Suomen presidentinvaalin 1962 voitti ensimmäisellä äänestyskierroksella tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka valittiin toiselle kaudelle. Hänen ehdokkuuttaan tukivat hänen oman puolueensa Maalaisliiton ohella Suomen Kansanpuolueen enemmistö, Ruotsalaisen Kansanpuolueen vähemmistö ja eräät muut kansalaisryhmät. Valitsijamiesten suorittamassa presidentinvaalissa Kekkonen valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella, kun kaikki porvarillisten puolueiden valitsijamiehet äänestivät häntä.

Kekkosta vastustaneet SDP, kokoomus, RKP, Suomen Kansanpuolue, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto olivat alkujaan asettaneet yhteiseksi ehdokkaakseen oikeuskansleri Olavi Hongan, mutta tämä luopui ehdokkuudestaan marraskuussa 1961 Neuvostoliiton Suomelle lähettämästä nootista seuranneen niin sanotun noottikriisin seurauksena. Tämän jälkeen ”Honka-liitto” hajosi, ja lopulta Kekkosen vastaehdokkaina oli kolme vasemmistopuolueiden ehdokasta.

Tausta

Presidentinvaalia oli edeltänyt vuoden 1961 puolella dramaattinen tapahtumasarja oikeuskansleri Olavi Hongan ympärillä. Erityisesti Urho Kekkosen ja Maalaisliiton niin sisä- kuin ulkopoliittisiin menettelytapoihin tyytymättömät SDP:n johtomiehet pyysivät presidenttiehdokkaakseen puolueisiin sitoutumatonta Honkaa, joka antoi asialle suostumuksensa maaliskuussa. Hongan taakse asettuivat myös kokoomus, Suomen Kansanpuolue, Ruotsalainen Kansanpuolue, Suomen Pientalonpoikien Puolue ja Vapaamielisten Liitto. Pientalonpoikien Puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamo valitsi liittouman ehdokkaaksi Hongan ja torjui kaikki muut esillä olleet nimet.Johannes Virolainen: Viimeinen vaalikausi, s. 109. Otava 1991, Helsinki. Tullessaan presidenttiehdokkaaksi Honka oli suurelle yleisölle melko tuntematon eikä hänellä ollut takanaan poliittista uraa, mutta yleisesti hänellä arveltiin olevan melko hyvät mahdollisuudet Kekkosen lyömiseen. ”Honka-liittoon” osallistuneiden puolueiden johtajat vakuuttivat, ettei Hongan valinta tulisi millään tavoin muuttamaan Suomen ulkopolitiikkaa.

Maalaisliitto, erityisesti sen niin sanottu K-linja ja pää-äänenkannattaja Maakansa, aloitti välittömästi ankaran hyökkäyksen, osittain myös Honkaa itseään, mutta ennen kaikkea hänen taakseen ryhmittynyttä puoluerintamaa vastaan sanoen Hongan valinnan presidentiksi vaarantavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteet. Myös Neuvostoliiton lehdistö leimasi Hongan ”Paasikiven-Kekkosen linjan vastustajiksi” nimittämiensä Väinö Tannerin, Väinö Leskisen, Tuure Junnilan ja Veikko Vennamon sätkynukeksi. Toisaalta Honka-liitto ei ollut lainkaan niin yhtenäinen kuin sen johtomiehet pyrkivät osoittamaan. Suurelle osalle SDP:n kannattajia oli erittäin vaikeaa hyväksyä äärioikeistolaiseksi miellettyä Honkaa puolueen ehdokkaaksi, ja liitto hajotti myös kokoomuksen, Pientalonpoikien Puolueen ja molempien kansanpuolueiden rivit. Honkaa tukivatkin avoimesti lähinnä näiden puolueiden oikean laidan kannattajat. Max Jakobson: Pelon ja toivon aika, s. 283. Otava 2001, Helsinki.

Tilanne muuttui äkillisesti lokakuun lopulla, kun Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jossa se viittasi Länsi-Saksan varustautumiseen ja ehdotti sotilaallisia neuvotteluja YYA-sopimuksen nojalla. Nootissa, jossa käsiteltiin Suomen tilannetta vain ohimennen pitkän tekstin lopulla, ei kertaakaan mainittu Hongan nimeä eikä edes Suomen presidentinvaaleja, vaan viitattiin ainoastaan ”tiettyihin piireihin”, jotka olisivat pyrkineet muuttamaan Suomen ulkopoliittista suuntausta, sekä eräisiin ”sotapsykoosia levittäviin” sanomalehtiin. Olavi Honka luopui presidenttiehdokkuudestaan Suomen kansanpuolueen ja RKP:n irtauduttua Honka-liitosta marraskuun lopulla. SDP valitsi syntyneessä tilanteessa ehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion ja kokoomus lähti vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin” eli ilman omaa ehdokasta. Honka-liiton hajottua Vennamo syytti vaaliliittokumppaneitaan pelkuruudesta ja Neuvostoliiton nöyristelystä. Presidentti Kekkosen keskusteltua samaan aikaan neuvostojohdon kanssa Novosibirskissä todettiin lopulta, ettei tarvetta ryhtyä sotilaallisiin neuvotteluihin ollutkaan.

Eräät historioitsijat, etunenässä Hannu Rautkallio, ovat katsoneet Neuvostoliiton nootin tähdänneen nimenomaan Honka-liiton kaatamiseen ja olleen jopa Kekkosen tilaama, toiset taas − muun muassa Max Jakobson ja Alpo Rusi − ovat pitäneet sitä osana kylmän sodan ajan suurvaltapolitiikkaa erityisesti tuolloisen Berliinin kriisin vuoksi. Taustalla on nähty myös valtataistelu Neuvostoliiton johdossa sekä Neuvostoliiton ja Kiinan välisten suhteiden kiristyminen. Nootin todelliset vaikuttimet ja sen mahdolliset kytkennät Suomen presidentinvaaliin ovat edelleen hämärän peitossa.Martti Häikiö: Presidentin valinta, s. 85. WSOY 1993, Porvoo.

Vuoden 1962 valitsijamiesvaalien äänestysprosentti oli 81,5 %, mikä oli korkein 1980-lukua edeltäneissä presidentinvaaleissa.TAULUKKO: Tasavallan presidentin vaalit 1925-2006 Vaalit.fi (Internet Archive). Viitattu 25.3.2024.Tasavallan presidentin vaalit 1919-1994 Tilastokeskus. Viitattu 25.3.2024.

Tulokset Valitsijamiesten vaalit

Valitsijamiesten vaalit käytiin 15.–16. tammikuutaTasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (Oikeusministeriö).

Äänioikeutetut2 714 883+117 145 Äänestysaktiivisuus 81,5 % +8,1 VaaliliittoPuolueValitsija-miehetÄänetLukumääräOsuusUrho Kekkosen vaaliliittoA+B+C+D145975 24844,3 %A Maalaisliitto111698 19931,7 %B Suomen Kansanpuolue (enemmistö)21165 4897,5 %C Ruotsalainen kansanpuolue (vähemmistö)635 5991,6 %D Muut775 9613,5 %Suomen Kansan Demokraattinen Liitto63451 75020,5 %Kansallisen Kokoomuksen,Vapaamielisten Liiton jaSuomen Kansanpuolueen vaaliliittoA+B+C39307 89714,0 %A Kansallinen Kokoomus37288 91213,1 %B Vapaamielisten Liitto17 8980,4 %C Suomen Kansanpuolue (vähemmistö)111 0870,5 %Suomen Sosialidemokraattinen Puolue36289 36613,1 %Ruotsalainen kansanpuolue (enemmistö)15111 7415,1 %Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto266 1663,0 %Muut360,0 %Yhteensä3002 202 204100 %Lähde: Suomen virallinen tilastoSuomen virallinen tilasto 29 A, 27, s. 6, 8, 43.

Valituista valitsijamiehistä oli naisia 39, ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 38.

Luettelo valitsijamiehistä

Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet

SijaEhdokasPuolueÄänetVaalipiiri1Ahti KarjalainenUrho Kekkosen vaaliliitto19 337Helsingin kaupungin vaalipiiri2Irma KarvikkoUrho Kekkosen vaaliliitto17 754Turun läänin eteläinen vaalipiiri3Esa KaitilaUrho Kekkosen vaaliliitto17 536 Helsingin kaupungin vaalipiiri4Hertta KuusinenSKDL13 689Helsingin kaupungin vaalipiiri5V. J. SukselainenUrho Kekkosen vaaliliitto13 486Turun läänin eteläinen vaalipiiri6Matti KekkonenUrho Kekkosen vaaliliitto10 262Oulun läänin vaalipiiri7Armi HosiaUrho Kekkosen vaaliliitto10 126Turun läänin pohjoinen vaalipiiri8Väinö TannerSDP10 284Helsingin kaupungin vaalipiiri9Juho TenhiäläUrho Kekkosen vaaliliitto10 205Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri10Jussi SaukkonenKokoomus9 129Helsingin kaupungin vaalipiiriLähde:

Valitsijamiesten suorittama vaali

EhdokasPuolueÄänetUrho KekkonenMaalaisliitto, KP:n enemm,RKP:n väh. ym.199Paavo AitioSKDL62Rafael PaasioSDP37Emil SkogTPSL2Lähde: Tasavallan presidentin kansliaPresidentinvaalit 1919-2006 (Tasavallan presidentin kanslia)

Vaalitoimitus Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1962 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Martti Miettunen ja sihteerinä eduskunnan sihteeri Olavi Salervo. Kekkonen valittiin jo ensimmäisellä kierroksella hänen saatuaan 199 ääntä.Pääministerin kirje valtioneuvostolle, asetus 187/1962, Suomen asetuskokoelma 1962, s. 341–347.

Yhden äänen poikkeama Aition ja Paasion äänimäärissä johtui siitä, että Aition valitsijamies Matti Koivunen äänesti vahingossa Paasiota.Helsingin Sanomat 16.2.2012, C 8, 50 vuotta sitten -palsta.

Lähteet

Aiheesta muualla Doria.fi − Presidentinvaalit 1962, Tilastollisen päätoimiston julkaisu

Luokka:Vuoden 1962 vaalit 1962