Tasavallan Presidentti oli suomalainen rockyhtye, jonka perustivat vuonna 1969 kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen. Muut alkuperäisjäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti-huilisti Juhani Aaltonen. Uudeksi laulusolistiksi tuli vuonna 1972 Eero Raittinen, jonka kanssa Tasavallan Presidentti levytti läpimurtoalbuminsa Lambertland. Yhtye esitti aluksi rhythm and blues -vaikutteista musiikkia yhdistellen esimerkiksi poppia, bluesia ja jazzia. Raittisen tultua solistiksi tyyli muuttui jazzrockista kohti monimutkaisempaa progressiivista rockia.

Tasavallan Presidentti julkaisi neljä omaa albumia ennen vuonna 1974 tapahtunutta hajoamistaan. Vuonna 1983 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen alkuperäisessä kokoonpanossaan. Konsertit jatkuivat 1990-luvulla, ja vuoden 2006 marraskuussa se julkaisi uuden albumin. Viimeisen kiertueensa yhtye teki samana vuonna. Vielä kesällä 2020 se esiintyi yhden kerran.

Tasavallan Presidentti on Wigwamin ohella merkittävin suomalainen progressiivisen rockin yhtye. Sitä on myös kutsuttu suomalaisen jazzrockin tärkeimmäksi yhtyeeksi, ja sen varhaiset albumit olivat Suomessa progressiiviselle rockille suuntaa antaneita merkkiteoksia. Yhdessä Wigwamin kanssa se kilpaili 1970-luvun alussa Suomen merkittävimmän yhtyeen asemasta. Tasavallan Presidentti teki 1970-luvulla kiertueita myös muualla Euroopassa, ja yhtyeen albumeja julkaistiin ulkomailla. Britanniassa yhtye oli etenkin muusikoiden suosiossa, mutta kaupallinen läpimurto Suomen ulkopuolella ei kuitenkaan onnistunut.

Historia

Perustaminen (1969)

Kitaristi Jukka Tolonen ja rumpali Vesa Aaltonen soittivat noin puolen vuoden ajan Eero Raittista säestävässä Help-yhtyeessä, joka hajosi toukokuussa 1969. Help kuului D-tuotantoon, joten Tolonen ja Aaltonen kysyivät sieltä uusia töitä. Niiden puuttuessa he ryhtyivät kesäkuussa soittamaan keskenään Helsingin Helsinginkadulla sijainneessa harjoitustilassa. Basistiksi he pyysivät Blues Sectionissa soittaneen Måns Groundstroemin. Samoihin aikoihin laulaja Arto Vilkko etsi itselleen taustayhtyettä ja vieraili Helsinginkadulla, mutta ei pitänyt heitä musiikillisesti sopivana tyyliinsä. Groundstroemin ehdotuksesta syntyvaiheessa olevaan omaan yhtyeeseen otettiin saksofonistiksi ja huilistiksi Juhani Aaltonen, joka oli soittanut muun muassa Soulsetissa ja palkittu edellisvuonna Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnollaSilas 2002, s. 177.. Laulusolistiksi pyydettiin englantilainen Frank Robson, joka oli muuttanut Suomeen vuonna 1967 ja laulanut Mosaicissa ja Blues Sectionissa. Blues Sectionin hajottua hän oli muuttanut takaisin Englantiin, mutta palasi Suomeen Groundstroemin lähetettyä hänelle kirjeen, jossa uusi yhtye etsi laulusolistia.Aaltonen 2019, s. 49–53.Lehtonen 1983, s. 585.

pienois|pysty|vasen|Englantilaissyntyinen Frank Robson oli yhtyeen ensimmäinen solisti. Robsonin liityttyä yhtyeeseen soitti se pääasiassa keskenään harjoitustilassaan. Ohjelmatoimisto New Joys ryhtyi manageroimaan yhtyettä. Pian ohjelmatoimistoksi vaihtui kuitenkin Erkki Ertaman vaimon johtama ER Sound. ER Soundin tiloissa keksittiin myös yhtyeen nimi.Riihimaa, Jaakko: Tasavallan Presidentti -vinyylialbumin (1971) liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR298, 2019. Jäsenet itse eivät saaneet mieleensä parempaa kuin Balloon. ER Soundin vetäjät ehdottivat siksi puhelua ohjelmatoimiston omalle salaiselle ideoijalle, anonyymiksi jääneelle ”Aivolle”, joka voisi auttaa nimen keksimisessä. Hän luki puhelun aikana sanomalehteä, josta poimi sattumanvaraisesti sanoja.Bruun ym. 1998, s. 160.Jukka Tolosen haastattelu 1997, kohta 42.40. Ensimmäinen ehdotus, Uutiset ja sää, hylättiin. Sitä seurannut Tasavallan Presidentti hyväksyttiin, vaikka aluksi pohdittiinkin, kuinka nimeen suhtauduttaisiin.Aaltonen 2019, s. 55. Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkosen aikakaudella yhtye ajoittain pelkäsi nimen aiheuttavan reaktioita, ja myös lehdistössä ihmeteltiin uskaliaan nimen käyttöä.Aaltonen 2019, s. 59. Alkuvuosien tanssilavakeikoilla nimi aiheutti myös väärinkäsityksiä. Vesa Aaltonen on kertonut, että usein yhtyeen jäsenten luokse tuli parhaimpiinsa pukeutuneita iäkkäämpiä pariskuntia kyselemään, että ”missä vaiheessa se Kekkonen puhuu?”.Aaltonen 2019, s. 76. Myöhemmin pitkä nimi aiheutti ongelmia ulkomailla, jossa se usein kirjoitettiin väärin.Riihimaa, Jaakko: Tasavallan Presidentti -vinyylialbumin (1969) liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR231, 2021.

ER Soundin järjestämänä Tasavallan Presidentti pääsi esiintymään kouluille ja tanssilavoille. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran juhannuksena 1969 Leimukallion lavalla Jokioisilla.Rantanen 2014, s. 38. Yhtyeestä kirjoitettiin laajasti lehdissä ja sille järjestyi uusi harjoitustila Meilahdesta.Aaltonen 2019, s. 58. Tasavallan Presidenttiä mainostettiin ”superyhtyeenä”. Käsite oli vakiintunut Creamin ja Blind Faithin myötä, ja sillä tarkoitettiin kokoonpanoa, jonka olivat perustaneet jo ennestään mainetta saavuttaneet muusikot.

Levytyssopimus ja esikoisalbumi (1969–1970) Tasavallan Presidentti sai levytyssopimuksen Love Recordsilta. Levy-yhtiön valintaan vaikuttivat muun muassa Måns Groundstroemin suhteet Loven henkilökuntaan. Yhtyeen esikoisalbumi Tasavallan Presidentti äänitettiin lokakuussa 1969 Helsingin Finnvoxissa ja julkaistiin vuoden lopulla. Albumilla on pääasiassa Robsonin ja Groundstroemin sävellyksiä, joihin Robson kirjoitti sanat. Love Recordsin konseptiajattelun mukaisesti esikoisalbumi oli suunniteltu kokonaisuudeksi, mikä poikkesi silloisesta valtakäytännöstä, jossa albumien materiaali koottiin aiemmin ilmestyneistä singleistä. Tuottaja Otto Donner oli kiireinen muiden tuotantoprojektiensa kanssa, minkä vuoksi vastuu levyn muodosta jäi pitkälti Groundstroemin vastuulle. Aktiivisen keikkailun ansiosta albumia myytiin tasaisesti pitkin kevättä 1970, ja melodinen balladi ”I Love You Teddy Bear” muodostui radiohitiksi. Levyllä kuultava kokeileva jazzrock herätti kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella. Samoihin aikoihin albumin kanssa ilmestyi myös yhtyeen ensimmäinen single ”Time Alone with You” / ”Obsolete Machine”.Lehtonen 1983, s. 585–586.Rantanen 2014, s. 41, 46.Aaltonen 2019, s. 60.

Puhallinsoittaja Juhani Aaltonen erosi pian yhtyeestä. Hän perusteli myöhemmin lähtöään työkiireillään ja perheellään. Vesa Aaltosen mukaan hän ei jaksanut keikkailla ympäri Suomea ja tulla sitten aamulla väsyneenä takaisin Helsinkiin, jossa studiomuusikon työt saman tien odottivat. Juhani Aaltosen korvasi Pekka Pöyry, joka oli tullut tunnetuksi eräänä Suomen huomattavammista altto- ja sopraanosaksofonisteista ja huilisteista. Toisen singlensä, ”Solitary” / ”Deep Thinker”, Tasavallan Presidentti levytti keväällä 1970. Elokuussa Tasavallan Presidentti esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa Turussa.Lehtonen 1983, s. 586.

pienois|Kirka ja Frank Robson vuonna 1972. Tasavallan Presidentti säesti vuonna 1970 myös muita yhtyeitä ja artisteja. Se toimi Pekka Strengin taustayhtyeenä albumilla Magneettimiehen kuolema, jonka myös tuotti basisti Groundstroem.Lehtonen 1983, s. 566. Levy jäi ilmestyessään hyvin vähälle huomiolle.Rantanen 2014, s. 61. Samana vuonna yhtye soitti Kirkan kappaleissa ”Saat kaiken” / ”Kaukainen valo”, jotka kuultiin elokuvassa Takiaispallo. Yhteistyö Kirkan kanssa jatkui vuonna 1972 julkaistulla Nykyaikaa-albumilla, jonka joissakin kappaleissa yhtyeen jäseniä soitti. Tämänkin levyn tuottaneen Måns Groundstroemin pyynnöstä Jukka Tolonen ja Frank Robson kirjoittivat myös osan sen lauluista.

Tasavallan Presidentti vakiinnutti vuoden 1970 aikana asemansa maan kärkiyhtyeenä yhdessä Wigwamin kanssa. Se voitti selvästi Suosikin vuosiäänestyksen kitarayhtyesarjan Wigwamin sijoittuessa toiseksi.Meriläinen 2018, s. 145.

Kontakti Ruotsiin ja toinen albumi (1970–1971) Otto Donner uskoi alusta lähtien Tasavallan Presidentin kaupallisiin mahdollisuuksiin myös ulkomailla, ja ensimmäisenä tavoitteena oli saada levyjä julkaistuksi Ruotsissa. Sen toteuttamiseksi Love teki yhteistyötä ruotsalaisten progressiivista rockia ja vaihtoehtomusiikkia julkaisseiden levy-yhtiöiden kanssa. Ranskalaisen Barclay-yhtiön edustaja Bob Azzam kiinnostui yhtyeestä nähdessään sen soittavan Helsingin N-klubilla. Hän innostui etenkin kappaleesta ”I Love You Teddy Bear” ja halusi yhtyeen Ruotsiin tekemään levyn, jolla tuo kappale olisi.Aaltonen 2019, s. 66. Måns Groundstroemin mukaan Azzamin intressit olivat lähinnä kaupalliset, sillä hän näki yhtyeessä tiettyä hittipotentiaalia. Näiden pyrkimysten vuoksi hän vei yhtyeen äänittämään laadukkaaseen studioon ja hankki hyvän äänittäjän.Oksanen 2004, s. 95.

Azzamin kautta yhtye teki sopimuksen Ruotsin EMI:n kanssa, joka tosin oli kiinnostunut ensisijaisesti kitaristi Jukka Tolosesta, ja ryhtyi elokuussa 1970 äänittämään toista albumiaan Pohjoismaiden huippua edustaneessa Tukholman Metronome-studiossa. Otto Donner näki tässä suuren mahdollisuuden yhtyeen menestykselle Suomen ulkopuolella.Aaltonen 2019, s. 67. Uusi albumi kuitenkin viivästyi kuukausia. Tasavallan Presidentti (tunnetaan myös nimellä Tasavallan Presidentti II) julkaistiin vasta vuoden 1971 puolella ilman minkäänlaista promootiota. Levy myikin melko vähän, ja Suomessa albumi jäi vähälle huomiolle, koska se oli alun perin suunnattu ulkomaille.Aaltonen 2019, s. 69. Tolosen mukaan albumista ei saatu lainkaan rahaa. Toisella Tasavallan Presidentti -albumilla on sekä kokeellista että kaupallisempaa musiikkia.Oksanen 2004, s. 96. Kappaleisiin lukeutuu albumin pisin raita, yhtyeen yhdessä kirjoittama itämaisvaikutteinen ”Sinking”. Äänimaailmaltaan Tasavallan Presidentin toinen albumi eroaa esikoisalbumista, sillä ruotsalaisen studion tekniikka oli selvästi suomalaisia studioita kehittyneempää.

pienois|Tasavallan Presidentti Ruisrockissa 1971. Bob Azzam menetti kiinnostuksensa Tasavallan Presidenttiin eikä enää ollut sen kanssa tekemisissä. Azzamin kautta yhtye oli kuitenkin päässyt EMA Telstar -ohjelmatoimistoon ja sitä kautta Ruotsin ja Skandinavian markkinoille. EMA Telstar myi yhtyeen myös vuoden 1971 Ruisrockiin.Aaltonen 2019, s. 72. Ruisrockin jälkeen Tasavallan Presidentti teki muutaman viikon mittaisen, onnistuneena pidetyn Ruotsin-kiertueen. Ruotsissa yhtye esiintyi Tukholman klubeilla ja yökerhoissa sekä Göteborgissa, Malmössä ja muualla Etelä-Ruotsissa. Kiertueen järjesti EMA Telstarin promoottori Thomas Johansson, josta tuli yhtyeen manageri sen hajoamiseen asti.Aaltonen 2019, s. 75.

Yhtyeen kitaristi Jukka Tolonen oli herättänyt ihailua alusta alkaen.Oksanen 2004, s. 19. Hän pääsi tekemään myös sooloalbumeja, joista ensimmäinen, Tolonen!, ilmestyi vuonna 1971. Se sai hyvän vastaanoton niin kriitikoiden kuin ostavan yleisön keskuudessa. Levyn myötä Tolosesta alettiin kiinnostua myös ulkomailla.Rantanen 2014, s. 58.

Laulajanvaihdos ja ensimmäinen vierailu Britanniaan (1972)

EMA Telstar järjesti yhtyeelle vuoden 1972 alussa levytyssopimuksen Sonet-yhtiöltä sekä Englannin-kiertueen. Maaliskuussa solisti Frank Robson erotettiin yhtyeestä. Vesa Aaltosta ja Jukka Tolosta närkästytti, kun Robson ei enää opetellut kappaleita kunnolla. Aaltosen mukaan Tolonen oli ryhtynyt säveltämään niin vaikeita kappaleita, että Robson alkoi turhautua eikä enää tuntenut Tasavallan Presidentin musiikkia omakseen. Robsonin omat sävellykset olivat uusia kappaleita popmaisempia ja melodisempia. Lisäksi Pekka Pöyryn mukaan Tolonen, Aaltonen ja Groundstroem halusivat taitojensa kehittyessä viedä yhtyeen musiikkia jammailuvoittoisempaan suuntaan, jossa laulajan rooli oli aiempaa pienempi.Riihimaa, Jaakko: Lambertland-vinyylialbumin liitteen esittelyteksti, Svart Records SVR250, 2019. Robson halusi myös laulaa covereita Steve Winwoodin, Blind Faithin ja John Mayall & the Bluesbreakersin kaltaisilta suoraviivaisemmilta esittäjiltä.Aaltonen 2019, s. 76–77. Tolosen roolin kasvaessa säveltäjänä Robson myös menetti yhtyeen keulakuvan aseman.