Jere Tapio Sallinen (s. 26. lokakuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Kiekko-Espoossa. Hän toimii joukkueen kapteenina. Sallinen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta hän on pelannut myös laidassa. Sallinen on voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2019 ja 2022.

Ura Seuraura Uran alku Bluesissa Sallinen aloitti jääkiekkoilun Helsingin Jääkiekkoklubissa, mutta pelasi suurimman osan junioriurastaan Espoo Bluesissa. Hän voitti joukkueessa B-nuorten SM-pronssia vuosina 2007 ja 2008. Sallinen teki SM-liigadebyyttinsä vain 17-vuotiaana 10. joulukuuta 2007 Helsingin IFK:ta vastaan. Hän sai ottelussa vain neljä sekuntia jääaikaa, kun Sallinen kärsi Bluesin saaman joukkuerangaistuksen, jonka päätyttyä hän luisteli takaisin vaihtoaitioon. Tämä kuitenkin riitti tekemään Sallisesta liigahistorian ensimmäisen 1990-luvulla syntyneen pelaajan. Hän teki myös seurahistoriaa Bluesissa, sillä Jere Sallinen ja hänen veljensä Tomi olivat kaikkien aikojen ensimmäinen espoolaissyntyinen ja espoolaisen juniorikoulun käynyt veljespari joukkueessa. Jere Sallinen pelasi kauden aikana yhteensä kuusi SM-liigaottelua ilman tehopisteitä, mutta pääosin vielä Bluesin A-nuorissa, jonka toiseksi paras pistemies hän oli Roope Rannan jälkeen tehoilla 11+19=30.

Huhtikuussa 2008 Sallinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Bluesin kanssa, mutta hän pelasi kaudella 2008–2009 vain yhdeksän runkosarjaottelua A-nuorissa selkävaivojen vuoksi. Siitä huolimatta Minnesota Wild varasi Sallisen kuudennella kierroksella 163. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2009.

Kaudella 2009–2010 Sallinen otti paikkansa Bluesin SM-liigajoukkueesta. Tulokaskausi toi hänelle 38 runkosarjaottelussa tehot 5+6=11 sekä kahdessa playoff-ottelussa kaksi syöttöpistettä. Myös kolme Mestis-ottelua alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa pelanneen Sallisen kautta lyhensi hieman alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa saatu aivotärähdys. Hän teki ensimmäisen SM-liigamaalinsa 13. lokakuuta 2009 Jokereita vastaan. Helmikuussa 2010 Sallinen teki Bluesin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Ensimmäinen kokonainen ja ehjä kausi 2010–2011 toi hänelle 55 runkosarjaottelussa tehot 6+8=14. Sallinen voitti keväällä 2011 SM-hopeaa ja hän vahvisti myös kolmen pudotuspeliottelun verran Bluesin A-nuoria, jossa hän voitti SM-hopeaa.

HPK ja läpimurto SM-liigassa Lokakuussa 2011 Blues lainasi Sallisen toistaiseksi voimassa olleella sopimuksella Mestis-joukkue Jokipoikiin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan 15 ottelua. Siirtorajan kynnyksellä, tammikuussa 2012 Blues vuokrasi hänet ja Aleksi Laakson loppukaudeksi 2011–2012 Hämeenlinnan Pallokerhoon. Toukokuussa 2012 Sallinen teki seuran kanssa uuden kaksivuotisen sopimuksen.

Sallinen kuului kaudella 2012–2013 koko SM-liigan suurimpiin yllättäjiin. Hän nousi HPK:n ykkösketjuun tehden kauden aikana 57 runkosarjaottelussa tehot 15+27=42, joilla Sallinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies Ville Viitaluoman jälkeen. Hän voitti myös koko SM-liigan tehotilaston lukemalla +26 ja palkittiin kauden päätteeksi Matti Keinonen -palkinnolla. Kauden 2013–2014 lopulla Sallinen ja Ville Viitaluoma siirtyivät loppukaudeksi Ruotsiin ja SHL-joukkue Örebrohon.

KHL ja Jokerit 2024–2026 Kaudeksi 2014–2015 Sallinen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-seura Jokereihin. Hän edusti joukkuetta kauden aikana myös Spengler Cupissa, kuten myös vuotta myöhemmin.

NHL-sopimus Edmonton Oilersiin ja paluu Örebrohon Sallinen teki maaliskuussa 2016 vuoden mittaisen ja 792 500 dollarin arvoisen tulokassopimuksen NHL-seura Edmonton Oilersin kanssa. Hän pelasi kauden 2016–2017 kuitenkin kokonaan AHL-joukkue Bakersfield Condorsissa, jossa Sallinen teki 53 runkosarjaottelussa tehot 4+6=10. Kaudeksi 2017–2018 hän palasi Ruotsiin Örebro HK:n SHL-joukkueeseen. Sallinen nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän oli Örebron neljänneksi paras pistemies tehoilla 8+15=23. Sallinen voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +8.

Siirtyminen HIFK:hon Kaudeksi 2019–2020 Sallinen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Helsingin IFK:hon. Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi. Marraskuussa 2019 Sallinen nimettiin HIFK:n kapteeniksi Lennart Petrellin tilalle, kun joukkueen valmennusjohto halusi keventää Petrellin vastuuta ja vapauttaa hänen pelaamistaan. Sallinen teki SM-liigauransa ensimmäisen kypärätempun 3. maaliskuuta 2020 KalPaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa syntyi ylivoimalla. Harri Rindell valitsi Sallisen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi. Hän oli lopulta tehoilla 22+17=39 HIFK:n paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Sallinen jakoi koko SM-liigan maalipörssin yhdeksännen sijan Kärppien Juho Lammikon kanssa. Hän ei käyttänyt sopimuksessaan ollutta optiota ulkomaille siirtymisestä, vaan Sallinen teki huhtikuussa 2020 vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.

Sallinen jakoi kaudella 2020–2021 tehoilla 15+20=35 HIFK:n sisäisen pistepörssin voiton Alex Broadhurstin kanssa, mutta hän vei kuitenkin varsinaisen kärkisijan suuremman maalimääränsä turvin. Pudotuspeleissä Sallinen oli joukkueen paras maalintekijä neljällä osumallaan. Niistä kaksi syntyi 5. toukokuuta 2021 pelatussa pronssiottelussa Tapparaa vastaan. Hänen ensimmäinen osumansa jäi HIFK:n 7–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja se ratkaisi joukkueelle SM-pronssia.

Vuodet Sveitsissä Kaudeksi 2021–2022 Sallinen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen EHC Bieliin. Joukkuetta valmensi hänelle Bluesin A-nuorista tuttu Antti Törmänen. Joulukuussa 2021 Sallinen teki Bielin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Kaudella 2022–2023 hän oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 19+17=36. Kaudella 2023–2024 Bielin päävalmentajana aloitti Salliselle Bluesista tuttu Petri Matikainen. Joulukuussa 2023 Sallinen teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.

Sallinen joutui kauden 2024–2025 kynnyksellä syyskuussa 2024 arviolta kuudeksi viikoksi sivuun, kun hän mursi kylkiluunsa harjoitusottelussa HC Ajoieta. vastaan. Sallinen palasi kaukaloihin lokakuussa.

Paluu Espooseen Vietettyään viisi kautta Bielissä, Sallinen palasi kotikaupunkiinsa Espooseen kaudeksi 2026–2027 kun hän teki kolmivuotisen sopimuksen Kiekko-Espoon kanssa. Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi.

Maajoukkueura Sallinen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hänet valittiin Saksaa vastaan pelatun sijoitusottelun päätteeksi Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi. Sallinen edusti Suomea myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010, mutta hänen turnauksensa päättyi jo toisessa ottelussa Venäjää vastaan aivotärähdyksen takia.

Sallinen on edustanut Suomea MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2019, 2021, 2022 ja 2023, joista vuoden 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen sekä vuosien 2014 ja 2021 turnaukset hopeaan. Vuoden 2018 lopullisesta kisajoukkueesta hän putosi viimeisten joukossa. Yhteensä Sallinen on pelannut 115 A-maaottelua tehopistein 11+17=28.Tilanne 14.12.2025 Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Channel One Cupin toisessa ottelussa 15. joulukuuta 2012 Ruotsia vastaan. Sallinen merkittiin Suomen nelosketjun vasempaan laitaan Miika Lahden ja Tommi Huhtalan viereen. Hänen ensimmäinen A-maajoukkuemaalinsa syntyi 19. huhtikuuta 2013 Euro Hockey Challengen ottelussa Hämeenlinnassa Sveitsiä vastaan. Sallinen toimi Suomen kapteenina vuoden 2018 Carlson Hockey Gamesissa ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa.

Yksityiselämä Sallisen isoveli Tomi pelaa hyökkääjänä Tapparan SM-liigajoukkueessa. Veljekset pelasivat samaan aikaan Suomen MM-hopeaa voittaneessa joukkueessa vuonna 2014.

Kesäkuussa 2018 Sallisen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.

Tilastot 2007–2008 Blues A-SM 36 11 19 30 94 3 0 2 2 8 U18 6 2 1 3 31 Blues SM-liiga 6 0 0 0 2 – – – – – 2008–2009 Blues (A) A-SM 9 1 2 3 31 – – – – – 2009–2010 Blues A-SM 6 5 3 8 10 – – – – – JMM 2 0 0 0 0 Blues SM-liiga 38 5 6 11 20 3 0 2 2 2 Suomi U20 Mestis 3 0 0 0 2 – – – – – 2010–2011 Blues A-SM – – – – – 3 5 0 5 4 Blues SM-liiga 55 6 8 14 28 11 1 0 1 10 2011–2012 Blues SM-liiga 21 1 2 3 39 – – – – – Jokipojat Mestis 15 4 5 9 4 – – – – – HPK SM-liiga 11 1 2 3 2 – – – – – 2012–2013 HPK SM-liiga 57 15 27 42 30 5 1 1 2 6 2013–2014 HPK SM-liiga 51 5 14 19 88 – – – – – MM 9 0 0 0 4 Örebro HK SHL 6 2 1 3 0 – – – – – 2014–2015 Jokerit KHL 48 8 7 15 28 10 1 3 4 6 2015–2016 Jokerit KHL 50 8 11 19 79 6 0 0 0 8 2016–2017 Bakersfield Condors AHL 53 4 6 10 20 – – – – – 2017–2018 Örebro HK (C) SHL 50 8 15 23 38 – – – – – 2018–2019 Örebro HK (C) SHL 51 8 14 22 53 2 0 0 0 0 MM 9 1 0 1 4 2019–2020 HIFK (C) SM-liiga 53 22 17 39 12 – – – – – 2020–2021 HIFK (C) SM-liiga 45 15 20 35 20 8 4 0 4 4 MM 9 0 1 1 0 2021–2022 EHC Biel NL 32 11 8 19 18 6 1 0 1 2 MM 10 1 3 4 0 2022–2023 EHC Biel NL 51 19 17 36 24 17 3 6 9 4 MM 4 0 1 1 2 2023–2024 EHC Biel NL 52 13 17 30 32 6 1 3 4 2 2024–2025 EHC Biel NL 38 9 14 23 16 – – – – – 2025–2026 EHC Biel NL 43 8 12 20 16 2 0 2 2 2 8 kautta yhteensä SM-liiga 337 70 96 166 198 27 6 3 9 22 5 kautta yhteensä NL 216 60 68 128 106 31 5 11 16 10 3 kautta yhteensä SHL 107 18 30 48 91 2 0 0 0 0 2 kautta yhteensä KHL 98 16 18 34 107 16 1 3 4 14 1 kausi yhteensä AHL 53 4 6 10 20 – – – – –

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Jääkiekon maailmanmestarit Luokka:Matti Keinonen -palkinnon voittajat Luokka:Minnesota Wildin varaamat pelaajat Luokka:Vuonna 1990 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt