin heittäjän hartioiden yli kuin ruoskan kärki. Keho liikkuu eteenpäin ja ylöspäin suorana olevan tukijalan yli. Heittäjä päästää keihäästä irti päänsä yläpuolella. Hän pysäyttää vauhtinsa iskemällä heittokäden puoleisen jalkansa rataan.

Keihäänheiton suorituksessa ihmisen keho joutuu hetkeksi äärimmäisen rasituksen kohteeksi. Täysin luonnottomaan asentoon taipuneen kehon niveliin ranteessa, kyynärpäässä, selässä, lantiossa, lonkissa ja jaloissa kohdistuu heittovaiheessa niin suuria voimia, että lähes kaikki huipputason keihäänheittäjät kärsivätkin uransa aikana leikkaushoitoa vaativista loukkaantumisista.

Heitto mitataan keihään metallikärjen kohdasta heittokaaren sisäreunaan kohti heittokaaren ympyrän keskipistettä. Tulos merkitään yhden senttimetrin tarkkuudella alaspäin pyöristäen.

Kilpailumuoto Keihäänheiton arvokilpailujen finaaleissa on yleensä mukana 12 heittäjää. Kolmen kierroksen jälkeen kahdeksan parasta saa heittää vielä kolme heittokierrosta. Pisimmän sääntöjen mukaisen heiton tehnyt on kilpailun voittaja.

Keihäänheitto arvokilpailuissa

Keihäänheitto on kuulunut olympialaisten lajivalikoimaan vuoden 1908 olympialaisista lähtien. Naisten keihäs tuli olympialaisten ohjelmaan vuonna 1932. Parhaiten arvokisojen keihäänheittokilpailuissa ovat menestyneet Suomi, Ruotsi, Norja, Tšekki, Saksa ja Neuvostoliitto.

Maailmanennätykset Miehet Jan Železný CZE 98,48 25. toukokuuta 1996 Jena, Saksa Naiset Barbora Špotáková CZE 72,28 13. syyskuuta 2008 Stuttgart, Saksa Juniorit M (U20) Neeraj Chopra IND 86,48 23. heinäkuuta 2016 Bydgoszcz, Puola Juniorit N (U20) Yulenmis Aguilar CUB 63,86 2. elokuuta 2015 Edmonton, Kanada Pojat (700 g) (U18) Braian Toledo ARG 89,34 6. maaliskuuta 2010 Mar del Plata, Argentiina Tytöt (500 g) (U18) Adriana Vilagoš SRB 70,10 14. elokuuta 2021 Kraljevo, Serbia miehet, naiset, Keihäänheiton ennätykset IAAF:n sivuilla , viitattu 27.9.2016

Miesten maailmanennätyksen kehitys

Vanha keihäsmalli

pienois|150px|Matti Järvinen paransi maailmanennätystä 10 kertaa vuosina 1930−1934. pienois|150px|Uwe Hohn heitti vanhan keihäsmallin viimeisen maailmanennätyksen. Tulos Nimi Maa Pvm Paikka62,32 Eric Lemming SWE 29. syyskuuta 1912 Tukholma, Ruotsi63,29 Jonni Myyrä FIN 5. heinäkuuta 1914 Malmö, Ruotsi64,81 Jonni Myyrä FIN 18. heinäkuuta 1915 Lappeenranta65,55 Jonni Myyrä FIN 13. heinäkuuta 1919 Savitaipale66,10 Jonni Myyrä FIN 24. elokuuta 1919 Tukholma, Ruotsi66,62 Gunnar Lindström SWE 12. joulukuuta 1924 Eksjö, Ruotsi67,31 Gunnar Lindström SWE 20. syyskuuta 1925 Oslo, Norja68,55 Jonni Myyrä FIN 27. syyskuuta 1925 Richmond, Virginia, Yhdysvallat69,88 Eino Penttilä FIN 1. lokakuuta 1927 Viipuri71,01 Erik Lundqvist SWE 15. elokuuta 1928 Tukholma, Ruotsi71,57 Matti Järvinen FIN 8. elokuuta 1930 Viipuri71,70 Matti Järvinen FIN 17. elokuuta 1930 Tampere (Pyynikin urheilukenttä)71,88 Matti Järvinen FIN 31. elokuuta 1930 Vaasa72,93 Matti Järvinen FIN 14. syyskuuta 1930 Viipuri74,02 Matti Järvinen FIN 27. kesäkuuta 1932 Turku74,28 Matti Järvinen FIN 25. toukokuuta 1933 Mikkeli74,61 Matti Järvinen FIN 7. kesäkuuta 1933 Vaasa76,10 Matti Järvinen FIN 15. kesäkuuta 1933 Helsinki76,66 Matti Järvinen FIN 7. syyskuuta 1934 Torino, Italia77,23 Matti Järvinen FIN 18. kesäkuuta 1936 Helsinki77,87 Yrjö Nikkanen FIN 25. elokuuta 1938 Kymi78,70 Yrjö Nikkanen FIN 16. lokakuuta 1938 Kotka80,41 Franklin Held border|20px|Yhdysvallat USA 8. elokuuta 1953 Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat81,29 Bill Miller border|20px|Yhdysvallat USA 21. elokuuta 1954 Pasadena, Kalifornia, Yhdysvallat81,29 Franklin Held border|20px|Yhdysvallat USA 21. toukokuuta 1955 Modesto, Kalifornia, Yhdysvallat81,75 Franklin Held border|20px|Yhdysvallat USA 21. toukokuuta 1955 Modesto, Kalifornia, Yhdysvallat83,56 Soini Nikkinen FIN 24. kesäkuuta 1956 Kuhmoinen83,66 Janusz Sidło POL 30. kesäkuuta 1956 Milano, Italia85,71 Egil Danielsen NOR 26. marraskuuta 1956 Melbourne, Australia86,04 Al Cantello border|20px|Yhdysvallat USA 5. kesäkuuta 1959 Compton, Kalifornia, Yhdysvallat86,74 Carlo Lievore ITA 1. kesäkuuta 1961 Milano, Italia87,12 Terje Pedersen NOR 1. heinäkuuta 1964 Oslo, Norja91,72 Terje Pedersen NOR 2. syyskuuta 1964 Oslo, Norja91,98 Jānis Lūsis URS 23. kesäkuuta 1968 Saarijärvi92,70 Jorma Kinnunen FIN 18. kesäkuuta 1969 Tampere (Ratinan stadion)93,80 Jānis Lūsis URS 6. heinäkuuta 1972 Tukholma, Ruotsi94,08 Klaus Wolfermann BRD 5. toukokuuta 1973 Leverkusen, Saksan liittotasavalta94,58 Miklós Németh HUN 26. heinäkuuta 1976 Montreal, Kanada96,72 Ferenc Paragi HUN 23. huhtikuuta 1980 Tata, Unkari99,72 Tom Petranoff USA 15. toukokuuta 1983 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat104,80 Uwe Hohn DDR 20. heinäkuuta 1984 Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta

Nykyinen keihäsmalli