Sunrise-yhtiö () on erityisesti animaatioon keskittynyt japanilainen tuotantoyhtiö. Se kuuluu Bandai Namco -konserniin.
Yleistä
Sunrise tunnetaan erityisesti alusta alkaen yhtiön sisällä suunniteltujen mecha-animaatioiden tekijänä, mutta niiden lisäksi yhtiö on tuottanut runsaasti myös mm. sarjakuviin pohjautuvia animaatioita. Viime vuosina näistä monet ovat olleet Keroro gunsōn ja Gintaman kaltaisia komedia- ja parodiasarjoja.
Yksi syy alkuperäissarjojen suuruuteen Sunrisen tuotannossa on se, ettei yhtiöllä toimintansa alkuvaiheissa ollut varaa sarjakuvien oikeuksiin. Lisäksi suuri osa yhtiön perustajista oli enemmän kaupallisesti kuin taiteellisesti suuntautuneita, minkä vuoksi tuotannot suunniteltiin alusta pitäen oheistuotemyyntiä, kuten leluja, ajatellen. Alkuperäisanimaatioiden suuren määrän vuoksi alan lehdet keskittyivät laajalti Sunrisen tuotantoon 1980-luvun puolivälissä.
Sunrisen perustivat Mushi Productionin entiset työntekijät. Osamu Tezukan luotsaama Mushi Production oli keskittynyt teosten tuottamiseen ja ajautunut konkurssiin huonojen taloudellisten päätösten vuoksi. Tästä viisastuneina Sunrisen perustajat pitivät johtoajatuksenaan, että taiteellista henkilöstöä ei päästettäisi osallistumaan yhtiön hallintoon. Tämän vuoksi Sunrisen tuotannot on ohjaajatasolle asti ulkoistettu alihankkijoille. Tämä oli vastakohta Mushi Productionin toimintamallille, jossa lähes koko tuotantohenkilöstö oli tuotantoyrityksen palkkalistoilla. Myös Sunrisen useiden menestysteosten tuotantoon osallistuneet ohjaajat Yoshiyuki Tomino ja Ryōsuke Takahashi olivat yrityksen ulkoisija toimijoita.
Sunrise on jaettu useisiin tuotantostudioihin, joista useat on numeroitu. Niiden työntekijät ovat edellä mainitusti etupäässä alihankkijoiden henkilöstöä. Bandai Namco -konserniin liitymisensä jälkeen Sunrise on hoitanut lisensointiasioita ja tuotteidensa ääninäyttelijöiden ja ohjaajien hallinnointia varsin ankarasti.
Historia
Talousvaikeuksiin ajatuneesta Mushi Productionista irtaantuneet työntekijät perustivat yrityksen vuonna 1972 nimellä Yūgenkaisha Sunrise Studio. Seitsemään perustajajäseneen kuuluivat Mushi Producitionin tuotanto- ja myyntiosaston Yoshikatsu Kishimoto, Masanori Itō, Eiji Yamaura, Yasuo Shibue, Masami Iwasaki ja Harumi Numamoto. Alussa yhtiö oli varaton, mutta samana vuonna Mushi Productionin äänipuolesta vastannut Tōhoku Shinsha saatiin sijoittamaan yritykseen, ja yhdessä Sunrisen perustajien panoksen kanssa perustettiin Kabushikigaisha Sōeisha. Työt jaettiin kahden yrityksen välillä niin, että Sōeisha hoitin myynnin ja toimintasuunnitelmat Sunrise Studion vastatessa varsinaisesta animaation valmistamisesta. Tuohon aikaan suunnittelu- ja kehityshenkilöstö oli kummankin yrityksen palkkalistoilla, mutta koska Sōeisha oli Tōhoku Shinshan tytäryhtiö, on tuon ajan Sunrise-tuotantojen tekijänoikeuksien haltijaksi merkitty Tōhoku Shinsha.
Sunrise oli alun alkaen hallintoportaan ympärille keskittynyt yritys. Mushi Production teki konkurssin vuonna 1973, ja tästä viisastuneen Sunrisen johtoporras kiinnitti erityistä huomiota ei vain animaation tuottamiseen, vaan myös kulujen alentamiseen alihankkijoita käyttämällä sekä lelumyyntiin tuoton maksimoimiseksi. Syynä oli myös se, että katsottiin, ettei köyhä tuotantoyhtiö voi selvitä suurista henkilöstökuluista. 1970-luvulla Sunrisen maksamia esiintymis- ja storyboard-korvauksia sanottiin alan matalimmiksi, eikä se siksi ollut erityisen hyvän työpaikan maineessa animaattorien keskuudessa.
Sunrisen tuottamien animaatioiden äärimmäisen heikon laadun vuoksi yhtiötä kutsuttiin ”Amatööri-Sunriseksi”. Yoshikazu Yasuhiko sanoi, että ”tuotteita valmistavana yrityksenä se oli hyvin leväperäinen.”
Marraskuussa 1976 Sunrise irtaantui Tōhoku Shinshan alaisuudesta. Sunrisen Masao Iizukan mukaan Zero Testerin ja Yūsha Raideenin tuottamat voitot olivat menneet kokonaisuudessaan Tōhoku Shinshalle, ja tyytymättömyys kasvoi palkankorotuksitta jääneiden Sunrisen työntekijöiden keskuudessa. Lopulliseksi syyksi eroon voidaan katsoa riidat voittojen jakamisesta. Yrityksen nimeksi vaihtui Kabushikigaisha Nihon Sunrise, ja se hankki alihankintasopimuksen Tōein ja Tsuburaya Productionin animaatioiden tuottamisesta. Seuraavana vuonna 1977 yhtiö julkaisi ensimmäisen kokonaan itse alulle panemansa animaation, Muteki chōjin Zambot 3:n. Vuonna 1979 Sunrise käynnisti japanilaisen animaation real robot -villityksen Kidō senshi Gundamilla.
Vuonna 1985 Sunrise alkoi valmistaa OVA-videoita. Täysin alkuperäisiä tuotantoja oli kuitenkin vähän: useimmat Sunrisen OVAt olivat Sōkōkihei Votomsin kaltaisia televisiosarjoina suosioon nousseiden teosten jatko-osia tai Kikōryōhei Mellowlinkin kaltaisia spinoff-minisarjoja.
Kesäkuussa 1987 yhtiö vaihtoi toiminimensä muotoon Kabushikigaisha Sunrise, ja Eiji Yamaurasta tuli yhtiön toimitusjohtaja. Samana vuonna Sunrise vaihtoi painopistettään alkuperäistuotannoista Mister Ajikkon, City Hunterin ja Bats & Terryn kaltaisiin sarjakuvien ja romaanien animaatioversiointeihin. Kikō senki Dragonarin myötä real robot -buumi alkoi hiipua, ja Sunrise laajensi repertuaariaan Mashin eiyūden Watarun kaltaisiin animaatioihin, joissa lapset nousevat robotteihin tai ystävystyvät niiden kanssa taistellakseen vihollisia vastaan, ja Yoroiden Samurai Trooperin kaltaisiin teoksiin, joissa muodonmuutosvoimaiset, komeat nuorukaiset seikkailevat erikoishaarniskoissaan. Gundamia nuoremmalle katsojakunnalle suunnattu Yūsha-sarja osoittautui kaupalliseksi menestykseksi 90-luvun alkupuolella, mikä vahvisti myös Sunrisen alkuperäisanimaatiosuuntausta.
1. huhtikuuta 1994 Bandai sijoitti Sunriseen, joka siirtyi Bandai-konsernin alaisuuteen. Yhtiön hallinto uudistettiin, ja sinne siirtyi useita henkilöitä Bandailta, mm. Satoru Matsumoto.
Katsumi Kawaguchin mukaan Bandai on pyrkinyt keskittymään Gundam-sarjaan, eikä tuotteita, jotka eivät yllä sen tasolle myynnissä, pidetä onnistuneina. On myös esitetty mielipiteitä, että koko robottianimegenre on näivettynyt vain Gundamiksi yleisesti, ei vain Sunrisen sisällä. Tämän vuoksi viime vuodet ovat olleet alalla heikkoja pojille suunnattujen robottianimaatioiden suhteen. Erityisesti Sunrise on välttänyt kilpailemasta Bandain esikoulu- ja ala-asteikäisille suunnattujen Super Sentai (Tōei) -sarjojen kanssa.
Vuodesta 2000 alkaen Sunrisen pääteoksiin ovat kuuluneet bishōjo-animeen robotti- ja sankariaineksia yhdistelevä Mai-HiME, Keroro gunsōn ja Gintaman kaltaiset parodiat, Crush Gear -sarja, Onmyō taisenkin ja Dinosaur Kingin kaltaiset pelien ja lelujen liitännäisanimaatiot sekä alkuperäiset robottisarjat, kuten Zegapain ja Code Geass – hangyaku no Lelouch. Huolimatta sarjojen suuresta määrästä yli puolet Sunrisen liikevaihdosta on peräisin eri Gundam-tuotteista.
Keroro gunsōn jaksossa 33 Keroro-joukkue vieraili yhtiön (joka sarjassa oli nimetty ”Sunirase”ksi) toimistolla.
Vuonna 2007 Sunrise sulautettiin Bandai Namco Group -konserniin, ja Sunrise tuotti Namcon The Idolmaster -pelisarjaan liittyvän Idolmaster: Xenoglossia -animaation. Vuonna 2008 tehtiin Tales of the Abyss -pelin, joka myös on Namcon tuottama, animaatioversio.
Sunrisen animaatiot
Sunrisen animaatioita on tuotettu yhteensä 12 studiossa.
Tärkeimmät televisiosarjat Moniosaiset animaatiofranchiset
Gundam-sarja (1979–) Kidō senshi Gundam (1979) Kidō senshi Z Gundam (2. studio, 1985) Kidō senshi Gundam ZZ (2. studio, 1986) Kidō senshi V Gundam (3. studio, 1993) Kidō butōden G Gundam (2. studio, 1994) Shin kidō senki Gundam W (1. studio, 1995) Kidō shin seiki Gundam X (1. studio, 1996) ∀ Gundam (1. studio, 1999) Kidō senshi Gundam Seed (30-vuotisjuhlateos, 9. studio, 2002) SD Gundam Force (TV Tokyon 40-vuotisjuhlateos, Tanihara-studio, 2004) Kidō senshi Gundam Seed Destiny (3. studio, 2004) Kidō senshi Gundam 00 (35-vuotisjuhlateos, 3. studio, 2007–2008) City Hunter -sarja (1987–1999) City Hunter (3. studio, 1987) City Hunter 2 (1988) City Hunter 3 (1989) City Hunter ’91 (1991) City Hunter: The Secret Service (tv-spesiaali, 1996) City Hunter: Good Bye My Sweet Heart (tv-spesiaali, 1997) City Hunter: Kinkyū namachūkei!? Kyōakuhan Saeba Ryō no saiki (tv-spesiaali, 1999) Mashin eiyūden Wataru -sarja (1988–1997) Mashin eiyūden Wataru (1988) Mashin eiyūden Wataru 2 (1990) Chō mashin eiyūden Wataru (25-vuotisjuhlateos, 6. studio, 1997) Yūsha-sarja (1990–1997) Yūsha Exkaiser (1990) Taiyō no yūsha Fighbird (1991) Densetsu no yūsha Da Garn (20-vuotisjuhlateos, 1992) Yūsha tokkyū Might Gaine (1993) Yūsha keisatsu J-Decker (1994) Ōgon yūsha Goldran (1995) Yūsha shirei Dagwon (7. studio, 1996) Yūshaō Gaogaigar (25-vuotisjuhlateos, 7. studio, 1997) Eldran-sarja (1991–1993) Zettai muteki Raijin-Oh (5. studio, 1991) Genki bakuhatsu Ganbaruger (20-vuotisjuhlateos, 5. studio, 1992) Nekketsu saikyō Go-Raunger (5. studio, 1993) Seikai-sarja Seikai no monshō (5. studio, 1999) Seikai no danshō – tanjō (lyhyttuotanto, 5. studio, 2000) Seikai no senki (5. studio, 2000) Seikai no senki II (5. studio, 2001)
1970-luku
Hazedon (1972, Sōeisha) Zero Tester (1973, Sōeisha) Yūsha Raideen (1975, Tōhoku Shinsha) La Seine no hoshi (1975, Unimax) Wanpaku ōmukashi Kum Kum (1975, ITC Japan) Kyōryū tankentai Born Free (1976, Tsuburaya Pro) Chōdenji robo Combattler V (1976, Tōei) Robokko Beaton (1976, Tōhoku Shinsha) Chōdenji Machine Voltes V (1977, Tōei) Muteki chōjin Zambot 3 (1977) Muteki tetsujin Daitarn 3 (1978) Tōshō Daimos (1978, Tōei) Majokko Tickle (1978, Tōei) Kagakubōkentai Tansar 5 (1979) The Ultraman (1979, Tsuburaya Pro) Superagentit 001–009 (1979, Tōei) Mirai robo Daltanius (1979, Tōei) Uwasa no keiji Tommy to Matsu (Title Anime, 1979, TBS)
1980-luku
Densetsu kyojin Ideon (1980) Muteki robo Trider G7 (1980) Saikyō robo Daioja (1981) Himitsu no dekachan (Title Anime, 1981, TBS) Taiyō no kiba Dougram (1. studio, 1981) Sentō mecha Xabungle (10-vuotisjuhlateos, 2. studio, 1982) Fukeisan wa majo (Title Anime, 1983, TBS) Seisenshi Dunbine (2. studio, 1983) Sōkōkihei Votoms (1. studio, 1983) Ginga hōryū Vifam (3. studio, 1983) Jūsenki L-Gaim (2. studio, 1984) Giant Gorg (1984) Kikōkai Galient (1.studio, 1984) Chōriki robo Galatt (3. studio, 1984) Dirty Pair (1985) Aoki ryūsei SPT Layzner (3. studio, 1985) Kikō senki Dragonar (7. studio, 1987) Mister Ajikko (1987) Yoroiden Samurai Trooper (7. studio, 1988) Jūshin Liger (1989) Madō-ō Granzort (1989) Kidō keisatsu Patlabor (1989 Bandai/Tōhoku Shinsha)
1990-luku
Obatarian (tv-spesiaali, 1990) Future GPX Cyber Formula (1991) Kikōkeisatsu Metal Jack (1991) Mama wa shōgaku 4-nensei (1992) Shippū! Iron Leaguer (2. studio, 1993) Shinizokonai kakarichō (erikoisohjelmapaikalle tehty lyhytanimaatio, 1994) Haō taikei Ryū Knight (1. studio, 1994) Yamiyo no jidaigeki (myöhäisillan ohjelmapaikalle tehty lyhytanimaatio, 1995) Jūsenshi Gulkeeva (1995) Chinmoku no kantai (tv-spesiaali, 1996) Tenkū no Escaflowne (2. studio, 1996) Ganbaristo! Shun (5. studio, 1996) Chōsha Raideen (8. studio, 1996) Seihōbukyō Outlaw Star (10. studio, 1998) Brain Powerd (1. studio, 1998) Cowboy Bebop (2. studio, 1998) Sentimental Journey (8. studio, 1998) DT Eightron (5. studio, 1998) Ginga hōryū Vifam 13 (1998) Gasaraki (9. studio, 1998) Kaiketsu jōkitanteidan TV Animation Series (tilaaja: Xebec, tuotantoavustajana kaikissa jaksoissa, 1998) Betterman (7. studio, 1999) Mugen no Ryvius (9. studio, 1999) Seraphim Call (8. studio, 1999) Seihō tenshi Angel Links (10. studio, 1999) Aesop World (1999) The Big O (6. studio, 1999/2003)
2000-luvun alkupuoli
Brigadoon – Marin & Melan (7. studio, 2000) Inuyasha (1. studio, 2000) Love Hina (tilaaja: Xebec, tuotantoavustajana kaikissa jaksoissa, 2000) Gear Fighter Dendō (10. studio, 2000) Nyani ga nyan dā – Nyandā kamen (8. studio, 2000) Argento Soma (9. studio, 2000) Gekitō! Crash Gear Turbo (10. studio, 2001) Z.O.E Dolores, i (6. studio, 2001) S.cry.ed (Iogi Studio, 2001) Overman King Gainer (30-vuotisjuhlateos, Iogi Studio, 2002) Witch Hunter Robin (30-vuotisjuhlateos, 7. studio, 2002)